Kipitän metron portaat ylös tavaksi tulleella koulureitilläni Etelä-Harlemin pysäkiltä Morning Heightsia ja Columbian yliopistoa kohti. Kiirettä pitää, vaikka syyslukukausi on viimeisiä luentoja vailla paketissa, ja mieli askartelee edessä olevan kirjanpidon kurssin loppukokeen ja graduksi täällä tehtävän juttuprojektin kysymyksissä.

“Excuse me, miss, could you please help me…”

Pyyhällän kadulla kerjäävän hahmon ohitse, kuten enemmistö newyorkilaisista. Kuitenkin käännyn huomioimaan hänet, kättään ojentavan pitkän, noin 55-vuotiaalta näyttävän afrikanamerikkalaisen miehen vihreässä anorakissa, kieltäytymistä mutisten ja sitä lievittäen anteeksipyytävällä pienellä hymyllä.

“I’m just hungry”, hän toteaa jatkaessani matkaa.

Muutaman sekunnin kohtaaminen jäi mieleen. Etenkin miehen silmät, täynnä toivottomuutta, luopumista, lannistumista.

New Yorkissa kodittomuus ja köyhyys ovat kasvaneet vauhdilla viimeisten parin vuoden aikana. Tuoreimpien arvioiden mukaan kodittomia on reilut 60 000, heistä 23 000 lapsia.

Todennäköisesti luvut ovat pahasti alakanttiin. Jos vielä lasketaan mukaan ne, jotka ovat tilapäismajoituksessa esimerkiksi sukulaisten tai muiden tuttavien luona, numerot liikkuvat sadoissa tuhansissa.

Vaikka suurin osa kodittomista majailee Manhattanin kaduilla, heitä on kaikkialla viiden kaupunginosan alueella. Esimerkiksi toistasataa henkeä on majaillut Queensissa sijaitsevan kotimaanliikenteen lentokentän LaGuardian terminaalialueella.

“Täällä on turvallista”, 68-vuotias koditon mies kertoi taannoin paikalliselle CBS-kanavalle.

Kenttää hallinnoiva Port Authority -liikennevirasto kuitenkin ilmoitti mediajuttujen jälkeen, että kodittomille tulee terminaaleista häätö, heti joulunpyhien jälkeen.

Nopeasti nousseet elinkustannukset, varsinkin asumiskustannukset, työttömyys ja heikko palkkakehitys ovat ajaneet monet newyorkilaiset ahdinkoon.

Yhä useampi elää penniä äärimmilleen venyttäen, tilipäivästä toiseen. Työpaikan menettäminen on katastrofi, joka uhkaa sysätä valmiiksi heikossa asemassa sinnitelleet äärimmäiseen köyhyyteen ja syrjäytymiseen.

Siksi motivaatio hakea heti uutta työtä – ja ottaa vastaan mikä tahansa duuni, millä tahansa ehdoilla – on korkea, koska amerikkalaisista kolmella viidesosalla ei ole käytännössä mitään säästössä pahan päivän varalle.

Tämä on yksi syy, miksi ekonomisteja hyrisyttävät Yhdysvaltain työllisyystilastot näyttävät niin hyviltä kuin ne tänä syksynä ovat näyttäneet. Mutta todellisuus tilastojen takana on huomattavasti karumpi.

Silti kodittoman asema New Yorkissa on parempi kuin muualla, silla kaupungin on lain mukaan tarjottava majoitusta sitä tarvitseville.

Kaupunkilaiset ovat syksyn mittaan vaatineet yhä äänekkäämmin pormestari Bill de Blasiolta toimia kodittomuuden hoidossa. Tähän mennessä paineen kasvu on johtanut kahteen näyttävään eroon kaupungintalon johtoportaassa sekä tehostettuun seurantaohjelmaan. Todellisia ratkaisuja, kuten uusia avauksia esimerkiksi edullisempien asuntojen tarjonnan lisäämiseksi 1980-luvun tapaan, ei ole tehty, vaikka kaupungissa vallalla oleva rakennusbuumi nostattaa parhaillaan Manhattanille toistakymmentä uutta asuntopilvenpiirtäjää.

Näissä luksuskerrostaloissa neliöhinta pyörii kuitenkin tasoilla, joista kadulla ei edes uneksita.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Tutkivan valokeilassa - 12.05.2016
• Argumentaation autuus - 18.03.2016
• Politiikan tosi-tv:tä: miljonäärit tahtovat presidentiksi - 01.02.2016
• Journalismi vs. terrorismi - 23.11.2015
• Uutinen: toimittaja - 16.09.2015