Kollegiaalista vertaistukea Berliinissä
Inka Kovanen
Kosmopoliitin ja suositun Berliinin etuihin kuuluu se, että täällä tapaa kollegoita lähes kaikkialta maailmasta. Se käy oivasta vertaistuesta näinä media-alan ankeina aikoina.
Suomen tilanne asettuu uuteen valoon, kun keskustelee sellaisten journalistien kanssa, joiden kotimaassa asiat ovat vielä paljon huonommin kuin Suomessa.
Kaksi päivää Hesarin yt-ilmoituksen jälkeen vietin iltaa kreikkalaisten toimittajakollegoiden kanssa berliiniläisen suomalaisgallerian näyttelynavajaisissa. Yhtäkkiä Suomen tilanne tuntui, no, edes vähän siedettävämmältä.
Kreikkalaiset olivat juuri saaneet älypuhelimiinsa ensitietoja Ateenassa tapahtuneista kylmäverisistä murhista. Kaksi äärioikeistolaisen Kultainen aamunkoitto -puolueen jäsentä oli illalla ammuttu puoluetoimiston eteen. ”Kaikki menee vain pahempaan suuntaan”, kreikkalaiset manasivat. ”Juuri tätä me emme nyt tarvitse. Vain kuukausi sitten puolueen jäseniä pidätettiin ja kreikkalaiset olivat massoittain puoluetta vastaan. Nyt tämä! Heille tarjotaan kuin kultalautasella marttyyrin asema!”
Kreikkalaiset kollegat ovat entisiä Freie-yliopiston fellow’ta. He olivat kaksi vuotta sitten stipendiaatteja samassa journalistiikkaohjelmassa, jossa itse nyt opiskelen. He jäivät Berliiniin stipendiaattivuotensa jälkeen, koska niin kreikkalaisviestimet kuin koko Kreikan yhteiskunta ovat lähes historiallisessa alennustilassa. Kreikassa toimittajista puolet tai jopa enemmän on työttöminä, useita lehtiä on lakkautettu ja yleisradioyhtiö ERT lopetettu. Pelkästään yleisradioyhtiön yhteydessä kenkää sai lähes 3000 toimittajaa. Torstaina poliisi tyhjensi voimatoimin ERT:n päämajaan viime kesästä asti linnoittautuneet entiset työntekijät.
Tilanne vain pahenee. Kollegojen mukaan Ateenaan on syntynyt gettoja, joihin edes paikalliset eivät enää uskalla mennä. Toinen kollegoista kertoi, miten hän Ateenassa asuessaan joutui perheensä kanssa tukkimaan ikkunat ja ovet märillä pyyhkeillä, jotta kyynelkaasu ei pääsisi sisätiloihin. ”Rakastan Ateenaa, mutta en vain mitenkään voi palata sinne nyt.”
Kun Etelä-Euroopan kriisimaissa ei ole töitä, kynnelle kykenevät lähtevät muualle. Monet muutkin kuin toimittajat suuntaavat Saksaan, Euroopan tämänhetkisen talousveturiin. Viime vuoden lopussa Berliini-Brandenburgin metropolissa asui 503 000 ulkomaalaista, mikä on 14,5 prosenttia kaikista asukkaista. Jos mukaan lasketaan asukkaat, joilla on siirtolaistausta, luku hipoo jo miljoonan rajapyykkiä. Eniten on turkkilaisia ja puolalaisia, kreikkalaiset ovat tilastoissa sijalla 12. Suomalaiset eivät ole edes 20:n kärkeen päässeet, vaikka meillä on täällä aktiivinen yhteisömme.
Helppoa ei tosin ole saksalaisillakaan toimittajilla. Paikallislehdet Berliinissä, Münchenissä ja Hampurissa ovat kymmenessä vuodessa menettäneet 30 prosenttia lukijoistaan, Der Spiegel kertoi elokuussa. Heinäkuussa alaa järkytti saksalaisen mediajätin Axel Springerin päätös myydä valtaosa sanomalehdistään ja aikakauslehdistään ja keskittyä digitaaliseen mediaan.
Sanomalehtiä Saksassa koettelevat samat vitsaukset kuin Suomessa ja muualla maailmassa. Levikit laskevat, mainostulot kutistuvat ja lukijakunta kuolee – kirjaimellisesti –¬ kuten Spiegel muistutti. Lehtitalot voivat vain yrittää hidastaa levikin laskua.
Yksi alan ilonpilkahdus kolahtaa sentään joka aamu postilaatikkoomme. Laadukas ja lukijaa sen kummemmin kosiskelematon Süddeutsche Zeitung. Se ilahduttaa aina.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Jalkapallohuumaa saksalaisittain - 07.07.2014
- Äiti tulee nyt tänne! - 08.05.2014
- Berliini – intellektuellien Mallorca - 11.04.2014
- Tiedotustilaisuus Saksan malliin - 13.03.2014
- Stalinin kylpyhuone - 06.02.2014
- Stasin vankilassa - 12.12.2013