Mikä arvo on journalismilla? — Lue ainakin nämä 8 juttua
Riikka Haikarainen
Ystäväni Annika, media-ammattilainen hänkin, lähetti hiljattain viestin Facebookissa. Hän kysyi, voisinko vinkata sellaisia Kaliforniassa vastaan tulleita artikkeleita, jotka luotaavat median tulevaisuutta oivaltavasti.
Annika, täältä pesee! Suurin osa alempana listatuista artikkeleista on sellaisia, joista keskustelimme yliopistoni USC:n Monetization + the New Media –kurssilla tänä keväänä. Kurssi perehtyi salakavalan yksinkertaiselta kuulostavaan kysymykseen: Mikä on journalistisen sisällön arvo?
Nautin kurssilla siitä, että surkuttelun sijaan keskitymme uusiin mahdollisuuksiin, joita digitaalinen vallankumous luo journalismille. Ja koska Amerikassa ollaan, kurssin yksi tavoite oli “auttaa opiskelijoita luomaan oma urastrategiansa”.
Kevään aikana kurssilla kävin kymmenkunta asiantuntijapuhujaa, jotka tekevät töitä joko journalisteina tai markkinoijina esimerkiksi Los Angeles Timesissa, Al-Jazeeralla, Youtube-kanava The Young Turksilla ja sosiaalisen median viestintätoimistossa. Jokainen heistä jäi puheenvuoronsa jälkeen tutustumaan opiskelijoihin luokkaan tilatun noutopizzan ääressä (professorimme piffasi ruuan).
Myös kurssin loppuprojekti oli suunniteltu työelämäyhteyksien luomiseksi. Jakauduimme 2–3 opiskelijan ryhmiin, jotka saivat toimeksiantajakseen yhden journalistista sisältöä tuottavan firman. Yritys antoi ryhmälleen akuutin ongelman, joka liittyi firman tuottaman sisällön kaupallistamiseen. Sitten laadimme ratkaisuehdotuksen. Työlästä, hyödyllistä ja hauskaa!
Nyt niihin lukuvinkkeihin. Jutut on julkaistu pääosin vuoden 2014 aikana eli kyse ei ole breaking news –kamasta. Ilmiöt eivät ole kuitenkaan vanhentuneet mihinkään. Linkit juttuihin löytyvät kunkin otsikon takaa.
The New Yorkerin jutussa haastatellaan markkinoinnin professoria, joka on tutkinut viraalijuttujen leviämistä. Upworthy- ja BuzzFeed-tyyppisten sivustojen suosio perustuu sekä myönteisten että toisaalta voimakkaiden tunteiden, kuten raivon ja innostumisen, herättämiseen. Tunteiden lisäksi viraalisuuteen liittyy toinen, epämääräisempi ilmiö: me sisällön kuluttajat haluamme kokea itsemme fiksuiksi ja “sisäpiiriin kuuluviksi”. Sisältö, joka herättää tällaisen tunteen, lisää jakajan sosiaalista pääomaa.
Tämä Medium-blogissa julkaistu henkilöhaastattelu BuzzFeedin perustajasta Jonah Perettistä on piiiiiitkä ja polveileva, mutta lukemisen väärti. BuzzFeedistä on muodostunut feel good –listausjournalismin pääkallopaikka, jota perinteiset mediayhtiöt tarkkailevat usein halveksien, välillä ihaillen. Jos periaate “tunne vihollisesi” pitää paikkansa, Perettin haastattelu on hyödyllinen kaikille journalisteille. Hän kuvailee kiintoisasti startup-uraansa ja sitä, mikä on BuzzFeedin journalistinen linja.
Kaapeli-tv-kanava Weather Channel, jonka jenkit perinteisesti napsauttavat päälle paikallissään tarkistaakseen, on keksinyt kiintoisan bisnesmallin (tähän teemaan päästään jutun puolivälin paikkeilla). Kanava hyödyntää massiivista säädataansa auttaakseen supermarkettiketjujen kaltaisia yrityksiä arvaamaan, mitä tuotteita ihmiset ostavat milläkin säällä. Data on esimerkiksi paljastanut, että Dallasissa ihmiset ryntäävät ostamaan hyönteismyrkkyä, kun säätilassa saavutetaan tietty kastepiste (lämpötila, jolloin ilmassa oleva kosteus tiivistyy näkyvään muotoon). Selitys on yksinkertainen: hyönteiset kuoriutuvat silloin munistaan.
