“Tiedättekö mikä on joulukalenteri?” Tuhahdin. Tottakai tiedän: kellon jälkeen tärkein ajanlaskemiseen tarvittava väline; jännitystä täynnä oleva taulu, joka glorifioi halvan suklaan sekä laskuri ylensyömiseen, lomaan ja autuaaseen tylsistymiseen. Mutta osa luokassa pudisteli päätään. Meneillään oli yliopiston saksan tunti ja penkeillä istui opiskelijoita yli kymmenestä eri maasta. Lähes kaikki olivat nähneet joulukalenterin, mutta sen merkitys oli monille tuntematon. Suomalaiselle joulu on niin itsestäänselvä juhla, että helposti unohtaa, että se todella perustuu uskontoon. Ja että kaikki eivät sitä vietä.

Berliinin kaduilla vilisee asukkaita 180 -190:stä eri maasta. Tarkkaa määrää on vaikea sanoa, koska kaikki eivät ilmoita muutostaan viranomaisille. Niin sanottuja paperittomia asukkaita on noin 10 000. Siinä missä Suomessa kysytään kuulutko kirkkoon vai et, täällä kysytään, mihin uskontokuntaan kuulut.

Saksassa kristinuskoon perustuvat kirkolliset juhlapyhät ovat kansallisia lomapäiviä, mutta eivät suinkaan ainoita täällä vietettäviä juhlapäiviä. Tietoisuuden ja suvaitsevaisuuden lisäämiseksi, Berliinin maahanmuuttovirasto julkaisee vuosikalenteria, josta näkee kaikkien täällä asuvien ihmisten uskontokuntien juhlapyhät. Kalenteria lähetetään muun muassa kaupungin virastoihin ja kouluihin.

Monikulttuurinen kalenteri paljastaa eri uskontokuntien juhlapyhien kirjon.

Vasta kalenterin nähtyäni aloin miettimään, onko kotikadullani vähän jouluvaloja siksi, että täällä ei asu joulufiilistelijöitä, vai siksi, että naapurini eivät kenties vietä joulua. Toki jokaiseen uskontokuntaan kuuluva voi ostaa Kauflandista oman vilkkuvan valoköynnöksensä ilman led-valojen uskonnollista sanomaa, mutta ensimmäistä kertaa päädyin miettimään jouluvalottomuuden eri merkityksiä.

Teimme kansainvälisen toimittajaryhmämme kanssa joulukuussa reissun, jonka aikana kiersimme Saksaa viikon verran. Matkalla tuli nähtyä monta kaupunkia, toimituksia, nähtävyyksiä ja monen monia joulumarkkinoita. Markkinoilla päädyimme puhumaan luonnollisesti joulunvietosta, miten kukakin juhlii ja milloin. Italialainen ryntäili ympäri markkinoita, Hanukka-lahjat oli löydettävä (Hanukkaa vietetään tänä vuonna 16.-23.12.). Venäläinen kollega lupasi järjestää venäläisen joulun, sitten tammikuussa (7.1.).

Georgialaista nauratti. Hän epäili olevansa parhaassa asemassa, sillä heillä vietetään molempia jouluja (24.12. ja 7.1.) sekä molempia uusia vuosia (ortodoksisissa maissa on kaksi laskutapaa: gregoriaanisen kalenterin mukaan vuosi vaihtuu 30.12., juliaanisen kalenterin mukaan “vanhaa uutta vuotta” juhlitaan 14.1.). Samalla hän kirosi jatkuvasta juhlimisesta seuraavia joulukiloja. Muut nyökyttelivät.

Ja näin löytyi se yli uskontokuntien menevä, yhdistävä tekijä: talviset juhlapyhäkilot.

Joulukilojen hankkiminen Saksassa on kovin helppoa. Joulumarkkinoiden herkkukojuilta on hyvä aloittaa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Valheita ja totuuksia Berliinistä - 31.07.2015
• Uusi lempipäiväni, sunnuntai - 16.06.2015
• Torilla tavataan - 19.05.2015
• Tupakoin, siis olen vapaa - 16.04.2015
• Miten käy ravintolakriitikon? - 26.03.2015
• Mistä tietää asuvansa miljoonakaupungissa? - 18.02.2015
• Älkää lähettäkö minulle postia - 16.01.2015
• Makkaroiden maassa - 20.11.2014
• Haluaisin kertoa vitsin - 14.10.2014