Älkää lähettäkö minulle postia
Pauliina Siniauer
Postilaitoksen nimen vaihtaminen voi olla farssi. Mutta uskokaa pois, se on pientä verrattuna siihen, että koko postilaitos on farssi.
Saksassa asunnoilla ei ole numeroita. Siksi kaikkien postilaatikot sijaitsevat talon alakerran rappukäytävässä. Jos haluat saada postisi, sukunimesi on oltava sekä summerissa, että postilaatikossa. Mutta oikeasti, se ei takaa vielä mitään.
Tavalliset kirjeet ja kortit tulevat yleensä perille. Eivät kaikki, mutta noin 80 %. Osa puuttuvista kirjeistä on vain kadonnut (laskujen kanssa esimerkiksi on varsin harmillista, että minut tavoittaa vasta se, jossa on jo roimat myöhästymismaksut tai uhkauksia) ja osa on lähetetty takaisin lähettäjälleen, mukanaan ilmoitus, että osoite on ollut väärä. Vaikka se on oikea. Näin on tapahtunut mm. yliopistolta tulleelle postille. Noudin opiskelijatodistukseni jälkikäteen kansliasta ja pyysin, etteivät enää lähettäisi minulle fyysistä postia.
Pehmokirjekuoria ei kannata lähettää. Postin kuljetuspyöriä kuulemma ryöstetään ja koska pehmokirjekuoret näyttävät arvokkailta, postimies ei välttämättä ota niitä edes kyytiin, vaan lähettää ne lajittelukeskuksesta suoraan takaisin lähettäjälle.
Pakettien saaminen puolestaan perustuu täysin tuuriin. Saksassa kaikki paketit tuodaan sinulle suoraan kotiin, mikäli satut olemaan kotona, kun postimies soittaa summeriasi. Tosin, voi olla että joudut itse hakemaan pakettisi alakerrasta, jos postimies ei jaksa kiivetä kerrokseesi. Mikäli et ole kotona postimiehen tullessa, hän vie pakettisi todennäköisesti jollekkin naapureistasi, joka on kotona. Postimies jättää ilmoituksen ulko-oveen, rappukäytävän seinään tai postilaatikkoosi, keneltä voit noutaa pakettisi. Se ei kuitenkaan välttämättä ole naapurisi, se voi myös olla vaikka samalla kadulla sijaitseva parturi.
Aina postimies ei muista jättää ilmoitusta, minne on pakettisi vienyt, tai lappu katoaa seinästä epähuomion, sääolosuhteiden tai ilkivallan takia.
Eräs saksalainen kertoi vastaanottaneensa kaksi isoa pakettia. Aikaa kului ja kukaan ei tullut noutamaan. Paketit lojuivat niin kauan hänen olohuoneessaan, että ne muuttuivat osaksi sisustusta, sohvapöydiksi. Jossain vaiheessa hän kuitenkin turhautui kömpelöihin sohvapöytiinsä ja päätti lähteä etsimään pakettien omistajaa. Nimen perusteella henkilö löytyi eräästä saman kadun taloyhtiöstä ja vastaanotto oli riemastunut. Pakettien omistaja oli asunut vuoden Hollannissa ja ennen paluutaan, hän oli lähettänyt tuona aikana kertyneen omaisuutensa itselleen Berliiniin. Ja kiitos vastaanottajan, hän lopulta myös sai sen. Mikäli paketti-ilmoitus jää saamatta, on siis täysin vastaanottajan aktiivisuudesta kiinni, näetkö pakettiasi koskaan.
Eli miten saksalaiset sitten saavat pakettinsa?
Siihen on kaksi tapaa: voit ryhtyä kotirouvaksi tai –herraksi, hankkia yötyön tai jollain muulla keinolla varmistaa sen, että olet kotona, kun postimies soittaa summeriasi. Muista että posti jaetaan myös lauantaisin. Tai voit tehdä sopimuksen kuljetuspalvelun kanssa. Berliinin kadut vilisevät Zalandon ja Ikean paketteja rahtaavia DHL:n lähettejä. Kadut ovat myös täynnä kioskeja, joista löytyy pakettipalvelun tarra. Voit valita mieleisesi kioskin ja tilata pakettisi siihen. Palvelun aktivoimiseksi tarvitaan vain lomakkeen täyttö netissä, käynti lähipostissa ja asiakaskortti. Helppoa.
Tai olisi, jos yli kolme kuukautta sitten tilaamani asiakaskortti olisi tullut postissa.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Valheita ja totuuksia Berliinistä - 31.07.2015
- Uusi lempipäiväni, sunnuntai - 16.06.2015
- Torilla tavataan - 19.05.2015
- Tupakoin, siis olen vapaa - 16.04.2015
- Miten käy ravintolakriitikon? - 26.03.2015
- Mistä tietää asuvansa miljoonakaupungissa? - 18.02.2015
- Milloin teillä vietetään joulua? - 18.12.2014
- Makkaroiden maassa - 20.11.2014
- Haluaisin kertoa vitsin - 14.10.2014