Stipendivuoteni Berliinissä on takanapäin. Lopputyö on juhlallisesti luovutettu, koti ja elämä pakattu ja siirretty takaisin Suomeen. Mieli kiitollisuutta täynnä.

Vuoden aikana kirjasin irrallisia havaintoja ja oppeja arjesta Berliinissä sosiaaliseen mediaan. Listaan ne tähän viimeiseen postaukseeni iloksi tuleville stipendiaateille. Havainnot ovat aikajärjestyksessä.

1) Hirveää tuntea itsensä idiootiksi kaikkialla. Kielitaito täysin kadoksissa, alan epäillä onko sitä koskaan ollutkaan. Pysyttelen päälauseissa. Koko ajan päässä ruksuttaa. No time to die/der/das!

2) Ihana akateeminen vartti on vielä olemassa! Pelastanut meikäläisen jo monta kertaa. Pitäisi viedä myös työelämään.

3) Berliinissä asuu kettuja, myös meidän pihallamme. Ei ole kuvaa, mutta kaksi näköhavaintoa kylläkin!

4) Lähes kaikki Berliinin puut on istutettu vuoden 1949 jälkeen. Kaupungin saarron aikana polttoaineista oli kova pula, lähes kaikki puut menivät. Tämän lisäksi olen oppinut monta muuta pysäyttävää faktaa Berliinin historiasta.

5) Aamiaisen voi syödä mihin vuorokauden aikaan tahansa.

6) On ihan ok sekoittaa cokista, punaviiniä ja spritea muuallakin kuin kaverisynttäreillä. Ja myös pukumies voi tilata sekoituksen. Samoin friteerattu kana, vohveli ja karamellikastike on sallittu yhdistelmä.

7) Yhteiskäyttöinen sähköauto on fantastinen juttu ja tulevaisuutta. Kännykällä avautuvia autoja on melkein joka kadun kulmassa. Fillari toimii leasingillä. Heippa huollot ja katsastukset!

8) Berliini on tasainen kuin pannukakku. Tajusin sen, kun näin naapurikaupunginosassa mäen. Se oli lyhyt ja loiva, mutta se oli mäki!

9) Baarissa saa polttaa tupakkaa. Ainakin joissakin. Kävimme kurssikavereiden kanssa lasillisella. Baarin ovella vastaan lemahti vahva tuulahdus 90-luvulta ja olin tietysti aivan järkyttynyt. Illan jälkeen vaatteet, hiukset ja silmäripsetkin haisivat tupakansavulle. Ihanaa, että tuo aika on Suomessa takanapäin.

10) Saksan lausumiskurssi on parasta pitkään aikaan. Opettaja on ankara, mutta ystävällinen. Rouva Malhotra, teidän “u”:nne on aivan liian tumma! E:tä varten huulet pitää venyttää korviin asti. R – ihan oma lukunsa!

11) Saksan pääkaupunki on kuhiseva ja kansainvälinen, täynnä diversiteettiä. Se ei kuitenkaan näy mediassa, politiikassa eikä yliopistolla. Stipendiaattiohjelmamme asiantuntijavieraista naisia on 2/13. Christian tai Christoph -nimisiä on 4/13.

12) Berliinissäkin oli marraskuu mutta se oli sittenkin erilainen kuin Suomessa. Päivänvaloa on himpun verran enemmän kuin kotona. Välillä on kylmää, yllättäen voi olla lämmintäkin. Varoittelin kovasta kylmyydestä täällä vierailleita kavereita ja sitten hikoilimmekin 13 lämpöasteessa.

13) Käteinen on jatkuvasti lopussa. Korttikone on tilapäisesti rikki, kadonnut tai sitä ei ole koskaan ollutkaan. Olen oppinut pitämään taskussa kolikoita mahdollisen pissahädän varalta.

14) Berliinissä ei voi ”piipahtaa” missään. Kaupunki on suuri, kulman takaa voi paljastua mitä vain, aina tulee uutta ja jännää vastaan, retket venyvät.

15) Berliinissä on kaikkea kaksi. Kaksi eläintarhaa, kaksi tv-tornia, kaksi bundesliigajoukkuetta, kaksi isoa yliopistoa, täysmittaisia oopperoita taitaa olla kolme. Syyt historialliset, tietty.

16) Berliner Grau. Berliinin talvi on harmaa ja betoninsävyinen rakennuskanta korostaa vaikutelmaa entisestään.

17) Kassahihnat! Lidl joutui taipumaan kansan tahtoon ja pidensi kassahihnoja Suomessa, mutta muutos ei ulottunut Saksaan. Ostosten pakkaaminen on täällä todella kuumottavaa, hiki nousee valmiiksi jo kassajonossa. En ymmärrä vieläkään, miten paikalliset sen tekevät!

18)  Opin täällä, että suurten kaupunkien kukkulaiset osat ovat usein taiteilijoiden suosiossa. Testataan teoriaa: Prenzlauer Berg, Kallio, Montmarte. Kyllä!

