Jalopuita, jotka on nimetty metallilaatoin, pensaita, jotka vihertävät talvellakin, silmänkantamattomiin nurmikenttää, lampi, joki, suihkulähteitä, valurautapenkkejä, joulukuusia. Tämä on Worcester Collegen sisäpiha Oxfordissa joulukuisena sunnuntai-iltapäivänä. Pihaa reunustavat lukuisat rakennukset, joista vanhimmat on pystytetty 1400-luvulla.

Worcester Collegen tontti on 10 hehtaaria.

Vinoon painuneiden ikkunoiden takaa paljastuu pieniä vilauksia opiskelijaelämästä. Tietokoneen ääreen käpertyneitä hahmoja, auringon haalistamia puuvillaverhoja ja paperijulisteita seinillä. Nuori mies juoksee vastaan shortseissa, neonpunaisissa sukissa ja t-paidassa. Kaksi naista kantaa matkalaukkuja. Äiti on varmaankin tullut hakemaan tytärtään joulun viettoon. Sisäpihalla on hiljaista, ääntä pitävät vain sorsat, jotka ovat valloittaneet lammen. Ympärillä jylläävän liikenteen melu ei kanna vahvojen kivimuurien läpi.

Worcesteria ennen tontilla oli Gloucester College, joka perustettiin 12 munkille opiskelupaikaksi vuonna 1283.

Portti on auki ulkopuolisille pari tuntia päivässä. Vartioidun portin suojissa opiskelijat elävät omassa maailmassaan. Tutkinto-opiskelijat saavat usein vuokrata collegelta oman huoneen. Asuntolat, luentosalit, kirjasto, ruokala, pesula, kappeli ja urheilukentät ovat kaikki muurien sisällä. 

Worcester Collegen sisäpiha on kuin Oxford pienoiskoossa, kupla ympäröivän maailman sisällä. Ainakin kun tulee ulkomailta stipendiaattina asumaan keskelle vaurasta osaa yliopistokaupunkia, käsitys brittiläisestä elämästä voi jäädä epärealistisen tarunhohtoiseksi.

Oxfordin asukkaista noin kolmasosa eli 43000 on opiskelijoita. Worcester on yksi yhteensä 44 collegesta. Ne muodostavat keskeisen osan suuresta historianmuseon kaltaisesta kaupunkimiljööstä. Kivijaloissa on kotoisia pubeja ja herttaisia pikku kahviloita. Vierailijan silmin kaikki näyttää rosoisen romanttiselta. 

Tutkinto-opiskelijoilla on kuitenkin kova paine älyllisen pääoman kasvattamisesta. He ovat yleensä vanhemmilleen suuri investointi, joten äidit ja isät vaativat lapsiltaan paljon. Opiskelutahti on kiivas ja armoton. Jos ote lipsuu ja tulokset heikkenevät, yliopisto puuttuu tilanteeseen. Itsenäisen elämän alku yhdistettynä korkeaan vaatimustasoon aiheuttaa stressiä. Paikallisen tutkijatuttavani mukaan psykologisia tukipalveluita on ja käytetään paljon. 

Viimeistään siinä vaiheessa, kun opiskelijat valmistuvat, he tajuavat, mitä Oxfordissa eläminen itsenäisenä aikuisena tarkoittaa. Maan toiseksi korkeimmat vuokrat, liian vähän asuntoja ja kova kilpailu akateemisista työpaikoista.

Työn perässä voi joutua lähtemään Lontooseen, mikä tarkoittaa vielä kovempia vuokria tai sukkuloimista kolme tuntia päivässä junalla. Arki menee töitä tehdessä ja junassa torkkuessa. Vaikka akateeminen ura aukeaisi Oxfordin yliopistolta, saattaa virkavelvollisuuksiin kuulua edustustehtäviä useana iltana viikossa.

Lapsiperheille helpoin ja halvin vaihtoehto on se, että toinen vanhemmista jää kotiin. Työpäivät kun venyvät pidemmiksi ja päivähoitomaksut nousevat korkeammiksi kuin Suomessa.

Ehkäpä Oxford onkin parhaimmillaan vierailijalle. Kuten journalististipendiaatille, joka saa opiskella täysipäiväisesti yliopistossa, mutta ilman arvosana- ja tutkinnon suorittamispaineita. Silloin ehtii lompsia collegen sisäpihalla sunnuntai-iltapäivisin ja kuunnella sorsia.

Romanttista joulukoristelua collegen ikkunassa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Sakset ja juustohöylä vai rento tunnelma? - 27.06.2013
• Neljänkymmenenviiden vuoden kaipuu Manchesteriin - 03.06.2013
• Mihin minua tarvitaan? “Eihän Suomessa tapahdu mitään.” - 02.05.2013
• ”Älkää tulko tänne, täällä sataa!” - 05.04.2013
• Kuraisia kenkiä, peiteltyä alastomuutta - 19.03.2013
• Lumi on Britanniassa tunnekysymys - 28.01.2013
• Jäteneuvojan kotikäynti - 06.11.2012
• Finnishing it up - 09.10.2012