En voi uskoa, että stipendivuosi Oxfordissa on loppusuoralla. Kliseisesti sanottuna aika on lentänyt, ja on viimeisen blogin aika.

Tulin tänne, koska halusin opiskella ja rauhassa katsella mediamaailmaa: millä eri tavoilla journalismia voi tehdä, mitkä aiheet saavat minut pysähtymään jutun äärelle ja millaisia hyviä ideoita kansainvälisillä medioilla on, joista voisin hakea vaikutteita.

Mitä nämä ylevät ajatukset voisivat tarkoittaa konkreettisesti? Jouduin miettimään käytännön esimerkkejä, kun kenialainen opiskelukaverini kysyi minulta aiemmin mitä olen oppinut. Se on kysymys, jota kannattaa välillä jäädä miettimään. (Toinen erinomainen, stipendivuoden aikana useasti kuulemani kysymys on ”so what”. Niin akateemista tutkimusta kuin journalistista juttua tekevän pitäisi aina pystyä vastaamaan siihen – mitä väliä tekemälläsi työllä on.)

Olen oppinut, että kännykällä kuvattavat mobiilivideot ovat seuraavia isoja juttuja: jokaisen (uutis)toimittajan pitäisi pystyä kuvaamaan ja editoimaan video kännykällä. Vierailimme vastikään uutistoimisto Reutersilla Lontoossa, ja siellä kuulimme samaa viestiä.

Aivan Oxfordin keskustan tuntumasta löytää tällaisia maisemia. Oxfordissa mutkittelee Cherwell-joki, joka muuttuu Thames-joeksi.

Toimittajalla(kin) kännykkä on koko ajan mukana, joten miksi juttua ei elävöittäisi videon avulla? Oletuksena tietenkin se, että valmis juttu julkaistaan myös muualla kuin printissä. Eikä mobiilivideo tarkoita samaa kuin töiden vieminen kuvaamisen ammattilaisilta. Kuvaajat vain eivät ehdi kaikkialle, joten toimittajat voisivat kuvata visuaalisesti helpompia juttuja. Mobiilivideoiden teknisestä laadusta on ehkä joskus valitettu, mutta nykypuhelimilla ja sovelluksilla saa tehtyä varsin kunnollista jälkeä.

Lisäksi olen oppinut, että nettijuttujen ja-videoiden saamien klikkausten laskeminen on poissa muodista. Nyt avainsana on sitouttaminen: miten saada yleisö lukemaan tai katselemaan juttuja kauemmin, miten saada heidät palaamaan takaisin huomenna ja mahdollisesti myös maksamaan sisällöstä. Sosiaalisessa mediassa sitouttaminen tarkoittaa sitä, että yleisö tykkää sivustosta ja jakaa sekä kommentoi postauksia.

Deutsche Wellen sosiaalisesta mediasta vastaava Esra Dogramaci totesi videoiden katselukertojen laskemisesta ykskantaan ”lopeta laskeminen”. Dogramacin mukaan heidän Facebookissa jakamia videoita katsotaan keskimäärin 13 sekuntia, joten loput videosta on hukkaan heitettyä työtä. Tilastot voivat toisin sanoen näyttää, että videota on katsottu monta kertaa, mutta mikä arvo sillä on, jos tuotosta ei ole katsottu loppuun saakka?

Tärkeä oppi on myös se, ettei kannata automaattisesti tehdä samoja asioita kuin muut. Esimerkiksi suorista lähetyksistä Facebookissa on puhuttu paljon ja muun muassa BBC:llä on myönteisiä kokemuksia niistä Kaakkois-Aasiassa. The Economist -lehden sosiaalisen median tuottaja Denise Law kertoi, että he eivät ole Facebook-suorista niin innoissaan. Monet mediat hyppäävät tekemään niitä miettimättä tarkemmin, mitä he yrittävät saavuttaa, Law katsoo. The Economist on tehnyt Facebook-suoria, mutta rauhassa kokeilumielellä. Tietenkin The Economistin tilanne on siinä mielessä erilainen, että kyseessä ei ole ensiuutisia, breaking news -tilanteita välittävä media.

Vaikka Facebook-suora ei innoistasi, sen olen kuullut monta kertaa, että ylipäänsä suorien tekeminen on yhä toivotumpaa ja suositumpaa. Esimerkiksi Reutersin mukaan sen asiakkaat haluavat enemmän suoria. Suorissa kiehtoo niiden autenttisuus ja yllätyksellisyys. Yllätysten varjopuoli on se, että joskus julki saattaa mennä jotain väkivaltaista, eettisesti epäilyttävää tai silmille muuten vain sopimatonta.

Stipendivuoden ”tukikohtia”: Green Templeton College eli yksi Oxfordin yliopiston noin 40 collegesta.

Vuodesta Oxfordissa on enää jäljellä muutama luento ja loppuesitelmä omasta tutkimuksesta sekä haikeiden jäähyväisten jättäminen täällä tapaamilleni ihmisille. Tuliaisena Suomeen tuon luottavaisen mielen. Ei journalismi tai toimittajan ammatti ole uhanalainen: pitää vain löytää uusia tapoja tehdä työtä. Ryhdyin aikoinani toimittajaksi, koska halusin olla se, joka auttaa muita saamaan selvää sekavasta maailmasta. Sellaiselle lienee yhä suurempi tarve.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Vielä voi uutisia kuulla pubissakin, mutta sosiaalinen media taitaa olla ehtymättömämpi lähde - 12.05.2017
• Onko toimittajia vielä vuonna 2030? - 13.04.2017
• Lyhyt oppimäärä englantilaisista käytöstavoista: näin jonotat ja pyydät anteeksi - 03.03.2017
• Britanniaan iski #kesäkurpitsakriisi – noin muuten kansalaisia patistetaan syömään enemmän kasviksia - 08.02.2017
• Matka kirjastoon vie turistiryhmien läpi pujottelemalla - 11.01.2017
• Odotettu puhelinsoitto ja prinssin tyttöystävä - 28.11.2016
• Päästä irti, toimittaja - 02.11.2016
• Tie huipulle avautuu kannustamalla - 11.10.2016