Joka kerta, kun vastaani kadulla tulee solmioon ja yksityiskoulun pikkutakkiin pukeutunut lapsukainen, mietin suomalaisen ja brittiläisen koulujärjestelmän erilaisuutta. Britanniassa koulu aloitetaan jo nelivuotiaana. Suomessa lapset leikkivät vielä toppahaalareissaan, kun täällä on jo aloitettu vakava valmistautuminen tulevaa elämänuraa varten.

Pisa-vertailussa näiden kahden järjestelmän voittaja on Suomi. Britannia löytyy vasta sijalta 25. Kyse on kuitenkin keskiarvosta. Suomen menestyksen salaisuus on tasaisuus, vahvan yksityiskouluperinteen Britanniassa ääripäät ovat kaukana toisistaan. Oxfordin kadulla koulupuvussa kulkeva lapsi edustaa sitä toista ääripäätä.

Yksityiskoulusta on lyhyt hyppäys luokkiin ja luokkayhteiskuntaan. Aiheeseen, josta HS:n Kuukausiliitteen juttu (4.1.2014) viritteli keskustelua myös Suomessa. En ole koskaan mieltänyt kuuluvani mihinkään yhteiskuntaluokkaan, en edes siihen, jota lehden testi minulle tarjosi. Epäilen, että brittikollegani tiedostavat nämä asiat jo varhain. Eikä vähiten koulutusjärjestelmän myötä, joka jakaa lapset varhain eri ryhmiin, pitkälti vanhempien taustaa mukaillen.

Daily Mail -lehti laski jo pari vuotta sitten, että lapsen kouluttaminen yksityiskouluissa maksaa Britanniassa reippaasti yli 400 000 euroa. Ja tässä on vain laskettu kulut 18-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen tulevat vielä kalliit vuodet yliopistossa.

Vaikka stipendejä onkin tarjolla paljon, on selvää, että tällainen järjestelmä suosii hyvätuloisia.

Cambridge ja Oxford ovat yliopistojen kermaa. Korkeiden lukukausimaksujen ohella niiden myyttisyyttä lisää epämääräinen sisäänottokäytäntö. Arvosanojen ohella paljon painoa annetaan menestykselle haastattelussa sekä suosituskirjeille. Kumpikin jälkimmäisistä on vahvasti subjektiivinen valintaperuste, jossa ihmisiä on vaikea laittaa oikeasti paremmuusjärjestykseen.

Niin vaikea näihin huippuyliopistoihin on ilmeisesti päästä, että jos joku julkkis on ns. Oxbridgessa opiskellut, se pitää iltapäivälehdessä joka kertaa hänen yhteydessään mainita. Kaikkein hienointa on, jos cv:stä löytyy myös poikien sisäoppilaitos Eton College, jonka kasvatteihin kuuluvat muun muassa prinssi William ja pääministeri David Cameron.

Downton Abbeystä ja Foylen sota -sarjasta Suomessakin tuttu Julian Ovenden on opiskellut Etonissa ja Oxfordissa. Britanniassa ihmisen taustan ja koulutuksen huomaa jo hänen puheestaan. Ovenden valittaakin lehdessä, että hän voi kotimaassaan uskottavasti näytellä vain yläluokkaisen komistuksen rooleja. Jos repertuaaria haluaa laajentaa, hänen pitäisi muuttaa Hollywoodiin.

Ihastelen Oxfordissa yliopistojen satoja vuosia vanhoja luentosaleja ja historiallisen collegeiden kauniita rakennuksia. Koen todellakin olevani sivistyksen kehdossa, ainakin yhdessä sellaisista. Tunne on ristiriitainen, sillä samalla kiittelen Suomen tasa-arvoista koulutusjärjestelmää.

Ehkä on niin, että noin 60 miljoonan asukkaan Britannialla on varaa valita opiskelijat muunkin kuin pelkän lahjakkuuden perusteella. 5,5 miljoonan asukkaan Suomessa se olisi katastrofi.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Torkahtelijat keskuudessamme - 06.06.2014
• Oodi ylikomisario Morselle - 29.04.2014
• BBC - valtio valtiossa - 28.02.2014
• Välitilinpäätös - 10.12.2013
• ”Parasta ja huonointa journalismia” - 31.10.2013