Syyslukukausi on vihdoin takana ja nyt nautitaan lähes kuukauden joululomasta. Tosin lopputyötä ohjaava proffa varoitteli, että joululoma pitäisi käyttää graduntekoon. Ensimmäistä versiota odotellaan luettavaksi jo tammikuun lopussa. Joten viimeistään ensi viikolla alkaa jonkinasteinen työteko: alan järjestää paikallisten uutisbloggaajien haastatteluita. Haluan tietää, miksi he tekevät ilmaiseksi sellaista työtä, josta joskus maksettiin journalisteille.

Kulunut syksy oli mahtava. Pääsin mielestäni erinomaisesti kärryille siitä, millaisessa kriisissä Yhdysvaltojen mediamarkkinat, erityisesti sanomalehdet ovat. Ja mitä sanomalehtien savuavista raunioista nousee.

 Samaan aikaan kuin perinteisten kustannusyhtiöiden johtajat itkevät kilpaa lamaa ja Googlen tuhoavaa vaikutusta, uudet nettisivustot antavat palaa ja ottavat verkon kustannushyödystä kaiken irti. Kaikki uutiset julkaistaan heti, embargoja käytetään vessapaperina ja perinteisten medioiden kustannuksella pilaillaan vapautuneesti.

Toimitilat ovat vaatimattomia ja kaikki ei-toimituksellinen työ on ulkoistettu mahdollisimman halvalla. Toki suurin osa näistä hankkeista todennäköisesti kuolee muutamassa vuodessa, mutta toivottavasti niissä työskentelevät toimittajat ottavat yhtäkkisestä vapaudesta ilon irti. 

Suomessa perinteisille medioille ei ole vielä ilmaantunut varteenotettavia kilpailijoita. Uuden Suomen toimintamalli ei ole tarpeeksi radikaali haastamaan vanhoja yhtiöitä samaan tapaan kuin TMZ.com, Huffington Post tai Gawker.com Yhdysvalloissa. Suomen uutismarkkinoilta puuttuu se todellinen häirikkö, joka rikkoo kaikkia sääntöjä ja nauraa matkalla pankkiin. 

Mutta palataanpa vielä hetkeksi opintoihin. Graduate-tasolla suurimmalla osalla kursseja on noin 15 opiskelijaa. He kokoontuvat kerran viikossa professorin johdolla keskustelemaan kunkin viikon lukuläksyistä, joita saattaa olla parhaimmillaan 500 sivua. Ennen kolmen tunnin istuntoa läksyistä tehdään kirjallinen tiivistelmä tai poiminta, jossa pohditaan luettua. Näin professori ei oikeastaan opeta mitään, vaan auttaa analysoimaan luettua. Menetelmä on rankka, mutta palkitseva kotimaiseen luento-tentti-arvosana-putkeen verrattuna.

Lisäksi kaikki voivat saada A:n eli parhaan arvosanan ja professoreiden työnä on auttaa opiskelijat saamaan mahdollisimman hyvä numero. Esimerkiksi professori Henry Jenkinsin kurssilla sain enemmän palautetta kotitehtävistä ja välitenteistä kuin mitä ehkä koko aikana Tampereen yliopistossa. Proffa oli tosiaan lukenut kirjoittamani tekstit, analysoi ajatuksiani ja antoi erinomaisia jatkolähteitä.

Turha sanoakaan, että motivaatio on tuollaisen jälkeen aika korkealla vs. suttuinen arvosana tenttilapun kulmassa luentosarjan lopuksi.

Koulun ulkopuolelta pitää mainita että koko syksyn aikana on satanut viitenä päivänä. Kaikkina muina päivinä on ollut ainakin osittain aurinkoista. Eli Los Angelesin sää on maineensa veroinen.

Miinuspuolelta pitää mainita auton romutus: onnistuin toheloimaan peräänajon jouluruuhkassa ja auto meni lunastukseen. Ihmiset säilyivät naarmuitta mutta budjettiin tuli iso lovi. Onneksi autot eivät maksa ihan samaa kuin Suomessa, autofiikki voi käydä katsomassa hintoja vaikkapa cars.com-verkkosivustolta.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Gradu vaiheessa - 30.03.2010
• Syömään! - 09.02.2010
• Ai mikä Suomi? - 25.01.2010
• Los Angelesin liikenne on maineensa veroinen - 23.11.2009
• USC:n hakuprosessi - 25.09.2009

Avainsanat: Gawker.com, Google, Henry Jenkins, Huffington Post, TMZ.com

Artikkeli on kirjoitettu 04.01.2010 klo 13:06 aihealueelle USC Annenberg. Voit seurata vastauksia artikkeliin tilaamalla RSS 2.0 feedin. Pingaus ei ole sallittu. Voit kommentoida artikkelia halutessasi.