Kun journalismin kulutus on muuttunut digitaaliseksi, bisneksen perustana on yleisöjen mittaaminen. Perinteinen tapa on ollut laskea klikkauksia, sivulatauksia ja viikkokävijöitä. Moni journalisti on tuskastunut tähän “klikkisotaan”. Miksei sisältöjen arvoa voisi mitata yleisön niihin käyttämällä ajalla ja paneutumisella? Uutistoimituksille yleisöseurantaa myyvän Chartbeat-firman johtaja Tony Haile teilaa jutussaan uskomuksia, jotka edelleen ohjaavat yleisöjen mittaamista. Yhtiö kävi esimerkiksi läpi 10 000 sosiaalisessa mediassa jaettua juttua ja huomasi, että jakojen määrällä ei ollut mitään yhteyttä siihen, kuinka paljon aikaa keskimääräinen lukija käytti jutun parissa. Jakojen määrästä ei siis voi päätellä sitä, kuinka mukaansatempaava juttu on.
Digitaalinen vallankumous tarkoittaa sitä, että juuri kun on oppinut, miten oman sisällön voisi saada maksavan yleisön käsiin (“koodataan joku mahtava mobiilisovellus!”), tekninen kehitys on jo loikannut eteenpäin ja idea saattaa olla vanhentunut. Tämän tekstin teknissävyisyyttä ei kannata pelästyä. Oivalsin sen lukemalla, miten kännykkä tulevaisuudessa toimii sisällön välittäjänä. Emme luultavasti enää availe sovelluksia, vaan meitä kiinnostava sisältö tupsahtaa näytölle itsestään.
Joku voisi sanoa, että Red Bull –energiajuomavalmistaja on päätynyt kauas perustuotteestaan. Itävaltalaisyhtiö julkaisee aikakauslehteä, tv-ohjelmia, elokuvia, kirjoja ja musiikkia ja levittää sisältöään esimerkiksi Netflixissä ja Discovery Channelilla. USA:n “yleisradioyhtiö” PBS kysyy blogissaan, tekeekö Red Bull mediasisällöillään oikeasti voittoa, ja miten pitkälle perustuotteesta brändin tuottama sisältö voi eriytyä.
Journalismia tutkivan ja kehittävän Poynter-instituutin blogissa käydään läpi sisältömarkkinoinnin eli “natiivimainonnan” eettisiä periaatteita. Onko niitä edes olemassa? Kirjoittaja on Contently-nimisen sisältömarkkinointifirman perustaja ja journalisti, joka on hahmotellut natiivimainonnan läpinäkyvyys- ja reiluusohjeita.
Median digivallankumouksesta kiinnostuneet ovat varmasti jo lukeneet tämän reilu vuosi sitten vuodetun NYT:n sisäisen muistion. Lehti arvioi siinä itsekriittisesti, mikä toimituksessa pitää muuttua, jotta sisältö voisi kukoistaa digiaikanakin. Raportti on erinomainen iltalukemisto kaikille journalisteille. Entä mitä raportista on vuodessa sitten seurannut? Ainakin se, että toimitus ei käytä enää paukkujaan printtilehden etusivun juttujen valitsemiseen. Pieneltä kuulostava muutos on toimitukselle symbolisesti iso askel. Nyt lehden toimitusyksikköjen pitää kaksi kertaa päivässä miettiä, mitkä jutut ansaitsevat eniten näkyvyyttä kaikissa digikanavissa.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Journalismi muuttui live-tapahtumaksi, joka myy salit loppuun - 29.05.2015
- Uskontojournalismin kurssi opettaa, miten päästä jumalapuheen taakse - 14.04.2015
- Jos sitä vähän unelmoisi - 27.02.2015
- "Ymmärtäminen muistuttaa seksiä" – tiedejournalismin oppeja Kaliforniasta - 02.01.2015
- Los Angelesissa postinumero kielii elämäntyylistä – ja ihonväristä - 26.11.2014
- Saanko esitellä: Viisi kontaktia - 30.09.2014
- "Mahdolliselta tuntuu" – kolme vinkkiä huippuyliopistosta - 26.08.2014