5 asiaa, jotka olen oppinut soudusta
Ninni Lehtniemi
Liityin lokakuussa ummikkona collegeni soutujoukkueeseen. Nyt kuukauden päässä häämöttää yksi Oxfordin soutuvuoden kohokohdista Torpids-regatta, joten treenejä on usein kahdet päivässä. Tässä viisi asiaa, jotka olen tähän mennessä oppinut lajista.
1. Aamukuudelta on ihan mahdollista treenata. Sitä tosin helpottaa, jos voi kotiin palattuaan syödä toisen aamiaisen ja jatkaa sitten unia.
2. Sivukaupalla soutusanastoa. Soutu on niin hieno laji, ettei siinä voi käyttää sellaisia sanoja kuin vasen ja oikea, etuosa ja takaosa tai edes styyrpuuri ja paapuuri. Onneksi soutua harrastava brittiystäväni auttoi lähettämällä linkin viisisivuiseen British Rowingin soutusanastoon.
3. Tosi monta uutta vatsalihasliikettä. Niistä monella on hauska nimi, kuten tuulilasinpyyhkijät, uintijalat, merikilpikonna, kuollut ötökkä tai viiden minuutin lankku. Käytännössä ne ovat harvoin hauskoja. Ylipäätään kannattaa olla varuillaan kun valmentaja esittelee harjoituksen joka on “fun” ja erityisen varuillaan, jos hän käyttää ilmaisuja “super fun” tai “super super fun”.
4. Soutuharrastus on voittamaton small talk -aihe. Oxfordissa löytää itsensä tasaisin väliajoin muodolliselta illalliselta plaseerattuna harmaan herrasmiehen vieruskaveriksi. Silloin kannattaa mahdollisimman nopeasti johdattaa keskustelu soutuun. Soutu on Oxfordissa kuin huispaus Tylypahkassa. Siksi herrasmies itse, hänen jälkikasvunsa tai vähintään läheinen ystävänsä on luultavasti joskus harrastanut lajia, ja hän ilahtuu kun pääsee muistelemaan niitä aikoja.
5. Soutukokemusta pidetään täällä vähintään samanveroisena johtajakoulutuksena kuin reserviupseerikoulua Suomessa. Esimerkiksi oma soutujoukkueeni mainosti syksyllä itseään lauseella Leadership is not wielding authority — It’s empowering people. Are you a leader? Eli vapaasti suomennettuna “Johtajuus ei ole auktoriteetilla pakottamista — Se on ihmisten voimaannuttamista. Oletko sinä johtaja?”
Vastaavasti angloamerikkalaisten lehtien bisnessivuilla esiintyy usein listauksia opeista, joita johtaja voi ammentaa soudusta. Juttuja silmäilemällä selviää, että lajissa oppii ainakin nämä asiat: Tekemään raakaa, kurinalaista työtä päämäärien eteen. Voittamaan ja häviämään arvokkaasti. Vaatimaan itseltään aina hiukan enemmän. Että vaikka itse olisi joukkueen paras, sillä ei ole väliä, jos joukkue häviää. Että johtajuus on opettamista ja yhdessä tekemistä. Että tiimin jäsenten täytyy tuntea olevansa turvassa eivätkä he saa pelätä häviämistä. Että tiimiläisillä pitää olla hauskaa, vaikka kaikkien pitää ponnistella hurjasti ja välillä tekee kipeää. Jaksottamaan suuret päämäärät kymmenen vedon jaksoihin. Ajoittamaan spurtit ja lepokohdat oikein. Antamaan jatkuvaa palautetta. Valitsemaan oikeat ihmiset oikeille paikoille.
Ilmoitankin täten olevani heinäkuussa valmis ryhtymään esimerkiksi hallitusammattilaiseksi.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- 5 tapaa helpottaa toimittaja-koodaaja-designer -tiimityötä - 02.06.2016
- Viisi asiaa, jotka olen oppinut toimittajan työstä eri maissa - 29.04.2016
- 5 kevään kiinnostavinta etäluentoa - 04.04.2016
- 5 käyttäytymisohjetta Oxfordiin - 01.03.2016
- 5 tapaa tuntea itsensä vähemmän huijariksi - 03.12.2015
- 5 isoa kysymystä ja joitakin hyviä vastauksia - 18.11.2015
- 5 asiaa, jotka ovat muuttuneet brittiarjessa 15 vuodessa - 27.10.2015
”Soutu on Oxfordissa kuin huispaus Tylypahkassa.”
Voiko sitä enää tämän kuvaavammin sanoa, ei minusta. Soutaminen kahdeksikolla oman collegen joukkueessa on upea kokemus, kuten Ninni Lehtniemi kirjoittaa.
GTBC:n venekerho oli vasta perustettu, kun aloitin soutamisen syksyllä 2008 sen noviisijoukkueessa.
Sulkavan kirkkovenesoudun useaan kertaan soutaneena luulin tietäväni jotain soutamisesta. Väärä luulo – kahdeksikon soutaminen on ihan oma lajinsa. Ja kyllä, Oxfordissa soutaminen otetaan enemmän kuin tosissaan ;-)
Englannissa opiskelu muutti elämäni, erityisesti soudun ansiosta!