10 vinkkiä, joiden avulla kirjoitat parempia terveysjuttuja
Heini Maksimainen
Brittitabloidi The Daily Express julkaisi 16. maaliskuuta jutun, jonka mukaan juuston syöminen lisäisi rintasyövän riskiä. Vain päivää myöhemmin oman juustouutisensa tarjosi toinen iltapäivälehti The Sun: ”Juuston syöminen laihduttaa eikä vahingoita sydäntä”, lehti väitti.
Ei ole ihme, että terveysjournalismilla on huono maine. Lööppien perusteella syövän voi saada suunnilleen kaikesta, ja yhtenä päivänä maito laihduttaa ja seuraavana lihottaa.
Onneksi huonolle terveysjournalismille on vaihtoehtoja. Opiskelin lukuvuoden 2016-2017 Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa ja tutkin työssäni Improving the Quality of Health Journalism: When Reliability meets Engagement sitä, kuinka terveysjournalismia voisi tehdä paremmin. Haastattelin tutkimukseeni terveysaiheisiin erikoistuneita brittiläisiä ja yhdysvaltalaisia toimittajia. He kertovat tutkimuksessa siitä, kuinka heidän toimituksissaan varmistetaan juttujen luotettavuus ja tehdään samalla journalismia, jota ihmiset lukevat ja jakavat somessa.
Olen koonnut alle haastateltavieni kymmenen tärkeintä viisautta, jotka auttavat luomaan luotettavaa ja kiinnostavaa terveysjournalismia.
Näin teet jutuistasi luotettavampia:
1. Harkitse tarkkaan ennen kuin uutisoit uudesta tutkimuksesta. Maailma on täynnä huonosti tehtyjä tutkimuksia, joiden tieteellinen arvo on olematon. Julkisuudessa on puhuttu viime vuosina esimerkiksi niin sanotusta toistettavuuskriisistä: on yleistä, että tutkijat eivät onnistu toistamaan toistensa kokeita.
Älä usko liikoja lupaavaa tiivistelmää vaan käy tutkimus läpi, perehdy sen toteutustapaan ja vertaa tuloksia aiempiin samaa aihetta käsitteleviin tutkimuksiin. Pyydä lisäksi ainakin yhtä ulkopuolista asiantuntijaa arvioimaan työn luotettavuutta ja merkitystä. Vasta sen jälkeen tiedät, onko tutkimus todella lukijasi ajan arvoinen.
2. Kirjoita näyttöön perustuvia juttuja. Jos haastateltava kertoo taltuttaneensa aknensa ruokavaliolla, toimittajan tehtävä on kertoa, mitä ruokavalion ja aknen yhteydestä todella tiedetään. Sama pätee kaikkiin terveysaiheisiin: kerro, millaista tutkimusta aiheesta on tehty ja mitä siitä voidaan päätellä. Noudata kirjoittaessasi hyvän terveysjournalismin periaatteita. Älä esimerkiksi liioittele, pelottele tai anna hätiköityihin johtopäätöksiin perustuvia vinkkejä.
3. Selitä lukijoille käyttämiesi lähteiden mahdolliset puutteet. Lukijalla on oikeus tietää, kuka tutkimuksen on rahoittanut tai kuinka monta koehenkilöä tutkimukseen on osallistunut. Linkitä aina alkuperäisiin lähteisiin, jotta lukija pääsee tarkistamaan faktat.
4. Varo tasapuolisuusharhaa. Se, että vaikkapa rokotusten turvallisuudesta liikkuu kaikenlaisia mielipiteitä, ei tarkoita sitä, että kaikki näkemykset olisivat yhtä arvokkaita. Maailma on täynnä salaliittoteoreetikkoja, joiden väitteitä ei voi rinnastaa alaa vuosikymmeniä tutkineen professorin näkemyksiin. Kun kuulet kiistanalaisissa aiheissa erimielisiä osapuolia, älä tyydy vain raportoimaan erilaisia näkemyksiä vaan selitä niiden tieteellinen painoarvo.
5. Anna vaikeille aiheille tilaa. Aivojen ja suoliston välistä viestintää on mahdotonta selittää yhdellä lauseella. Jos aiheesi on monimutkainen, sitä ei kannata ahtaa muutaman lauseen pikku-uutiseen. Luota siihen, että ihmiset jaksavat lukea pitkiäkin juttuja, kun ne on tehty hyvin.
