Ajattelin kertoa tällä kertaa kotikorttelistani, Schillerkiez-nimisestä kulmakunnasta Berliinin Neuköllnissä. Olen asunut Schillerkiezissä viime joulukuun alusta alkaen. Kortteli sijaitsee aivan entisen Tempelhofin lentokentän kyljessä.

Ensin pari sanaa ympäröivästä Neuköllnin kaupunginosasta. Monelle berliiniläiselle Neukölln on synonyymi sosiaalisille ongelmille, huono-osaisuudelle ja rikollisuudelle. Kun täkäläiset iltapäivälehdet raportoivat Neuköllnistä, nimen eteen kirjoitetaan yleensä liikanimi  ”Problembezirk”, ongelmalähiö.

Epäilemättä Neuköllniin on kasautunut sosiaalisia ongelmia. Schillerkiezin kortteli on kuitenkin esimerkki siitä, mitä huonomaineiselle kaupunginosalle voi tapahtua, kun siihen iskee ilmiö nimeltä gentrifikaatio, keskiluokkaistuminen.

Tempelhofer Feldin aukion läheisyys on tehnyt Berliinin Schillerkiezistä trendikkään korttelin.

Neuköllnin asukkaista noin 40 prosentilla on ulkomaalaistausta. Heistä iso osa on turkkilaisia, kurdeja ja arabeja. Tätä ei voi olla katukuvassa huomaamatta. Kun lähden kotoani käymään Neuköllnin pääkaduilla kuten Hermannstraßella, Karl-Marx-Straßella tai Sonnenalleella, vitsailen piipahtavani Lähi-idässä.

Jos Neukölln on ”ongelmalähiö”, niin maahanmuuttajat eivät ole välttämättä ongelmien alkusyy. Kaupunginosassa asui jo ennen turkkilaisten siirtotyöläisten saapumista työläisköyhälistöä. Yksi syy tähän oli Tempelhofin lentokenttä, joka siis sijaitsee kotikorttelini vieressä. Lentokenttä suljettiin vuonna 2008. Olen miettinyt, millaista oli asua Neuköllnissä ja Schillerkiezissä silloin, kun lentokoneet vielä laskeutuivat muutaman minuutin välein kattoja hipoen Tempelhofille. Tuskin kukaan halusi tuolloin asua näillä kulmilla, ellei ollut pakko.

Lentokentän sulkemisen jälkeen kehitys kääntyi päinvastaiseen suuntaan. Olen kuullut monen berliiniläisen suusta, että juuri Schillerkiez on tällä hetkellä se paikka, missä ”kaikki haluaisivat asua”.

Kun lentokenttä suljettiin, kaupunki suunnitteli rakentavansa sen päälle asuinrakennuksia. Berliiniläiset panivat hanttiin. Kansanäänestyksessä päätettiin, että entinen lentokenttä säilytetään ainakin toistaiseksi virkistysalueena.

Tempelhofer Feld, joksi aluetta nykyisin kutsutaan, on julmetun suuri avonainen kenttä keskellä kaupunkia. Sen pinta-ala on 300 hehtaaria, mikä vastaa noin 450 jalkapallokenttää. Käytännössä berliiniläiset ovat jo muutaman vuoden ajan saaneet tehdä entisen lentokentän nurmilla ja kiitoradoilla mitä ikinä lystäävät.

Tempelhofin lentokentän kiitorata on otettu viihdekäyttöön.

Tämä on tuonut vieressä sijaitsecaan Schillerkieziin uutta viehätysvoimaa. Varmin merkki hiipivästä keskiluokkaistumisesta ovat kosmopoliitit hipsterit, jotka hyvillä keleillä täyttävät trendikahviloiden ja -baarien terassit, sekä kivijalkoihin ilmestyneet monenlaiset pikkuputiikit, kuten vaikkapa ainoa maailmassa näkemäni puisiin jousipyssyihin ja leijoihin erikoistunut kauppa Jäger&Sammler Weisestraßella.

Hipstereitäkin varmempi mittari keskiluokkaistumisesta on vuokrat. Neuköllnissä vuokrat ovat nousseet nopeimmin Berliinissä, 70 prosenttia kymmenessä vuodessa. Tämä on tuonut ”ongelmalähiön” kanta-asukkaille uusia ongelmia. Moni vuosikymmeniä Schillerkiezissä  asunut on joutunut pakkaamaan kimpsunsa ja luovuttamaan asuntonsa paremmin toimeentuleville – ja suuntaamaan Berliinin laitamille selvästi kurjemmille kulmille.

Gentrifikaation vastustaminen näkyy jännitteinä Schillerkiezin katukuvassa. Graffiteissa toivotetaan pakolaiset tervetulleiksi ja hipsterit hevonkuuseen. Pari viikkoa sitten hipstereiden suosiman hampurilaisravintola Schillerburgerin edessä sytytettiin yöllä tuleen neljä autoa. Ilmeisesti tuhopolttajat halusivat tuhota vain hampurilaisketjun auton, mutta liekit tuhosivat myös viereen pysäköidyt autot.

