Ensi sunnuntaina (21.4.2013) perustetaan Berliinissä virallisesti uusi eurovastainen puolue Vaihtoehto Saksalle. Se ei ole laatuaan ensimmäinen. Se otetaan kuitenkin vakavammin kuin aikaisemmat yritykset. Uuden puolueen taustajoukoissa häärää muun muassa taloustieteen professoreita.

Merkittävään vaalivoittoon Saksan euroeroa vaativa puolue tuskin rynnistää. Gallupien mukaan vain kolmannes saksalaisista kaipaa D-markkaa takaisin. Mutta: jos uusi puolue lähtee lentoon, se voi heikentää istuvan liittokansleri Angela Merkelin mahdollisuuksia jatkaa kanslerina.

Merkel on viimeksi julkaistujen gallupien perusteella menossa selvään vaalivoittoon. Vaihtoehto Saksalle saattaa Die Zeit -lehden mukaan viedä Merkeliltä ensi syksyn vaaleissa kasan ääniä ja vaarantaa vaalivoiton. Toisaalta Berliner Zeitungissa arveltiin perustettavan eurovastaisen puolueen syövän myös vasemmiston kannatusta.

Saksan euroskeptisyys kumpuaa samasta lähteestä kuin Suomessa. Kansalaiset ovat kyllästyneet kompuroivien euromaiden pelastamiseen. Saksassa on lisäksi laaja joukko euroskeptisiä taloustieteilijöitä, joiden mukaan euro ei nykyisellä politiikalla pelastu. Kyse ei ole populistisesta kansankosiskelusta tai omista toiveista, vaan talouden lainalaisuuksien analysoinnista.

Julkisessa keskustelussa Saksan ja Suomen välillä on selvä sävyero. Saksassa euroa ja toimia sen pelastamiseksi voi arvostella ilman leimaamisen pelkoa. Ja maassa käytetään kiinnostavia puheenvuoroja aiheesta.

Suomessa näin ei ole. Kreikan euroeron vaatija tai euron hajoamisesta puhuva on Suomessa auttamatta tyhmä, persu tai populisti. Usein otsaansa saa kaikki nämä leimat.

Keskiviikkona oli ilo kuunnella tunnetun ja arvostetun saksalaisen taloustutkimuslaitoksen Ifon johtajaa Hans-Werner Sinniä. Hän lukeutuu europessimisteihin.

Sinnin mukaan julkisuudessa paljon huomiota saanut finanssikriisi on Euroopassa vain jäävuoren huippu. Kriisimaiden ongelmien takana on reaalisia syitä. Euroopan kriisimaiden kilpailukyvyn on tuhonnut reilut kymmenen vuotta samassa valuutassa Euroopan talousveturin Saksan kanssa.

Konkretisoidaan tilannetta pahimmin kompuroivan Kreikan avulla. Kelluvan valuutan aikana Kreikkaan ei olisi päässyt syntymään vääristynyttä hintatasoa. Ylisuuret palkankorotukset ja löysä valtion taloudenpito olisivat johtaneet maan valuutan devalvoitumiseen eli ulkoisen arvon alentumiseen. Euron aikana näin ei ole tapahtunut.

Mikä on lopputulos? Kreikan hintataso on nyt 65 prosenttia korkeampi kuin se on naapurimaassa Turkissa. Kreikan ongelmana ei siis ole pelkästään se, että maan tuotteet eivät ole kilpailukykyisiä vientimarkkinoilla. Ne eivät ole kilpailukykyisiä Kreikassakaan. Kreikkalaiset ostavat hollantilaisia tomaatteja, koska oman maan tomaatteihin ei ole varaa.

Euroopan kriisimaiden välillä on eroja, mutta tilanne on samankaltainen muissa kriisimaissa. Ne eivät ole nykyisellä euron kurssilla kilpailukykyisiä.

Sinn näkee kolme vaihtoehtoa tilanteen korjaamiseksi.

Ensimmäinen näistä on nykyinen, Euroopan keskuspankin, komission ja johtavien euromaiden valitsema linja. Lainoitetaan kriisimaita ja edellytetään niiltä tiukkaa talouskuria.

Sinnin mukaan tämä ei ole kohentanut tilannetta kriisimaissa toistaiseksi lainkaan. Pikemminkin se on aiheuttanut massatyöttömyyden ja lisännyt dramaattisesti köyhyyttä. Espanjassa ja Kreikassa yli puolet alle 25-vuotiaista on työttömiä.

Toinen vaihtoehto olisi se, että Saksassa synnytetään kova inflaatio. Jos hinnat nousisivat Saksassa kymmenen vuotta 5,5 prosenttia vuosittain, sen kilpailukyky asettuisi etelän euromaiden tasolle.

Tämä vaihtoehto ei Sinnin mukaan ole realistinen. Euroopan keskuspankki on poliittisesta päätöksenteosta riippumaton ja sen tehtävänä on pikemminkin valvoa hintavakautta, ei luoda inflaatiota. Lisäksi Saksassa kartetaan 1930-luvun kokemusten jälkeen inflaatiota kuin ruttoa. Ja kuka jaksaisi odottaa riittävän kauan, jotta tasapaino saavutettaisiin tätä tietä.

Sinnin mukaan kolmas ja todennäköisin vaihtoehto on se, että euro ainakin osittain hajoaa. Sinn ei kuitenkaan ennusta Kreikan lähtöä. Hän pelkää tai ennustaa, että eurosta lähtee ensimmäisenä joku isompi maa eli Italia tai Espanja. Hänen mukaansa kasvavan työttömyyden aiheuttama poliittinen paine pakottaa jommankumman tai molempien maiden päättäjät korjaamaan tilanteen ainoalla riittävän nopealla keinolla eli omalla valuutalla, joka arvostetaan maan kilpailukykyä ja tuottavuutta vastaavaksi. Vasta sen jälkeen sopeutuminen lähtee liikkeelle.

Sinnin mukaan Euroopassa ei kuitenkaan ole paluuta täysin kelluvien valuuttakurssien aikaan. Hänen mielestään euro tulee säilyttää, mutta siitä tulee tehdä joustavampi. Vaikeuksiin joutuville euromaille tulee tarjota mahdollisuus tilapäiseen eroon. Paluun euroon voisi tehdä myöhemmin realistisella kurssilla.

Ei lainkaan tyhmää, persua tai populismia. Ennemminkin realismia.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kiistellyt synttärit - 15.03.2013
• Saksa, Euroopan tehokas talousveturi - 18.02.2013
• Biokokaa nokkaan, luomua kattilaan - 07.02.2013
• Mä lehdet luin - 10.01.2013
• Saksalainen lautasmalli - 30.11.2012
• Berliinissä pyöräilijä on kunkku - 15.10.2012