”Tämä on Laura. Hän on sieltä maailman ykkösmaasta, Suomesta.” Näin italialaiskollega esitteli minut Oxfordissa.

Hätkähdin, naurahdin, mietin nokkelaa vastausta. Sitten tajusin italialaisen olevan tosissaan.

Ja vielä italialaisen! Ei siitä ole kuin muutama vuosi, kun Silvio Berlusconi haukkui suomalaista ruokaa, ja moni suomalainen oli salaa samaa mieltä: ehkä Italia todella ansaitsee EU:n elintarvikeviraston, tälle päihderiippuvaiselle insinöörikansalle sopivatkin kemikaalit paremmin.

Lue koko artikkeli »

Ensimmäinen lukukausi Fudanissa loppuu tammikuun puolivälissä, ja osa kv-opiskelijoista lähtee takaisin kotiin. He valmistautuvat jo vastaamaan kysymyksiin siitä, millaista Shanghaissa oli. Että viihdyitkö?

Vastauksia on valmisteltu opintopiirin jatkoilla, kahviloissa joissa hengitys höyryää.

En tunne yhtäkään opiskelijaa, joka ei olisi viihtynyt. Osa on jo varannut lentoliput takaisin – ennen kuin on edes lähtenyt pois.

Lue koko artikkeli »

Millaisia ajatuksia Saksan liittokanslerin Angela Merkelin mielessä liikkuu? Minä mietin SITÄ ja niin näyttävät miettivän saksalaiset toimittajatkin.

Puolitoista viikkoa on jo sulateltu viime EU:n huippukokousta, jossa Britannian pääministeri David Cameron teki pesäeron Saksan ja Ranskan luotsaamaan euromaiden ja euro-hang around-jäsenten kerhoon. Kokouksen tiristämä pihvi on melkoisen sitkeä ja hitaasti sulava.

Lue koko artikkeli »

Miksi tehdä teatteriesitys, jos aiheesta voisi kirjoittaa hyvän artikkelin? Tätä jäin miettimään Rimini Protokoll-ryhmän Hermannsschlacht-esityksen jälkeen. 

Rimini Protokollin menestysresepti teatterin tekemiseen on päästää lavalle tavallisia ihmisiä, jotka kertovat oman tarinansa.  Näiden ”asiantuntijoiden”, kuten ryhmä heitä kutsuu,  tarinat kytkeytyvät jollain tapaa näytelmään, joka häilyy esityksen taustalla.

Lue koko artikkeli »

Proffa matkusti New Yorkiin konferenssiin puhumaan. Meillä oli sijainen. Hän on kotoisin Kiinan huippuyliopistoista, mutta asunut ja tehnyt tutkimusta Yhdysvalloissa jo vuosia. Ja sen kyllä huomasi.

Saimme kuulla, miten Kiinaa ei johdeta laiella, vaan hulluudella. Mitä regiimi sanoo tekevänsä, ja mitä se todellisuudessa tekee. Mitä minkäkin hallituksen projektin piti saavuttaa, ja mitkä olivat seuraukset kansan kannalta. Vakituisen opettajan suusta kuultuna yhteiskuntakritiikki on ollut maltillisempaa. Jos ei hyväksyvää, niin selittävää, ei siis kuitenkaan selittelevää.

Lue koko artikkeli »