19)  Pujoja kasvaa kaikkialla, jopa hienojen katujen varsilla. Eivät selvästikään kuulu Berliinin puutarhaosaston prioriteettilistalle. Puutarhuri-kitkijällä on tietysti pakonomainen tarve nyppiä

20) Koirat ovat täällä uskomattoman hyväkäytöksisiä. Berliinin koirat saavat koulutuksen jälkeen liikkua vapaina. Hanna Mahlamäki kirjoitti tästä Hesariin hyvän jutun!

21) Jos balilaishenkisen saunakylpylän ohjeissa lukee “textilfrei”, se tarkoittaa, että kylpylässä vaelletaan ilman rihmankiertämää.  Note to self!

22) Viime viikot ovat olleet Berliinissäkin sotauutisten värittämiä. Täällä Ukrainan tilanne näkyy konkreettisesti päärautatieasemalla. Tähän mennessä Saksaan on saapunut sota-alueelta arviolta 175 000 pakolaista. Keräyksiä on paljon ja ihmisten auttamishalu on kova samaan tapaan kuin Suomessakin.

23) Julisteet ovat yhä validi viestintäkanava. Tutkin aina huolellisesti U-bahn-asemien julisteet ja saan niistä pääasiallisesti tiedon, mitä kaupungissa tapahtuu.

24) Juomakorit. Muistatteko vielä kilisevät muoviset kaljakorit? Ne ovat Berliinissä vielä aktiivisessa käytössä. Tölkkejä on vähemmän kuin Suomessa. Verkko-ostosten kuljettaja Bringmeister tuo meille joka viikko korin vichyä.

25) Berliinin lentokenttä avattiin kymmenen vuotta myöhässä. Se on ollut jo valmistuessaan vanhentunut ja pilkan kohde. Siitä piti tulla maailmanluokan kenttä, mutta nyt se on vain suuri halpalentoyhtiöiden hubi, jossa pääsee larppaamaan 2000-luvun alun lentohuumaa. Mallorcalle pääsee, mutta jos mielii Tokioon tai New Yorkiin, kannattaa koukata esim. Helsingin kautta.

26) Etäisyydet. Vaikka olemmekin Keski-Euroopassa, Alpit ovat kaukana. Huomasimme sen kun ajoimme täältä Itävaltaan. Suomessa miettii, jaksaako ajaa Lappiin, mutta vähintään yhtä puuduttavaa oli istua Autobahnilla kahdeksan tuntia ja päälle tunnin täydellisessä Staussa!

27) Pukeutuminen. Berliinissä pukeudutaan rennosti mutta mieluummin vähän huonommin kuin paremmin. Osa nuoremmista ystävistäni valittaa, että täällä on jatkuva ylipukeutumisen pelko

28) Aukiolot. Sunnuntaisin kaupat ovat kiinni. Siis kiinni. Moni kysyy, että onko siis kaupungin suurin tavaratalo KaDeWekin kiinni. Kyllä on. Tunnelin Lidl on kiinni. Ainoana poikkeuksena ovat pienet myöhäiskaupat eli Spätit, joista saa mihin vuorokauden aikaan tahansa tupakkaa, viinaa ja kaljaa.

29) Berliinissä on valtavasti kirjakauppoja. On suurten ketjujen uskomattomia aarreaittoja, on pienempiä suloisia, on yhden asian ympärille keskittyneitä, on kulmakirjakauppoja, kaikki ilahduttavia

30)  Kevät! Apua kuinka ihana. Kirsikkapuiden kukinnot olivat sellaisia, joita en ole eläessäni nähnyt. Jatkossa reissaan Keski-Eurooppaan huhti-toukokuun vaihteessa.

31) Erikoistuminen. Erikoisliikkeitä kaikkialla. Välillä tuntuu, että elän 1950-lukua. Pelkästään meidän lähipuistomme laidalla on kolme leipomoa, kirjakauppa, parfymeria, paperikauppa, lihakauppa, kalakauppa, optikko, teekauppa, lastenvaateliike, viinikauppa, kehyskauppa ja korjausompelimo. Hedelmät ostetaan toripäivinä torilta. Kirjakaupasta ei saa teippiä vaan pitää mennä paperikauppaan eikä luontaistuotekaupasta homeopaattisia tuotteita, koska niitä myydään viereisessä apteekissa

32) Tv-lupa. On vielä täällä mutta sitä maksetaan myös, jos ei ole tv:tä. Meillä on pieni postimerkin kokoinen lainatelkkari ja siinä on loputon määrä kanavia. Useimmiten en uskalla avata sitä, koska mistä tahansa saattaa ilmestyä saksalaisen dekkarisarjan murhakohtaus. Illan paraatipaikan keskusteluohjelmista tehdään usein seuraavan päivän lehteen arvio.

33) Köyhä Berliini. Metro kirskuu ja paikat eivät ole ihan vimpan päälle. Sillan alla on sänkyjä. Täällä on 40 000 asunnotonta. Berliini on poikkeuksellinen pääkaupunki, sillä vauraus ei ole keskittynyt tänne vaan aivan muualle Saksaan, sinne missä on isoja firmoja ja teollisuutta. Berliini on edelleen taiteilijoiden kaupunki. Münchenissä oli kaunista, kiiltävää ja siistiä, mutta silti jännästi oli kiva palata koti-Berliiniin, vaikka hieman rähjäiseenkin.

34) Lomat. Niitä on jatkuvasti ja yllättävissä paikoissa. Lasten pääsiäisloma oli yli kaksi viikkoa. Yliopistot puolestaan olivat kiinni helmikuulta huhtikuulle. Kevätlukukausi on nyt vasta aluillaan, kun Suomessa jo harjoitellaan Suvivirttä.

35)  Puut, minkä kokoisia! Vaikuttavimpia ovat plataanit, joita aluksi luulin vaahteroiksi. Berliinissä katupuut on numeroitu, jokaisella on oma osoitteensa.

36)  Leikkipuistot. Kekseliäitä, innostavia ja kyllä, välillä vähän vaarallisiakin. Ja niitä on paljon. Voisin alkaa järjestää Berliiniin ohjattuja leikkipuistomatkoja. Leikki-ikä pitenee tällaisten keskellä!

37) Berliinissä parhaat ravintolat haluavat tulla löydetyiksi. Ovi piilotettu taitavasti, joskus jopa on nähty vaivaa sen eteen, että sisäänkäynti olisi mahdollisimman huomaamaton. Tällä viikolla sukkuloimme Berliinin parhaalle kattoterassille kammottavan kauppakeskuksen kammottavan parkkihallin kautta.

38) Historia ja myös sen synkempi puoli näkyy arjessa. Kaupunki on täynnä kompastuskiviä, “Stolpersteineja”, natsiaikana surmattujen juutalaisten muistoksi, metroaseman sisäänkäynnillä on lista keskitysleireistä. Minusta on arvokasta, että ei muistella pelkästään sotavoittoja ja sankareita.

39) Berliinissä olemme nähneet kaupunkiliikenteen tulevaisuuden. Komboon ovat kuuluneet kevyet ja unelmanopeat leasing-fillarit, kännykällä avautuvat We share -autot, joita on jokaisessa kadunkulmassa sekä tietysti sujuvasti toimiva joukkoliikenne.

40) Oma kiezi eli korttelisto on berliiniläisille rakas. Kaupungissa ei ole selkeästi yhtä keskustaa ja omien kulmien palveluilla pärjää pitkälle. Moni länsiberliiniläinen kertoi minulle, ettei ole vuosiin käynyt Mittessä. Moni idässä asuva puolestaan kavahtaa Länsi-Berliiniin asti reissaamista.

41) Pystyruokailu. Döneriä, currywurstia, ranskalaisia, olutta – kaikkea syödään seisaaltaan. Välillä jossakin 10 000 ja 20 000 askeleen välillä tekisi mieli istahtaa kahville, mutta se ei ole erityisen berliiniläistä. Kahvikupin ja istuinpaikan vuoksi joutuu usein ottamaan pari lisäaskelta.

42) Korjausompelimot. Rakastan! Änderungsschneiderei-liikkeitä on Berliinissä ihan kaikkialla. Meidän vakkarikorjausompelimo korjasi haastavat vaellustakit, täysin hajonneet farkut ja jopa tytön leggingsit.

43) Samanaikaiset maailmat rinnakkain. Ehkä mahtavinta Berliinissä on ollut se, että täällä elää rinta rinnan hurjasti erilaisia todellisuuksia. Kiiltävä startup-Berliini ja käteistä käyttävä manuaaliyhteiskunta. Vaihtoehtoskenet ja sunnuntaisulkuihin uskova perinneväki. Salamannopea ruokalähettipalvelu ja nuhjuinen lähikauppa. Loputon betoniviidakko ja vehreät puistot, metsät ja järvet.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Oodi Berliinin puille - 13.07.2022
• Hajahuomioita saksalaisesta mediasta - 13.06.2022
• Dönerkioskit, trendikuppilat ja hummustaivaat kukoistavat Berliinissä maailman kriiseistä huolimatta - 03.05.2022
• Kirjoja, tv-sarjoja ja elokuvia Berliini-nälkään - 21.03.2022
• Amerika liebt Berlin - 09.02.2022
• Berliini on litteä kuin pannukakku ja siksi siitä voisi tulla maailmanluokan pyöräilykaupunki - 13.01.2022
• Tauti on kamala mutta vielä kamalampaa on meihin pesiytynyt pelko - 13.12.2021
• 80-luku soitti ja halusi lankapuhelimensa takaisin - Saksan digitalisaation jälkeenjääneisyys yllättää ja naurattaa - 15.10.2021