Berliiniläisten kevätrutiinit eivät äkkiseltään katsottuna juuri poikkea helsinkiläisistä. Sen verran sijaitsemme Suomea etelämmässä, että niitä rutiineja on päässyt havainnoimaan jo ainakin kuukauden verran.  Suomen varma kevään merkki, raivoisa koirankakkakeskustelu, ei täällä tosin tunnu niin raivoisalta. Vihreän paikallispoliitikon ehdotus palkata työttömiä sosiaaliavustuksella eläviä ihmisiä siivoamaan koirankakat kaduilta sai sentään aikaan sen verran julkista kohua, että hän …

Kävelen kohti Kendallin aukiota, koska olen sopinut tapaavani Hemang Daven, paikallisen yrittäjän, kello 11.50 Au Bon Pain -kuppilassa. Kendallin aukio on Cambridgen kaupungissa Bostonin vieressä. Aukioon rajautuu MIT:n tähtiyliopisto, jonka vertaista laitosta EU yrittää koota Euroopan huippuyksiköistä. Askeleeni nousee kepeästi, kun kävelen hyvillä mielin kohti tapaamista. Onhan luvassa mielenkiintoinen haastattelu.

Niin no, ilmainenhan tämä on, mutta eipä tästä nyt kukaan mitään maksaisikaan… Alku on kankea ja kokonaisuus pysyy hahmottomana, mutta lopussa on muutama ihan suht ok kohta. Mutta hei, tämä on siis täysin ilmainen, mitä te oikein odotitte, Rimbaudin sonetteja? Tätä laadukkaammasta kamasta te joudutte ehkä pian maksamaan.

Maaliskuussa alkoi InJo-ohjelman toinen osuus: työskentely amerikkalaisessa uutistoimituksessa. Oma isäntäorganisaationi, VentureBeat, on nopealla vauhdilla tehnyt itsestään yhden varteenotettavimmista Piilaakso-aiheisista teknologiablogeista. Toimittajat ovat raudanlujia ammattilaisia nuoresta iästään huolimatta (keski-ikä lienee 35 vuoden paikkeilla): taustalla on San Jose Mercury Newsiä, The Wall Street Journalia, Wirediä, Slatea, ja niin edelleen.

Yliopisto on jälleen jättänyt meidät viikkokausiksi heitteille, joten mielessä on nyt päällimmäisenä vapaa-aika tutkimuksenteon sijaan. Oxfordin mystisen lukukausisysteemin vuoksi en nyt kirjoita juuri mitään opinnoistani, vaan aiheena on tällä kertaa ”mitä olen oppinut Englannista ja englantilaisista, osa 1”: