Vappujuhlissa puhe kääntyi journalismiin (vääjäämätöntä bileissä kuin bileissä, kun seurassa on toimittajia). Vertailimme suomalaisen ja saksalaisen median eroja, kun Saksassa vuosia asunut suomalainen ystäväni kertoi, miksi oli kaksi vuotta muuttonsa jälkeen lakannut katsomasta suomalaisia tv-uutisia: ”Viimeinen pisara oli, kun Ylen puoli yhdeksän uutislähetyksessä kerrottiin pääuutisena, kuinka mustikat ovat nyt kypsiä poimittaviksi.”

Keskustelu ei ole ulkosuomalaisten parissa poikkeuksellinen. Tunne siitä, että Suomessa keskitytään epäolennaisuuksiin, vaivaa monia. Niin käy helposti, kun ryhtyy seuraamaan rinnakkain Suomen ja yhden tai useamman eri maan tiedotusvälineitä.

Kahdeksan kuukauden Saksassa oleilun jälkeen hakeudun itsekin yhä harvemmin suomalaisten ja yhä useammin saksalaisten tiedotusvälineiden verkkosivuille. Syy on suomalaisen journalismin kannalta nolo: kun haluan tietää mitä maailmalla todella tapahtuu, saksalainen uutismedia kertoo sen suomalaista varmemmin.

Esimerkki muutaman viikon takaa: Lauantaina 19. maaliskuuta Istanbulissa Turkissa itsemurhapommittaja tappoi viisi ja haavoitti 36:a ihmistä. Isku oli jo toinen saman viikon aikana. Edellisenä sunnuntaina lähes 40 ihmistä kuoli ja 120 loukkaantui linja-autoasemalle tehdyssä terrori-iskussa maan pääkaupungissa Ankarassa.

Uutinen Istanbulin iskusta osui silmääni Facebookissa myöhään lauantai-iltana, kun tapahtumat oli jo uutisoitu laajalti. Noin kuusi tuntia itsemurhaiskun jälkeen jokaisen avaamani saksalaisen tiedotusvälineen pääuutinen kertoi laajoin jutuin Istanbulista, ja miksei olisi kertonut – jo toistamiseen viikon sisällä tehty terrori-isku Eurooppaan kuuluvassa Turkissa oli ilman muuta merkittävä uutistapahtuma.

Helsingin Sanomien verkkosivuilla lukijalle ei tosin kovin helposti selvinnyt, että Turkissa ylipäänsä minkäänlaista iskua oli ollutkaan. Kelailin HS.fi:n etusivua alaspäin etsien suomenkielistä juttua tapahtuneesta. Uutinen löytyi lopulta sivua pitkän aikaa alas skrollattuani. Sitä ennen minulle tarjottiin luettavaksi muun muassa seuraavia artikkeleita:

Serenan trooppiset allasjuhlat jatkuvat tänään – ”Olihan siellä ne pyykkilaudat, bodarit ja patsastelijat”

Räntä toi vain hetken helpotuksen – hyvä sää tuo katupölyn takaisin

HJK eteni Suomen cupin neljännesvälieriin

Kentin jäähyväiskeikoille enää hajapaikkoja

Vain jouluna myydään enemmän makeisia kuin nyt – uusi trendituote on aikuisten pääsiäismunat

Saimi Hoyerin Punkaharju on sellainen paratiisi, että pariisitarkin rakastui karjatilan komeaan isäntään

Ja niin edelleen.

Ylen uutisetusivulla ennen Istanbulin iskusta kertovaa juttua oli puolestaan kaksi artikkelia. Niistä ensimmäinen kertoi, kuinka Maksukortteja kopioitu Turun seudulla – Poliisi: Tarkastakaa tilitiedot ja toinen siitä, kuinka Esi-isien geenit paljastuivat, vyötärön venyminen vaikuttaa muistiin.

