New Yorkin ihmiset
Saila Huusko
Kuten usein viimeisten viikkojen aikana, jälleen eräänä yönä palasin koulusta kotiin kaupungin hiljennettyä odottamaan aamua. Vastoin tarua suurin osa New Yorkista oli jo mennyt nukkumaan, kun metro pysähtyi hiljaiselle asemalle. Kävelin juuri loppuneen sateen kyllästämällä kadulla, kun huomasin eräässä syvennyksessä tummiin pukeutuneen hahmon. Mies seisoi liikkumatta ja tuijotti. Luennoilla aiheena oli ollut turvallisuus. Kiristin tahtia. Pohdin kuumeisesti, mitä tekisin. Kadun puolta oli liian myöhäistä vaihtaa. Kadulla olimme vain me kaksi. Kotiinkin oli vielä matkaa. Vedin syvään henkeä ja tuijotin eteeni. Säpsähdin, kun hänet ohittaessani mies alkoi yhtäkkiä puhua. ”Get home safe”, hän sanoi. Pidä itsesi turvassa. ”Kiitos”, vastasin. Kotiin kävellessä nauratti. New York näpäytti. Turha kuvitella tietävänsä mitään – varsinkaan New Yorkin ihmisistä.
Kun sijoitusalalla työskennellyt Brandon Stanton sai potkut, hän muutti New Yorkiin ja alkoi ottaa potretteja kaupungin kaduilla kohtaamistaan ihmisistä. Tuloksena oli hurjan suosittu blogi Humans of New York. Kuluneella viikolla Stanton julkaisi kirjan, jossa blogista tuttuja tarinoita on koottu yksiin kansiin. Tavanomaisen kauniit kuvat nostaa toiselle tasolle Stantonin tapa evästää kuvat lyhyillä kuvateksteillä, jotka ovat katkelmia hänen ja kuvattavan välisistä keskusteluista. Tarinat ovat vuorottain hauskoja, vuorottain koskettavia ja ajatuksia herättäviä. Stanton ei välttele vaikeitakaan aiheita. Usein Humans of New York haastaa viettämään hetken ihmisen kanssa, jonka valinnat elämässä taistelevat omia uskomuksia vastaan. Tuhannet kuvat muodostavat yhden suuren potretin kaupungista, jossa aidosti on kaikkea.
Humans of New York on eittämättä menestyksekäs projekti juuri siksi, että se kertoo New Yorkista. Miljoonista jo kirjoitetuista sivuista ja kuvatuista kuvista huolimatta kaupunki pursuaa tarinoita, jotka odottavat kertojaa.
Journalistille New York on tarinoiden aarreaitta. Parasta ovat päivät, jolloin tehtävänä on löytää tarina; sukeltaa kaupungin värikkääseen vilinään ilman ennakkoluuloja. Noina päivinä palaan kotiin täynnä energiaa, vaikka olisin herännyt väsyneenä. Muistivihko ja kamera tarjoavat syyn pysähtyä, kuunnella ja kysyä kysymyksiä, joita ei muuten tulisi kysyttyä. Ne ovat hetkiä keskittyä ja kurkistaa pinnan alle. Ajauduin journalismiin juuri mielenkiinnosta ihmisiin ja New York on hieno kaupunki opiskella ihmistä.
Joukkoon mahtuu niitäkin, jotka eivät halua puhua ja joiden kanssa en itse haluaisi puhua. Hetkiä, jolloin vaikeaa kysymystä ei haluaisi kysyä. Muistivihko ja kamera voivat herättää epäluulon. Taannoin vastaanotin puhelun, jonka aikana soittaja kaatoi niskaani kaiken erästä toimittajaa tuntemansa vihan. Oli kuulemma päätellyt, että kaikki New Yorkin toimittajat saattavat tuntevat toisensa.
Soittaja oli unohtanut minun jo oppimani läksyn: kun on kyse New Yorkin ihmisistä, on parempi olla olettamatta mitään.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Katso ympärillesi, Y-sukupolvi - 05.05.2014
- Tämä ohjelma televisioidaan, mutta missä on televisio? - 11.02.2014
- Mitä siitä kertoisin - 13.12.2013
- Kuuleeko sosiaalinen media – täällä monitaitoinen toimittaja - 19.08.2013