New Yorkissa on aurinkoista ja kylmää. Ei sillä, että sitä kauheasti huomaisi, kun pääasiallinen lähde kasvojen loisteelle on tietokoneruutu. Työt Fortune-lehdessä ovat alkaneet ja työt Suomen lehtiin jatkuvat, joten maaliskuu on kulunut pitkälti tekstiä tuottaessa, arjet ja viikonloput.
Olen nyt katsonut brittitelevisiota yli puoli vuotta, selannut kaikkia kanavia, jotka vuotuisella 139,50 punnan väri-tv-luvallani näkyvät. Näkökulmaa kotisohvalta on siis jo riittämiin blogin mittaiseen tv-kritiikkiin. Keskityn tässä yleisradioyhtiö BBC:n omaksuman tasapuolisuusajattelun ruotimiseen. (lisää…)
Paukuttelin viikonloppuna digitaalista kuplamuovia. Meillä oli perhetuttuja kylässä, ja perheen isä oli ostanut muovin iPhonella. Se näytti melkein oikealta ja poksahdusääni oli aito, mutta tuntuma hipaisunäytöllä ei ihan täsmännyt. Hankinta oli maksanut euron.
Muovin ostaja kehittää työkseen Habbo-hotellia. Siellä varhaisnuoret shoppailevat oikealla rahalla virtuaalisia huonekaluja. Ihmiset maksavat netissä uskomattomista asioista. Mutta eivät uutisista.
Stanfordin innovaatiojournalismiohjelma käynnistyi meille lähtijöille vähintäänkin mielenkiintoiseen aikaan. Saavuin Yhdysvaltoihin presidentti Barack Obaman virkaanastujaispäivänä – ajankohtana, jolloin liittovaltiolla oli jo takanaan reilu vuosi talouden taantumaa.
Presidentin saama innokas vastaanotto ja Piilaakson kesäinen keli (muuttui pian varsin sateiseksi) vain vahvistivat harhaista ennakko-odotustani siitä, että finanssikriisin syntymämaassa alkaisi jo jonkinlainen valo pilkottaa tunnelin päässä – varovainen optimismi vallata alaa Wall Streetillä, innovaatiot ja muut ilonaiheet luikerrella talousuutisiin.