Uutispainotuksista jauhaminen voi tuntua saivartelulta, mutta on pohjimmiltaan tärkeä yhteiskunnallinen kysymys. Sen merkitystä voi verrata vaikkapa uutiskolmioperiaatteeseen. Jotta lukijalla on mahdollisuus muodostaa looginen kuva siitä, mitä on tapahtunut, milloin ja miksi, kerrotaan uutisessa tapahtumat tärkeimmästä vähemmän tärkeään päin. Saman pitäisi päteä myös tiedotusvälineen verkkosivuihin. Kun lukija avaa uutisetusivun, hän odottaa saavansa kuvan siitä, mitä tärkeää ja olennaista maailmassa sillä hetkellä on meneillään. Joitain tunteja Istanbulin maaliskuisen terrori-iskun jälkeen Pohjoismaiden suurimpiin kuuluvan sanomalehden verkkosivuilta sai kuvan, että olennaisimpia maailmantapahtumia olivat Serenan allasbileet, katupöly ja entisen huippumallin talokaupat. Vastaavia esimerkkejä on useita. (Samassa yhteydessä kuitenkin korostan, että havainto koskee vain verkkosivuja – printtilehteä en ole lukenut lähes vuoteen.)

Berliinin kuukausieni aikana ajatus on puskenut mieleen useita kertoja: Suomi on maantieteellisesti periferiassa sijaitseva maa, jonka kansasta suuri osa asemoi itsensä marginaaliin myös henkisesti. Tätä sijoittelua media vahvistaa maailman kannalta epäolennaisia (suomalaisia) juttuaiheita korostavilla uutispainotuksillaan. Tuo asemointi etäännyttää suomalaisia useista maailman kannalta merkittävistä tapahtumista ja kasvattaa kuilua meihin ja heihin. Saksassa asetelma on päinvastainen: Vaikkei saksalainen(kaan) media ole täydellinen peili maailman tapahtumille, on saksalaisten tiedotusvälineiden uutisetusivuilla helpompi uskoa olevansa olennaisen äärellä. En voisi kuvitella seuraamieni saksalaistiedotusvälineiden nostavan uutisetusivulleen mitään muuta kuin merkittäviä uutisaiheita. Suomessa taas vallalla on trendi, jossa valtakunnallisen uutisvälineen verkkosivun lähtöjuttu voi olla mitä tahansa kevyttä höpöä – silloinkin, kun maailmalla räjähtelee.

Mediatalojen sisältä usein kuultu suomalaisargumentti on, että ”kaukaisten maiden iskuihin” liittyviä juttuja luetaan vähemmän kuin kotimaisia pikku uutisia. Kokonaan oma kysymyksensä on, johtuuko vähäinen lukuhalu siitä, ettei aihe yksinkertaisesti kiinnosta vai siitä, että lukija on tottunut näkemään aiheet vähemmän tärkeiden joukossa ja siksi oppinut ajattelemaan, etteivät ne ole hänen kannaltaan merkittäviä. Se joka tapauksessa lienee selvää, että vaikkapa Istanbulin iskun putoaminen uutisvirran pohjalle vahvistaa kehitystä, jossa vastaavia uutisia luetaan jatkossa entistä vähemmän.

Aihetta pohtiessani muistin joitain vuosia sitten kirjoittamani artikkelin. Haastattelin siihen juuri Fudanin yliopistosta Shanghaista Suomeen palannutta Reetta Rätyä, joka tuolloin vielä työskenteli Helsingin Sanomien toimituspäällikkönä. Haastattelussa Räty pohti Kiinan-vuotensa jälkimainingeissa, oliko suomalainen media yleisesti ottaen lainkaan olennaisen äärellä. Kysyin, mitä hän itse ajatteli. ”Epäilen, että emme ole”, Räty vastasi silloin.

Minä vastaisin samoin.

Siksi olen jo nyt melko varma, että kulutan pääasiassa saksalaisia medioita myös sitten, kun Berliinin vuoteni joidenkin kuukausien kuluttua tulee päätökseen.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Saksalainen ei luota Facebookiin – eikä pitäisi suomalaisenkaan - 15.06.2016
• Itäsaksalainen toimittaja – korruptoitunut sika vai systeemin uhri? - 15.04.2016
• Kuinka nähdä Itä-Berliini toisin - 17.03.2016
• Rosa Luxemburgin tarina on Saksan kiehtovin murhamysteeri - 13.01.2016
• Berliinin kokonaiskoulupäivästä kannattaisi ottaa mallia Suomeen - 22.12.2015
• Uuden Saksan lapset - 04.11.2015