Tiesitkö, että Intiassa ilmestyy noin 11 000 päivittäistä sanomalehteä? Että Itävallassa eräs peruste valtion lehdistötuelle on kirjeenvaihtajan lähettäminen ulkomaille? Tai sen, että Etelä-Korean televisiossa ei saa lähettää Pohjois-Koreasta tullutta kuvamateriaalia?

Minä en tiennyt ennen tätä syksyä. Tämän ja paljon muuta olen oppinut ensimmäisen lukuvuoteni aikana Oxfordissa.

Lukemattomia esityksiä eri maista ja aiheista. Mediaa pitkin ja poikin. Tämän lisäksi kaikki ne perinteikkään yliopistokaupungin tarjoamat luennot, seminaarit ja tapahtumat, joihin vain aika riittää oman tutkimustyön ohella. Vierailijoita maailman eri kolkilta.

Hektisen työelämän keskellä mahdollisuus tällaiseen on suoranaista luksusta.

Kuva median tilanteesta syvenee ja monipuolistuu. Jotkut ongelmista ovat yhteisiä. Talouskurimus koettelee alaa kaikkialla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Toimittajat pohtivat yhdessä, miten säilyttää työpaikkansa, kun kaikkialla vähennetään.

Näihin keskusteluihin on suomalaisenkin helppo osallistua.

Mutta sitten on paljon sellaisia ongelmia, joita me voimme vain kuvitella. Kuunnella hiljaa, kun perulainen kustantaja kertoo saamistaan uhkauksista ja lapsensa kidnappauksesta tai bulgarialainen toimittaja avautuu oligarkkien yhä puristavammasta otteesta maan tiedotusvälineitä kohtaan.

Venäjällä presidentti Vladimir Putin ilmoitti maanantaina lakkauttavansa uutistoimisto Ria Novostin. Sama kulttuuri vaikuttaa muuallakin Itä-Euroopassa, jossa vapautuminen ei ole vieläkään edennyt mediaan saakka. Esimerkiksi Unkarissa maan hallitus valmistautuu vaaleihin vaihtamalla omistamansa uutistoimisto MTI:n koko johdon.

Länsi-Euroopassa ongelmat ovat enemmän pinnan alla. Kyse on enemmänkin itsesensuurista, jota vallanpitäjien ja median johtohenkilöiden tiiviit suhteet ruokkivat. Britanniassa osoitetaan mielellään sormella Ranskaa. Syksyllä alkanut salakuunteluoikeudenkäynti osoittaa, että kannattaa myös katsoa peiliin. Jupakan pääsyytetyiden lähipiiristä kun löytyvät sekä Britannian nykyinen että entinen pääministeri.

Suomea tai muita Pohjoismaita en ole kuullut kenenkään täällä näissä asioista moittivan. Enkä kyllä nyt keksi, miksi pitäisikään.

Monesti sanotaan, että rahalla ratkottavissa olevat ongelmat ovat sittenkin aika pieniä. Onkohan uskaliasta ajatella, että näin olisi myös median kohdalla?

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Torkahtelijat keskuudessamme - 06.06.2014
• Oodi ylikomisario Morselle - 29.04.2014
• BBC - valtio valtiossa - 28.02.2014
• Luokkaretki Britanniassa - 27.01.2014
• ”Parasta ja huonointa journalismia” - 31.10.2013