“Miksi kaikkien EU-maiden kansalaiset eivät halua muuttaa Suomeen?”

Nuori nainen luokan reunassa kääntyy katsomaan minua.

“Miksi kaikki eivät muuta Suomeen?”

Kysyjä on hongkongilainen taloustieteen opiskelija. Hänen kysymyksensä on vilpitön. Talousjournalismin professori on puhunut Suomesta.

Suomessa koulutus on ilmaista. Myös yliopistokoulutus. “Eikä siinä kaikki. Valtio maksaa opiskelijoille, jotta he opiskelevat”, professori lisää.

Suomi on maailman kilpailukykyisimpiä maita, ja tasa-arvoisimpia. Terveydenhuolto on maksutonta.

Professori on Wall Street Journalin entinen pomo, ja hän tietää, miten opetuksesta tehdään mielenkiintoista: “Valtio maksoi sinulle siitä, että teit lapsen, vai mitä”, hän sanoo minua osoittaen.

Kaikki kääntyvät katsomaan minua.

Olen esimerkki hyvinvointivaltion kansalaisesta.

Korruptoitumattoman, toimivan, läpinäkyvästi johdetun maan asukas.

Vastaan professorille, että sain vanhempainrahaa ja kotihoidontukea ja lapseni saa lapsilisää – mutta emme me Suomessa miellä niitä niin, että valtio maksaa lapsen tekemisestä.

Entä miksi kaikki eivät muuta Suomeen? En tiedä, mitä vastaisin honkongilaiselle.

Harkitsen kahta vaihtoehtoa.

1) Suomi ei halua, että ulkomaalaiset muuttaa sinne.

2) Professori antaa nyt aivan liian hyvän kuvan Suomesta. Ei sinne kukaan halua muuttaa.

Ei, en sano noin. Päädyn kolmanteen.

“Kieli taitaa olla este. Suomessa puhutaan suomea”, sanon kepeästi ja hymyilen.

Hongongilainen, joka tapaa saapua luennoille hurmaavassa vaatteessa, joka näyttää pieneltä yöpuvulta, hymyilee myös.

Aah, hän sanoo ymmärtävästi.

Minun olisi hyvin vaikea hetkessä ja rehellisesti kertoa, millainen maa Suomi oikeasti on. Hyvinvoiva? Huonostivoiva? Inhimillinen? Sellainen, jossa ihmiset ovat järkeviä ja tuottavia? Sellainen, jossa ihmiset nähdään menoerinä, eikä kukaan tuota mitään (tarpeeksi halvalla)?

En tiedä. Ainakaan täällä talouskurssilla.

Seuraavalla luennolla olen euromaan edustaja.

Eurosta opettajalla ei mitään hyvää sanottavaa, paitsi että sen tavoite – rauha Europpaan – oli hieno tavoite.

Yhteisvaluutta on hänen mielestään läpeensä kehno. Suomen talousluvut ovat Kreikan jälkeen nyt euroalueen kehnoimmat, mutta professori ei varsinaisesti syytä suomalaisia.

Hänen näyttää huvittuneelta, kun kysyn, että menisikö Euroopan mailla paremmin, jos euroa ei olisi.

Tietenkin menisi, hän sanoo.

Sitä seuraavalla talousjournalismin luennolla olen vanhenevan ja kutistuvan maan edustaja. Professori luennoi, että ylivoimaisesti tärkein ja selkein kansantalouden ennustaja on maan väestön koko ja ikärakenne.

Siksi Kiina luopui yhden lapsen politiikasta.

Kirjoitan kurssin yhteiseen blogiin, että Suomen pankin ennusteen mukaan Suomessa on kahden vuoden kuluttua 200 000 eläkeläistä enemmän kuin nyt. Työtätekeviä työikäisiä taas on 50 000 vähemmän kuin nyt.

Olisi tosiaan hyvä, jos Suomeen haluttaisiin muuttaa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kiitos opetuksista, Silicon Beach - 01.08.2016
• Kalifornialaisia totuuksia journalismista - 25.07.2016
• Median trendit vuonna 2016, osa 6: Livenä tässä - 19.05.2016
• Median trendit vuonna 2016, osa 5: VR - 21.04.2016
• Median trendit vuonna 2016, osa 4: Video, video, video - 20.04.2016
• Median trendit vuonna 2016, osa 3: Milleniaalit - 26.02.2016
• Median trendit vuonna 2016, osa 2: Kännykkä - 19.02.2016
• Median trendit vuonna 2016, osa 1: Paperi - 17.02.2016
• Suomen maine, osa 1 - 08.01.2016
• Myy itseäsi hyvin - 22.10.2015
• Harjoitelmia amerikkalaisuuteen - 01.09.2015