Kun laskee yhteen Berliinin halvat elinkustannukset, funkyn maineen ja kriittisen massan tietoteknisesti suuntautuneita hipstereitä, lopputulos on liuta trendikkäitä start up-yrityksiä. Sellaisia, jotka ovat ennen olleet korttelikauppoja, joissa on suuret ikkunat ja joihin on koottu neljä pöytää keskelle huonetta. Neljällä pöydällä loistaa selätysten neljä iBookia, joiden ääreen on kumartunut kolme viiksekästä/parrakasta miestä ja yksi pitkähiuksinen nainen. Naisella on yllään löysä kukkakuvioinen paita ja tiukat farkut. Lattialla pörrää koira, iso tai pieni, kumpiakin olen näissä firmoissa nähnyt. Työhuonelle mennään myöhään ja sieltä lähdetään myöhään. Juodaan ehkä pari Becksiä viimeisinä työtunteina ja poltetaan tupakkaa.

(lisää…)

En ole varma, olenko ollut kateellinen vai aivan tyytyväinen, etten ole päässyt niin aktiivisesti mukaan Guggenheim-keskusteluihin Helsingissä.

Nyt huomaan, että kaupunginosani Berliinissä on saanut oman Guggenheim-kohun. Pääsiäisviikolla ilmoitettiin, että Prenzlauerbergiin tulee BMW Guggenheim Lab. Kyseessä on kesällä järjestettävä kuuden viikon tapahtuma, jossa paikalliset pääsevät yhdessä ja avoimesti pohtimaan kaupungin kehittämistä. Berliinin pormestari Klaus Wowereitin mukaan Berliini iloitsee tästä jännittävästä projektista.

(lisää…)

„Kyllä te pystytte vielä tämän illan aikana siihen“, sähähti kultturelli rouva itseään vanhemmalle kulttuurirouvalle. Vanhempi naisista on saapunut viime tingassa kirjailijan lukutilaisuuteen Berliinissä. Hän halusi tietysti eturiviin. Muu yleiso ja esiintyjät joutuivat odottamaan, kun rouva kuoriutui vaivalloisesti kamelinkarvamanttelistaan.

(lisää…)

”Naiset ja miehet ovat samanarvoisia. Kyllä me tämän tiedämme, mutta käytännössä näin ei ole” sanoo egyptiläinen Badrey. Nuorena Badreya halusi mennä taidekouluun, hän päätyi kuitenkin naimisiin, koska morsiuspuku ja sormus olivat niin houkuttelevia. Nyt hän hoitaa neljää lastaan, kahta lehmää, kanoja ja ankkoja ja perheen taloutta.

(lisää…)

Opiskeluryhmässämme on kaksi kreikkalaista toimittajaa, Katerina ja Angie. Alkuvuosi on ollut heille sokki. Eikä sokki tullut sen takia, että Berliinissä on nyt lunta ja pakkasta. Oltuaan vuodenvaihteessa Ateenassa kumpikin on pikkuhiljaa todennut, ettei halua mennä takaisin kotimaahansa. Kreikasta on tullut muutaman kuukauden aikana eri maa kuin se, josta he lähtivät Saksaan syyskuussa. Surullinen, epätoivoinen, väkivaltainen, populismin kylvettämä.

”Yhtäkkiä tämän kevään tärkeimmäksi tehtäväksi on tullut keksiä, mitä teen elämälläni. Mitä työtä teen, miten elätän itseni Saksassa. Kreikkaan en halua mennä takaisin”, Katerina sanoo.

(lisää…)