Historiallisesti ja maantieteellisesti vaihtelevat aikakäsitykset ja länsimainen tehokkuuskeskeinen elämäntapa ovat aika laveita aiheita museon erikoisnäyttelylle. Berliinin Viestintämuseo esittää kuitenkin abstraktin asiansa hyvin ja konkreettisesti huhtikuussa avatussa näyttelyssään.

Se näyttää tuttuja juttuja, kuten kuinka juna-aikautaulujen aikayksikkö on tarkentunut vuosisatojen saatossa päivistä tunteihin ja niistä minuutteihin, mutta myös yllättävämpiä havaintoja, kuten miten nykyisin joka toinen arkinen tuote on nimetty aikaan tai nopeuteen liittyvillä sanoilla ja kuinka 30 sekunnin odotus ilman mitään erityistä syytä näyttelyhuoneesta toiseen siirryttäessä tuntuu nykyihmisestä (tai ainakin minusta) sietämättömältä vitkuttelulta.

On ihan ymmärrettävää, että teollisen tuotannon yleistyminen ja työvuorot johtivat herätyskellon keksimiseen. Mutta miksi nykyisin esimerkiksi nenäliinojen tuotenimi on Tempo? Voiko niillä niistää ihan erityisen tehokkaasti ja nopeasti?

Rikkaille teollisuusmaille tyypillisen, niin sanotun ”nopean” elämänrytmin varjopuoliksi luetellaan usein esimerkiksi stressi, sydänsairaudet, kulutuskeskeisyys ja yhteisöllisyyden hajoaminen. Yllättävän harvoin muistetaan mainita, että historiallisesti tarkasteltuna meillä on myös keskimäärin enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ajankäyttöömme kuin ikinä aiemmin.

Yhdysvaltalaisen aikatutkija Robert Levinen tutkimusten mukaan nopea elämänrytmi kyllä altistaa esimerkiksi sydänsairauksille, mutta tämä pätee lähinnä länsimaihin. Japanissa vauhti on vähintään yhtä kova, mutta sydänsairaudet huomattavasti harvinaisempia – miksi?

Osasyy lienee aasialainen terveellinen ruokavalio, mutta Levinen mukaan merkittävämpi ero on kulttuurinen: kollektivistinen japanilainen kulttuuri suojaa kiireisiä ihmisiä stressiltä paremmin kuin länsimainen yksilökeskeinen ajattelutapa. Tämä kertoo siitä, että elämänrytmin stressaavuus piilee ainakin osittain myös sille annetuissa merkityksissä, ei pelkästään tekemisessä itsessään.

Itse uskon, että länsimaisen ihmisen ongelma ei useinkaan ole oikeastaan kiire, vaan se, että emme ole ajankäytön organisoimisessa kovin hyviä. Yritämme tehdä liikaa asioita samaan aikaan, olemme huonoja keskittymään emmekä osaa priorisoida eri tekemisiä suhteessa toisiinsa.

Tämä pätee ainakin itseeni.

On vaikea hyväksyä, että samana päivänä ei vain ehdi lukea kaikkia maailman lehtiä, kirjoittaa kymmentä liuskaa journalistis-tieteellistä tekstiä, opiskella saksaa, olla sosiaalinen, käydä kulttuuritapahtumassa ja juosta kahdenkymmenen kilometrin lenkkiä.

Stipendiaattijaksollani minulla on ollut aikaa, mutta myös pakottava tarve miettiä ajankäyttöäni. Perinteisessä vakituisessa toimittajan palkkatyössä julkaisun ilmestymistahti antaa työlle rytmin, johon tekeminen mukautuu ja joka pakottaa tarttumaan toimeen, suunnittelemaan ja ennakoimaan.

Stipendiaattijakso on ollut sekä henkisesti että tietysti myös konkreettisesti paluu yliopistoon: aikataulut ovat vapaat ja minulla on kymmenen kuukautta aikaa toteuttaa itse suunnittelemani projektityö parhaaksi katsomallani tavalla. Siitä ajasta on nyt kulunut, nopeasti, kahdeksan kuukautta.

Tänä aikana käsitykseni siitä, että toimettomuus, työskentelyn aloittamisen lykkääminen ja tekemättömien asioiden murehtiminen syövät henkistä energiaa huomattavasti enemmän kuin se itse tekeminen, työ tai harrastaminen, joka yleensä lähinnä palkitsee.

Viestintämuseon näyttelyn lopussa on vieraskirjoja, joihin jokainen voi halutessaan vastata aikaan liittyviin kysymyksiin, kuten mikä on elämäsi pahin aikasyöppö tai mitä tekisit, jos saisit muutaman viikon ”ylimääräistä” aikaa, jonka voisit käyttää miten vain ja jonka aikana et vanhenisi?

Käsialasta päätellen nuoremman polven museokävijöiden vastauksissa on ihailtavaa rehellisyyttä ja inhimillisyyttä. Aikasyöpöksi nimetään monien muiden asioiden ohella ”liian hidas internet” ja ylimääräisen ajan käyttökohteita ovat esimerkiksi alkoholi, shoppailu ja nukkuminen.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Mitä meistä jää? - 23.04.2013
• Taistelu muurista jatkuu - 11.03.2013
• Terveellistä takeltelua - 04.02.2013
• Yhteinen katastrofimme? - 07.01.2013
• Lattialle lakaistut nuoret toivot - 16.11.2012
• Paljasta väkivaltaa - katso kuvat! - 16.10.2012