Viimeinen kuukausi Oxfordissa humahti huomattavan kiireisellä tempolla. ”Tutkimus” on tehty, kritiikki kuunneltu ja siitä otettu opiksikin sekä avain on palautettu Reuters Instituten miellyttävälle väelle. Liikaa kirjoittamista jäi viimeisiin viikkoihin. Ihminen ei ikinä opi, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia.
Yhdysvaltalaisessa journalismissa merkitystä on paitsi työnantajan brändillä – New York Times, Wall Street Journal ja muut vastaavan kaliiberin lehdet herättävät kunnioitusta pelkällä nimellään – mutta myös omalla, henkilökohtaisella brändillä. Walt Mossberg tai John Markoff ovat paitsi pitkän linjan toimittajia, myös brändejä. On esitetty, että tulevaisuuden journalismissa tärkeämmäksi nousee instituutiobrändien sijaan henkilökohtainen toimittajabrändi. Jos sanomalehti kuolee, on kuitenkin etsittävä tietoa luotettavista lähteistä, jolloin loogisinta lienee seurata niitä kirjoittajia, kenen nimellä on painoarvoa.
Kun saavuin helmikuun alussa innovaatiojournalismin oppiin Kalifornian Palo Altoon, huomioni kiinnittyi kahvilakulttuuriin, joka erosi suomalaisesta melkoisesti.
Kahviloissa istui keskittyneen näköisiä ihmisiä, jotka tuijottivat hiljaisesti kannettavien tietokoneidensa ruutuja. Kun siirryin keväällä Bostonin seudulle, totesin, että sama ilmiö oli vallalla myös valtakunnan itärannikolla.
Eräänä iltana innovaatiokurssimme kansainvälinen ryhmä sattui ruokailemaan Palo Altoa halkovan kauppakadun, University Avenuen varrella sijaitsevaan kahvilaravintolaan. Suomalaisella asteikolla mitaten tavanomaisella äänitasolla käyty illalliskeskustelumme herätti selvästi närkästystä. Lähellä istuva nörtti siirtyi ärsyyntyneen oloisesti kauemmas rakkaan tietokoneistonsa kera.
Tavallinen keskustelu näytti olevan häiritsevää.
Kosmetologini Rouva D alkaa saada tarpeekseen Berliinistä. Hän muutti vanhempiensa kanssa Istanbulista Kreuzbergiin 41 vuotta sitten, opiskeli ja valmistui, työskentelee pienyrittäjänä ja maksaa veronsa. Mutta ei oikein jaksaisi enää.
Vierastyöläisiksi 1969 tulleet vanhemmat palasivat kotiin jo parikymmentä vuotta sitten. ”He tekivät täällä niitä töitä, joita saksalaiset eivät suostu tekemään. Päivääkään eivät olleet sairauslomalla”, Rouva D kertoo. Sittemmin Saksan on jättänyt taakseen myös eno ja liuta muita sukulaisia ja tuttavia. Myös Rouva ja Herra D:n vanhin, Berliinissä syntynyt, tytär asuu nykyään Istanbulissa. Lue koko artikkeli »
Jos haluat tutustua teknologiaan ja tulevaisuuden innovaatioihin, Piilaakso on loistava paikka. Stanfordin yliopiston läheisyydessä asuvat monet rohkeimmista uudistajista. Täällä luodaan uusia liiketoimintamalleja joka päivä, jokaisessa kahvilan pöydässä. Kymmenet, ei vaan sadat miljoonat dollarit vaihtavat omistajaa usein jo ennen kuin yrityksen menestyksestä on välttämättä minkäänlaista näyttöä.
Internet, digitaalitekniikka ja ympäristöystävällinen yrittäjyys ovat iskusanoja entistä vauraammalle tulevaisuudelle, jota – ironista kyllä – rakennetaan julkisen talouteensa surkeimpaan kuntoon päästäneessä Yhdysvaltojen osavaltiossa, Kaliforniassa.