Opiskelutoverini Jukka Vahti käsitteli blogissaan (16.11. Lattialle lakaistut nuoret toivot) ansiokkaasti Saksan yliopistojen raha- ja tilapulaa. Jatketaan Euroopan mahtimaan yliopistojen kehittämistä, mutta siirrytään Freie Universität Berlinin luentosalien karheilta kokolattiamatoilta ruokalan, Mensan puolelle.

Helsingin designpääkaupunkivuosi on pian kalkkiviivoilla. Kenellekään keskustelua seuranneelle ei ole jäänyt epäselväksi se, että tämän päivän muotoilu on tavaroiden sijasta enemmän palveluiden ja prosessien muotoilua. Miten palvelumuotoilu on onnistunut Freie Universitätin ruokalassa?

Omat viime aikojen kokemukset massaruokaloista ovat pienistä yksiköistä. Tuhansia ihmisiä ruokkivassa kuppilassa kaikki yksityiskohdat täytyy suunnitella, tai siis muotoilla sujuviksi.

Maksaminen. Tuhansia ihmisiä päivittäin syöttävän ruokalan toiminta edellyttää tehokasta maksusysteemiä. Freie Universitätissä se hoidetaan notkeasti luottokortin kokoisen Mensa-kortin kautta. Ruokalan eteistilan automaateista korttiin ladataan arvoa ja maksaminen sujuu sukkelasti. Kassalle ei synny jonoja. Tosin kummastuttaa se, että kortissa ei ole mukana tietoa siitä, onko kortin haltija opiskelija vai henkilökuntaan kuuluva. Opiskelijoilla hinta on hieman halvempi: siksi kassalla pitää näyttää myös opiskelijakortti.

Jakelu. Se toimii hyvin. Annoksia on päivittäin puolenkymmentä. Jokaiselle on oma jakelupiste. Leivät haetaan omasta paikasta, samoin salaatit ja jälkiruuat. Jonoja syntyy vain puolen päivän aikaan, kun aamuluennot ovat loppuneet.

Ruoka. Tyypillistä saksalais-italialaistyyliä. Pasta, ranskalaiset perunat ja makkarat näyttävät tekevän kauppansa. Maku, no syötävää, mutta ei tietysti mitään gurmeeta. Kaikki ei ole terveellistä. Liikennevalo ruuan edessä kertoo sen. Vihreä pallo, suositeltavaa. Keltainen pallo, menettelee. Punainen, vältä tätä ruokaa.

Hinnat. Opiskelija saa porsaanleikkeensä 2,5 eurolla. Halvempaa kuin Berliinin lukuisissa ravintoloissa ja pikaruokaloissa, mutta ei olennaisesti. Pieni kuppi salaattia 50 senttiä, iso salaattilautanen 1,55 euroa.

Apua. Tähän kompastuu palvelumuotoilu, joka muuten toimii. Kaikki on hinnoiteltu erikseen: pääruoka ja sen lisukkeet, leipä, kahvi, salaatti, jälkiruoka…

Mihin tämä on johtanut? On syntynyt saksalainen lautasmalli, jossa on vuori perunaa tai pastaa ja lihan- tai kananpala. Ei muuta. Tämä lautasmalli näyttää olevan erityisesti nuorten miesten suosiossa. Miksi ottaa salaattia, kun se maksaa erikseen.

On helppo kuvitella, millaiset terveysseuraamukset tällaisella lautasmallilla on. Kysehän ei ole pelkästään siitä, mitä nyt syöt, vaan myös siitä, mitä totut syömään.

Suomalaisessa massaruokalassa salaatti löytyy jokaiselta lautaselta, koska se sisältyy hintaan. Pieni, mutta nerokas keksintö.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Tyhmä, persu ja populisti - 19.04.2013
• Kiistellyt synttärit - 15.03.2013
• Saksa, Euroopan tehokas talousveturi - 18.02.2013
• Biokokaa nokkaan, luomua kattilaan - 07.02.2013
• Mä lehdet luin - 10.01.2013
• Berliinissä pyöräilijä on kunkku - 15.10.2012