Tuhopolton tekijöistä ei ole varmuutta. Tuhopolton tekijästä ei ole varmuutta. Berliner Morgenpostenin mukaan samaan hampurilaisketjuun on aiemmin iskenyt äärivasemmistolainen ryhmä, joka pitää Schillerburgeria ”gentrifikaation symbolina”.

Tuhopolttajat polttivat hampurilaisketju Schillerburgerin eteen pysäköidyt autot huhtikuun lopussa.

***

Schillerkiez keskiluokkaistuu, mutta korttelissa on yhä jäljellä rosoisuutta. Erot voivat olla suuret jopa vierekkäisten kerrostalojen välillä.

Oma kotini on 1900-luvun alussa rakennetussa kivitalossa, joka on täysin saneerattu vuonna 2012. Kun katson olohuoneen ikkunasta ulos, sisäpihan toisella puolella näkyy talo, jossa remonttimiehet ovat tuskin käyneet sitten toisen maailmansodan. Talon yhdestä ikkunasta kantautuu silloin tällöin karjuntaa, jonka olen tulkinnut puolalaiseksi parisuhdeterapiaksi. Toisesta ikkunasta kaikuu arabipop. Yhden naapuritalon huoneiston ikkunat on teipattu jätesäkeillä peittoon, mutta valot näyttäisivät olevan päällä. Ehkä huoneistossa tehdään ikuista pintaremonttia tai sitten sisällä on viljelmä, jota huoneiston omistaja ei halua virkavallan tietoon.

Rosoisuudesta huolimatta elämä Schillerkiezissä on leppoisaa. Täällä asuu jo paljon lapsiperheitä. Ainoa valituksen aihe on kaduilla siellä täällä lojuvat koiran jätökset, joita joutuu väistelemään usemmin kuin monessa muussa Berliinin kaupunginosassa. Ehkäpä kyseessä on Schillerkiezin kantaväestön salajuoni vuokrien nousua ja hipstereiden invaasiota vastaan?

***

Kun aurinkoisena kevätiltana astun kotoani kotikadulle, trendikahvila Pappelreihen terassilta kantautuu iloista puheensorinaa. Kahvilan vieressä maahanmuuttajien yhteisökeskuksessa on meneillään turkkilaiset häät. Kävelen vasemmalle ohi moottoripyöräjengiläisten suosiman kapakan ja saavun Schillerpromenadelle, jonka leikkipuisto on täynnä erivärisiä lapsia erivärisine vanhempineen.

Genezarethin kirkkoa kohti kävellessäni vastaan tulee nuoria syyrialaisia naisia huivit päässä. Kirkon edessä on markkinat juuri päättymässä, nurmikentällä lojuva jengi availee kaljapullojaan. Käännyn kohti auringonlaskua Tempelhofer Feldille päin ja huomaan, että samaan suuntaan on meneillään kansainvaellus. Ihmisvirta tempaa minut mukaansa. Parin sadan metrin kävelymatkan päätteeksi Tempelhofer Feld avautuu silmien edessä täytenä horisonttikenttänä. Siellähän on täydet festarit meneillään!

Musiikki jytkää kannettavista, katusoittajat soittelevat settejään, leijat liitelevät taivaalla, grillisavu leijuu kuin usva nurmikentän yllä. Lentokentän kiitoradalla paahdetaan menemäään skeittilaudoilla, longboardeilla, polkupyörillä, yksipyöräisillä, rullaluistimilla, kaikilla kuviteltavissa olevilla urbaaneilla ajopeleillä. Ei muuta kuin sekaan vain!

Sellaisina iltoina en hirveästi kaipaa takaisin Helsinkiin.

Aurinkoisina iltoina Tempelhofer Feldillä on festaritunnelma.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kymmenen teesiä terrorismista, mediasta ja Euroopan tulevista haasteista - 24.07.2017
• Mitä toimittajan tulee tietää terrorismin ja median symbioosista - 26.05.2017
• Terrori-iskun tapahtuessa toimi näin - 31.03.2017
• Trump räiskii mediaa lonkalta – suosittelen tutustumista saksalaisiin lehtiin - 08.02.2017
• Isku Berliinin joulumarkkinoille - mitä se kertoo Isisin terrorisolujen järjestäytymisestä? - 21.12.2016
• Norsut posliinikaupassa, eli mitä yhteistä on Berliinillä, Isisillä, Assadilla, Saddamilla ja Putinilla? - 19.12.2016
• Vihakone jyllää Saksassakin - 29.11.2016
• Berliini on umpitukossa - 28.10.2016