Näin saat ihmiset lukemaan luotettavat juttusi
1. Kerro samastuttava tarina. Jos aihe ja juttupaikka sallivat, rakenna jutusta tarina, jossa on päähenkilö ja draamankaari. Muista kuitenkin, että tarinallisuus ei ole itseisarvo: jos aiheesta ei synny kiinnostavaa tarinaa, keskity asiaan. Katso aihetta tavallisen lukijan näkökulmasta ja aloita siitä, mikä aiheessa koskettaa todennäköisimmin hänen elämäänsä.
2. Tee jutustasi jaettava. Tutkimuksista tiedetään, että ihmiset jakavat juttuja muun muassa siksi, että he haluavat auttaa muita, antaa itsestään hyvän vaikutelman tai jakaa tyrmistyksensä, hämmästyksensä ja riemunsa. Mieti, mikä jutussasi saa lukijan jakamaan sen ystävilleen.
3. Tarjoa toivonkipinä. Jos kirjoitat lihavuusepidemian tai antibioottiresistenssin kaltaisesta jättiläisongelmasta, mieti, voiko jutussa hyödyntää ratkaisukeskeisen journalismin periaatteita. Useimmat meistä eivät halua velloa pelkässä epätoivossa vaan kuulla siitä, millaisia ratkaisuja ongelmaan on keksitty.
4. Ajattele kännykkäänsä bussissa näpräävää lukijaa. Valitse kuva ja otsikko, jotka herättävät sometykityksen keskellä huomion. Vältä hitaasti latautuvaa grafiikkaa tai ylimääräisten klikkausten takaa avautuvia sisältöjä.
5. Ole oma itsesi. Jos konsepti sallii, anna oman äänesi ja huumorintajusi kuulua tekstistä. Käytä sellaista kieltä, jota lukijasikin käyttää: ihmiset eivät syö makeisia vaan karkkia. Niin luot lukijaan suhteen ihmisenä etkä etäisen uutisorganisaation edustajana.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Tällaista on elämä Oxfordin akateemisessa kuplassa - 24.07.2017
- Rakasta lähimmäistäsi ja hänen tukkimaansa lavuaaria. Viisaudet, jotka oivaltaa, kun elää yli 50 kämppiksen kanssa. - 19.05.2017
- Kolme asiaa, joista toimittajat puhuvat juuri nyt (ja joista yksikään ei ole valeuutiset) - 18.04.2017
- Journalismi on kuin ravinto: pikaruuan jälkeen kaipaa jotain kypsyteltävää - 03.03.2017
- Nyt muodissa: naistenlehti, joka käsittelee politiikkaa - 08.02.2017
- Englannissa suhteet ovat korttipeliä - 21.12.2016
- Luennoitsija, kerro minulle tarina - 05.12.2016
- Oxford-syndrooma - 31.10.2016
Kiitos, Heini, punnitusta kirjoituksesta ja hyvistä linkeistä! Se, mitä jäin miettimään, on käytännön toimittajan työn realiteetti. Useinkaan tiedotusvälineessä yksittäinen toimittaja ei voi päättää jutun täysin itsenäisesti jutun pituutta tai otsikointia. Joskus haastateltavatkin ja näkökulmakin annetaan uutistuottajalta/päälliköltä valmiina. Usein käy niin, että toimittaja huomaa juttua tehdessään aiheessa olevan aihetta pidempään – joskus lyhyempään – juttuun, mutta muuttaminen on mahdotonta, koska lehdessä on valmis paikka. Siihen sitten juttusi survot tai lavennat! Tämä toimittajan kapeneva valta olisi hyvä muistaa. Nettijutuissa on useimmiten onneksi mahdollisuus kirjoittaa tarvittavan pituinen juttu, ja linkityksetkin ovat mahdollisia. Sanoma- ja aikakauslehdissä rivitoimittaja on usein aika ahtaalla.
Kiitos Ulla hyvistä huomiosta! Olen kanssasi samaa mieltä: usein huono lopputulos ei ole yksittäisen toimittajan vaan annettujen olosuhteiden vika. Onneksi meillä on sentään nykyisin internet, jossa ei ole pituusrajoituksia. (Tutkimukseni tosiaan käsittelee digijournalismia.) Vielä kun tilanpuutteen lisäksi eroon päästäisiin myös ajanpuutteesta: tee siinä sitten laadukasta journalismia, jos esimies odottaa viittä juttua päivässä.