Syyslukukauden lopulla istuin kotona keittiönpöydän äärellä, ympärilläni läheiseksi tullut porukka opiskelukavereitani. Unkarilainen ystäväni oli tehnyt meille aterian kotimaastaan, paprikás csirkea, ja syötyämme hän sanoi hiljaa: ”Tämä oli minulle ensimmäinen tällainen ilta koko vuonna.” Tällaisella hän tarkoitti rentoa yhdessä notkumista, hyvän ruoan syömistä ja naurua, ilman murehtimista. Aloin melkein itkeä. Yhdeksän kuukauden maisteriohjelman aikana hommia on …

”Lumi alkaa pikku hiljaa menettää uutuusviehätyksensä”, puuskahtaa intialainen ystäväni ja potkii sohjoa märillä kengillään. Oxfordissa on juuri ollut talven kolmas iso lumimyräkkä, ja tarvomme opiskelijaryhmän kanssa eteenpäin lumisateessa. Nyt puhutaan säästä. Siitä taidetaan puhua Suomessakin parhaillaan aika kiivaasti. Materiaalia kun on. Mutta hoi te lumen keskellä kärvistelevät kansalaiset: Suomessa sentään on tietotaitoa, jonka avulla kinostenkin …

Olen asunut kolme kertaa ulkomailla, kullakin kerralla vuoden verran: vuoden ikäisenä Marburgissa Länsi-Saksassa, parikymppisenä Oxfordissa Englannissa ja nyt Berliinissä. Marburgista en muista mitään, joten tilapäistä berliiniläisyyttäni pystyn vertaamaan vain 20 vuoden takaiseen vuoteen vaihto-opiskelijana Oxfordissa. Silloin muuttujia oli merkittävästi vähemmän, ja niistäkään monia ei tarvinnut itse ratkaista. Erasmus-vaihto-opiskelu Englannissa tuntuu näin jälkikäteen melkein avaimet käteen …

Verrattain pienet tuloerot ja tulonsiirrot ovat todennäköisesti auttaneet patoamaan gentrifikaatiota Helsingin itäisessä kantakaupungissa tai alueiden eriarvoistumista muualla kaupungissa. Samaiset tulonsiirtot ja kunnalliset palvelut tulevat myös pitämään tulevien Keski-Pasilan sekä Kalasataman kauppakeskusten palvelut valtaosalle helsinkiläisiä edes jotenkin saavutettavina. New Yorkia lukuunottamatta vastaavia hyvinvointiyhteiskunnan tulonsiirtoja tai palveluita löytyy Amerikasta niukasti urbaanin eriarvoisuuden torjuntaan. Kun Mr. Gentrifikaatio puskee …

Maisteriohjelmani tärkein kurssi on politiikan journalismin seminaari. Kokoonnumme kahdesti viikossa ja käsittelemme aina muutamassa tunnissa yhden ison aihepiirin. (Byrokratia. Sääntely. Oikeusistuimet. Puolueet. Kansanliikkeet…) Yhden torstain aiheena oli sosiaalinen media. Tapansa mukaan professori Nicholas Lemann aloitti kaukaa eli sieltä, mistä Amerikassa yleensä aloitetaan: Perustajat, Federalistikirjoitukset ja Toqueville eivät oikeastaan kiinnittäneet huomiota suuryritysten intresseihin, muistivihkossani lukee. Seuraavaksi …