Olen tutkinut täällä Oxfordissa sitä, miten toimittajat, koodaajat ja designerit voisivat työskennellä keskenään paremmin. Monitaustaisia osaajia tarvitaan tekemään kiinnostavampaa ja koukuttavampaa digijournalismia. Sekä oma että monien kollegojeni kokemus kuitenkin kertoo, että tällaista työtä hankaloittavat ammattiryhmien väliset kulttuurierot. Tutkimukseni ei ole vielä julki, mutta tässä pieni makupala siitä.

1.      Anna kaikkien olla luovia. Ärsyttävimpiä tilanteita ovat monen koodaajan ja designerin mielestä ne, joissa toimittaja ilmoittaa että tällainen juttu on tulossa ulos mieluiten heti ja että tähän tarvittaisiin “jotain interaktiivista”. BBC:llä pidetään jokaisen isomman projektin, kuten olympialaisuutisoinnin, aluksi kickoff-palaveri. Siinä käydään läpi, mitä tiimiläisiltä odotetaan, kertoo datajournalisti Nassos Stylianou: “Ihmiset, jotka eivät tunne datajournalismia tai digikehitystä tai online-grafiikkaa saavat perustiedot siitä, mitä heiltä tarvitaan interaktiivisen sisällön tekemiseen.”

2.      Varmista, että kaikki ymmärtävät toisiaan. BBC:llä uudet digitiimin jäsenet viettävät aluksi paljon aikaa seuraamalla toisten tiimin jäsenten työntekoa. Helsingin Sanomien datadeskissä istuu aina vähintään yksi toimittajataustainen koodaaja, joka osaa tarvittaessa puhua toimittajille toimittajaa ja koodareille koodaria.

3.      Laadi aikabudjetti. Yksi moniosaajatiimien toiminnan haasteista on aikataulutus. Eri ammattikuntien edustajien on usein vaikea hahmottaa, miten paljon aikaa eri työvaiheet vievät. BBC:llä on tapana määritellä projektin aluksi, mitkä ominaisuudet ovat olennaisia ja mitkä kivoja lisiä. Sen jälkeen selvitetään, paljonko eri ominaisuudet maksavat ajassa. Aikahinnan miettiminen helpottaa projekteista käytäviä keskusteluja.

4. Luo vapauttavat rutiinit. Se, että tiimi pystyy luomaan sekä nopeaa journalismia, kun jossain räjähtää että spektaakkelimaisia interaktiivisia featureartikkeleita, edellyttää rutiineja ja automatisointia. Helsingin Sanomien datadeskissä tämä on ratkaistu siten, että yleisimmät digikerrontamuodot, kuten laskurit ja tietovisat, syntyvät työkalulla, jota kaikki toimittajat on koulutettu käyttämään. “Tavoite on se, että jokainen meidän toimittaja osaisi itse tehdä interaktiivista sisältöä. Välttämättä ei ole tarkoituksenmukaista, että jokainen tekee niitä koko ajan, mutta jos ei ole koskaan tehnyt eikä ole koskaan ajatellut niitä juttuja läpi, niin ei niitä osaa ajatella myöskään,“ Helsingin Sanomien kehityspäällikkö Esa Mäkinen sanoo.

5. Järjestä puuhapäivä. Hacks/Hackers on kansainvälinen verkosto, jonka tavoitteena on parantaa toimittajien ja koodaajien yhteistyötä. Yksi sen toimintamuodoista on niin sanotut Hack Dayt, joissa toimittajat ja koodaajat etsivät ratkaisuja esimerkiksi datavisualisointiin, jalkapallojournalismiin tai peliominaisuuksien käyttämiseen journalismissa. Ammattiryhmien eristäytyminen toisistaan on usein ongelma mediataloissa. Tämän ratkaisemiseksi The Guardian on alkanut järjestää talon sisäisiä kaksipäiväisiä Hack Daytä, joihin kaikki ovat tervetulleita. “Koodaajat eivät välttämättä ole parhaiten selvillä siitä, mitä tarvitaan ja mikä on kaupallisesti järkevää. Siksi yritämme saada mahdollisimman paljon eritaustaisia ihmisiä mukaan,” koodaaja Will Franklin kertoo.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Viisi asiaa, jotka olen oppinut toimittajan työstä eri maissa - 29.04.2016
• 5 kevään kiinnostavinta etäluentoa - 04.04.2016
• 5 käyttäytymisohjetta Oxfordiin - 01.03.2016
• 5 asiaa, jotka olen oppinut soudusta - 26.01.2016
• 5 tapaa tuntea itsensä vähemmän huijariksi - 03.12.2015
• 5 isoa kysymystä ja joitakin hyviä vastauksia - 18.11.2015
• 5 asiaa, jotka ovat muuttuneet brittiarjessa 15 vuodessa - 27.10.2015