”Käsi ylös, kuka teistä on harrastanut seksiä olematta naimisissa”, aloittaa luennoitsija Oxfordin yliopiston Sheldonian-juhlasalissa. Yleisöstä kuuluu hihitystä, kun sadat kädet nousevat, niin opiskelijatyttöjen kuin lähelläni istuvan vanhan miehen, jolla on kävelykeppi mukana.

”Te nauratte, koska seksi on yksityisasia ja siksi siitä on kiusallista puhua julkisesti”, jatkaa luennoitsija, historioitsija Faramerz Dabhoiwala.

”Mutta ennen 1700-luvun ensimmäistä seksuaalista vallankumousta avioliiton ulkopuolinen seksi ei ollut yksityisasia, vaan johti julkiseen rangaistukseen.”

Dabhoiwala kertoo vuoden 1612 rutiinioikeudenkäynnistä, jossa Westminsterin oikeusistuin tuomitsee kaksi englantilaista, Susan Perryn ja Robert Watsonin, avioliiton ulkopuolisesta seksistä. Heidän rikoksensa vakavuutta korostaa se, että he ovat saattaneet maailmaan äpärän. Rangaistuksena heidät riisutaan vyötäröstä ylöspäin, sidotaan kärryihin ja heitä ruoskitaan matka kaupungin porteille asti. He eivät saa koskaan palata kotiinsa eivätkä olla yhteydessä sukulaisiinsa tai ystäviinsä.

Sitä, mitä heidän yhteiselle lapselleen tapahtuu, eivät oikeuden asiakirjat kerro.

Enää kukaan ei hihitä, ja opiskelijatytöt näyttävät järkyttyneiltä. Exeter College on valinnut 700-vuotisjuhlaluentonsa aiheeksi varman hitin, seksin historian. Mietin, ovatko parikymppiset opiskelijat koskaan ennen kuulleet äpäristä. Suomessa puolet lapsista syntyy jo avioliiton ulkopuolella, ja heille susiparit, au-lapset ja yh-äidit ovat vieraita termejä.

Susan Perrylle ja Robert Watsonille olisi voinut käydä vielä huonommin: 1600-luvun alkupuolella avoliiton ulkopuolinen seksi saattoi johtaa kuolemantuomioon. Viimeinen teloitus haureuden takia tapahtui Englannissa vuonna 1654. Tuomittu nainen oli raskaana ja sai synnyttää lapsensa, ennen kuin hänet hirtettiin. Naisia rangaistiin usein, vaikutusvaltaisia miehiä harvoin.

Sitten Dabhoiwala näyttää kuvaa hopeisesta tarjottimesta, johon on kaiverrettu peniksen kuva. Se on spermamalja, johon miesten seksiseuraan kuuluneet papit, lääkärit, juristit ja akateemikot runkkasivat yhdessä katseltuaan strippareita 1730-luvulla. Vuonna 1726 perheenisä William Brown pidätettiin Lontoossa, koska hän oli etsinyt homoseuraa. Hän puolustautui sanoen, ettei näe mitään rikollista siinä, mitä tekee omalla ruumiillaan.

Oli kulunut vain 70 vuotta siitä, kun ihmisiä teloitettiin haureuden takia, ja Brownin perustelut seksin yksityisyydestä kuulostavat jo nykyaikaisilta. Mitä oli tapahtunut?

Dabhoiwalan mukaan ensimmäinen seksuaalinen vallankumous tarkoitti sitä, että seksistä tuli yksilöllistä ja yksityistä. Se alettiin nähdä luonnollisena asiana, joka tarjosi nautintoa ihmisen säädystä ja varallisuudesta riippumatta.

Seksin vallankumous johtui 1700-luvun muista suurista muutoksista: teollistuminen teki Lontoosta miljoonakaupungin, jossa ihmisiä oli mahdoton vahtia kuten maaseudulla. Kirkon totuus alkoi korvautua tieteen totuuksilla. Canterburyn arkkipiispa kävi taivuttelemassa kuningatarta hyväksymään kuninkaan rakastajattaret vetoamalla siihen, että ”Raamattu on täynnä turhia sääntöjä, eikä kukaan lue sitä muutenkaan”.

Kun rangaistukset vähenivät, vapaa seksi lisääntyi: Dabhoiwalan mukaan 1600-luvulla joka seitsemäs tai kahdeksas lapsi oli syntynyt avioliiton ulkopuolella, mutta 1800-luvun alkuun mennessä jo joka neljäs.

Ensimmäinen seksuaalinen vallankumous oli tietysti epätasa-arvoinen. Naisia pidettiin vielä pitkään luonnostaan siveänä sukupuolena, jonka velvollisuus oli hillitä miesten himoja. Vasta 1960-luvun toinen vallankumous ja e-pilleri toivat naisille samankaltaisen seksuaalisen vapauden.

Entä nyt?

The Guardianissa julkaistiin 1. kesäkuuta artikkeli Life after Lust (Elämä himon jälkeen). Siina toimittaja Christa D’Souza käsittelee 2000-luvun suurta tabua, seksitöntä avioliittoa. Intohimoinen seksi on elokuvien ja mainosten normi, ja seksikyselyjen mukaan 50-vuotispäivien jälkeen innostuksen seksiin pitäisi vain kasvaa. Niinpä vuosikymmeniä naimisissa olleet parit tuntevat painetta harrastaa enemmän ja parempaa seksiä – sitä seksiä, mitä he kuvittelevat kaikkien muiden ympärillään harrastavan.

”Voit tunnustaa näpistelyn. Voit tunnustaa alkoholiongelman tai konkurssin. Mutta tunnustaa eläväsi seksittömässä liitossa? Et koskaan”, D’Souza kirjoittaa.

Koska seksin puute on suurempi häpeä kuin paljon seksiä, sekä naiset että miehet myöntäisivät syrjähypyn mieluummin kuin seksittömän avioliiton.

Kun mieheni linkkasi The Guardianin artikkelin Facebookiin, sosiaalisen median hiljaisuus kertoi paljon. Käsi ylös? Edes peukku?

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kylmää kyytiä kollegoille - 20.06.2012
• Uutisten lapsilukko - 16.04.2012
• Islamin alkeita - 03.04.2012
• On outoa olla paras - 10.01.2012
• Tunnontuskainen toimittaja: näin törkytabloidit toimivat! - 05.12.2011
• Nai oikein - 15.11.2011
• Toimittajien itsensäkin pitäisi tietää jotain - 04.11.2011
• Oikean ja väärän kadun lapset - 14.10.2011