Lukupiiri metrossa
Eeva-Liisa Pere
Pimeä ja kolea marraskuun ilta. Matkustan metrolla itään. Juna kiitää kolisten kohti Pankowia, ja tutut asemat vilisevät ohi: Märkhiches Museum, Mendelssohn Bartholdy Park, Potsdamer Platz… Katselen niitä välinpitämättömästi kuten muutkin matkustajat. Suurkaupungissa kuuluu olla niin kuin ei olisikaan.
Vilkaisen kelloa. Vielä tunti ennen kuin olen perillä. Freie Universität sijaitsee Dahlemissa kaupungin eteläkärjessä – vanhassa lännessä -, ja minä asun pohjoisessa – vanhassa idässä.
Berliiniläiset ovat tottuneet pitkiin välimatkoihin. U-Bahnissa moni ottaa esiin kirjan tai lehden ja käyttää matkustusajan lukemiseen. Vieressä istuva lierihattupäinen herra avaa Süddeutscher Zeitungin ja ryhtyy tutkimaan taloussivuja. Vastapäätä nuori nainen on uppoutunut Haruki Murakamin romaaniin. Käytävällä seisova bisnespukumies tutkii iPadiaan. Hän on poikkeus. Täällä tabletit eivät ole syrjäyttäneet paperille painettua tekstiä. Sanomalehdetkin ovat yhä isoja broadsheeteja sivun täyttävine tekstierämaineen.
Minä olen varautunut metromatkaan Robert Harrisin Berliiniin sijoittuvalla Fatherland-trillerillä. Siinä kuvitellaan, millainen Saksa olisi, jos Hitler olisi voittanut sodan. Harris on vetävä kirjoittaja, juuri sopivaa matkalukemista. Vai onko sittenkään? Vilkuilen kanssamatkustajia. He lukevat Heinrich Bölliä, Christoph Heinia ja Kazuo Ishiguroa. Minä olen tottunut lukemaan kaunokirjallisuutta illalla sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Lomalle ja lentokoneeseen valitsen helppoa ja kevyttä.
Noloa. Kehtaanko kaivaa käsilaukustani viihdyttävän bestsellerin, joka ei vedä vertoja vierustoverien vakaville laaturomaaneille? Epäröin pari pysäkinväliä. Sitten rohkaisen itseni ja avaan Harrisin pokkarin. Hyytävä tarina tempaisee mukaansa, enkä huomaakaan, kun jo kohta kuulutus kertoo metron saapuvan Vinetastrasselle. Suljen kirjan ja nousen junasta.
Kävellessäni kotikatua mietin, että minulla taitaa olla vielä matkaa suurkaupunkilaiseksi. Miten ihmeessä kuvittelin, että kukaan kiinnittäisi huomiota kirjaani? Tämähän on Berliini!
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Jäähyväiset Berliinille - 15.07.2014
- Rakkain terveisin äiti - 02.06.2014
- Sähköposteja mustaan aukkoon - 02.05.2014
- Elämää Schönhauser Alleella - 31.03.2014
- Nuoren miehen painajainen - 03.03.2014
- Hullunhauska saksan tunti - 20.01.2014
- Äiti hyppäsi tuntemattomaan - 30.10.2013
Pikkuhiljaa susta tulee enemmän ja enemmän suurkaupungin asukki. Tsemppiä!
Taas tosi kiva blogi Eevis! Hyvää Itsenäisyyspäivää!