Selitä Kiinan rahoitusjärjestelmän erityispiirteet
Eeva Eronen
Tällä kysymyksellä alkoi kevään viimeinen tenttini viime viikolla. Samalla se starttasi viimeisen viikkoni Fudanissa.
Professori oli antanut meille kaksi viikkoa aiemmin sadan kysymyksen patteriston, josta kokeeseen päätyisi kymmenkunta, suurin piirtein samanlaisina. Aloitin vastaukseni Kiinan suuresta ja tehottomasta pankkijärjestelmästä ja jatkoin epävirallisiin rahoituskanaviin sekä vielä kehittymättömiin pörsseihin. Seuraavissa kysymyksissä perattiin Kiinan kiinteistömarkkinoita, 1990-luvun kipuilua hoitamattomien lainojen kanssa, pankkien omistusta ja yritysten rahoitusmahdollisuuksia.
Istuimme kokeen jälkeen lounaalle opiskelukavereiden kanssa. Kuten tavallista, joku nurisi opetuksen tasosta. Kuten syksylläkin, osa kursseista oli varsin mainioita, osa kehnompia. Tämä oli parhaimmasta päästä, ja itse pohdin koevastauksia kasatessani, että tässähän on tullut opittua, saatua taas astetta paremmat eväät yrittää ymmärtää, mitä Kiinan taloudessa tapahtuu.
Yksi kiinnostavimmista asioista – ja tärkeä nykytilan pohtimisen eväiksi – on ollut opiskella taloushistoriaa, hahmottaa, että millaisin askelin Kiina on rukannut talousjärjestelmänsä uusiksi vuoden 1979 jälkeen. Opettajat ovat toistaneet ja toistaneet, että muutos on tehty asteittain, ”kuin ylittäisi joen kiviä veden alla tunnustellen”, kuten Deng Xiaoping aikanaan ohjeisti.
Työ on vielä kesken, uudistukset jatkuvat. Aamun koepapereihinkin olimme kirjoittaneet meneillään olevista reformeista, esimerkiksi pyrkimyksistä reijata pörssejä sofistikoituneempaan suuntaan.
Yliopistokurssit eivät siis kuitenkaan välttämättä ole yhtä ilotulitusta tässä huippuyliopistossa. Toisaalta täällä opiskelu ja oppiminen on paljon muutakin. Kansainvälisissä lehdissä on tänä keväänä kytätty Kiinan kiinteistömarkkinoiden hiipumista (tuleeko romahdus?) ja pörssien typerryttävää nousua (tuleeko romahdus?). Uutiset ja analyysit tuntuvat toisilta, kun on istunut katukuppilassa syömässä soppaa ja kuunnellut paikallisen tutun valittelua Shanghain kohoavista neliöhinnoista ja siitä, kuinka vaikeaa 30 prosentin käsirahaa on säästää. Tai kun 22-vuotias opiskelututtu on selittänyt, että tietysti opiskelukaverit myyvät ja ostavat osakkeita, mobiilina, tottakai.
Itselleni on ollut myös tärkeää elää ja ihmetellä: Pyöritellä päätä epäuskoisena liikenteessä, huolehtia ilmansaasteista, ruokaturvallisuudesta, nähdä keskustan luksusliikkeiden loisto ja toisaalta maaseudun peräkylien hiljaisuus.Tai hoksata, että ikivanhankin näköiset skootterit pyörivät sähköllä, koska puolue on niin päättänyt. Ja miettiä metron iltapäivätungoksessa, että yksistään tässä kaupungissa elää viisi kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa, että missähän päin maailmaa tulevaisuutta enemmän määritellään, meillä vai pohjolassa.
Kaiken muun lisäksi Shanghai on metropoli, jossa voi helposti järjestää itsensä kuuntelemaan maailmanluokan asiantuntijoita erilaisiin keskustelutilaisuuksiin. Ärsykkeet oppimiseen eivät lopu.
Kevät Fudanissa on nyt ohi. Tentin jälkeen työlistalla oli yksi essee, joka on nyt palautettu. Tämä muu vielä jatkuu.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Kaksisataa uutta miljönääriä - 27.07.2015
- Uskonnoton mutta maailman kristityin? - 24.04.2015
- Viiden miljoonan opiskeluasunto - 27.03.2015
- Ilotulitteita aamukahvilla - 25.02.2015
- Shanghaista riisiviljelmille - 20.01.2015
- Toisin ajateltuja takkeja - 14.11.2014
- Mitä jos Kiina jatkoi löytöretkiään? - 10.10.2014