Kymmenen teesiä terrorismista, mediasta ja Euroopan tulevista haasteista
Jukka Huusko
Homma alkaa olla paketissa. Palautin juuri terrorismin ja median dilemmaa käsittelevän lopputyöni täällä Berliinin Freie Universtitätissä. Sillä on kieltämättä aika mahtipontinen otsikko: ”Dont Play Into Their Hands. What Every Journalist Should Know About The Media Strategies of Isis and al-Qaida”.
Työni tulee toivoakseni myöhemmin tarjolle online. Ennen sitä ajattelin julkaista tässä blogissa lyhennettynä joitakin johtopäätöksiäni liittyen terrorismin ja median suhteeseen sekä terrorismiin liittyviin haasteisiin, joita Euroopassa saatamme joutua tulevaisuudessa kohtaamaan.
Kävin lopputyössäni läpi kahden merkittävän jihadistiajattelijan, Abu Musab al-Surin ja Abu Bakr Najin strategisia tekstejä ja analysoin toimittajana heidän mediastrategioitaan. Tutkimuskirjallisuuden lisäksi haastattelin aiheesta perillä olevia tutkijoita ja toimittajia. Haastatellut ovat saksalainen turvallisuuskonsultti ja islamintutkija Florian Peil, Die Weltin jihadismiin erikoistunut toimittaja Florian Flade, suomalainen jihadismin tutkija Juha Saarinen, saksalainen jihadismiin ja ääriliikkeisiin erikoistunut tutkija Jan Raudszsus sekä toimittaja, islamintutkija ja saksalaisen deradikalisaatiojärjestö Hayatin johtaja Claudia Dantschke.
Kirjallisuuden ja asiantuntijahaastatteluiden pohjalta muotoilin kymmenen teesiä tai väittämää median ja terrorismin suhteesta sekä terrorismiin liittyvistä tulevaisuuden haasteista Euroopassa. Kuten jokainen ymmärtää, teesit ovat perusteltuja väittämiä, mutta eivät jumalan vaan ihmisen sanaa. Teesien tarkoitus on ennen kaikkea herättää keskustelua ja pohdintaa erityisesti journalistien keskuudessa median ja terrorismin ongelmallisesta symbioosista.
Naulaan siis tähän alle kymmenen teesiäni aiheesta, jonka uskon olevan ajankohtainen lähitulevaisuudessa. Väittämiäni saa julkisuudessa vapaasti levittää ja repostella. Syvällisemmät ja pidemmät perustelut asiantuntijasitaatteineen löytyvät työstäni, joka toivoakseni julkaistaan myöhemmin ainakin Helsingin Sanomain säätiön sivuilla.
***
Teesi 1. Isis ja al-Qaida ovat tietoisesti kehittäneet mediasta aseen, ja toimittajien on syytä olla tästä tietoisia.
1980-luvulta alkaen globaalit jihadistit ovat ymmärtäneet median merkityksen sodankäynnissä ja ovat siksi kehitelleet liikkeelleen omia mediastrategioita. He ovat toisaalta perustaneet omia mediakanaviaan, joilla viestitään omalle kannattajakunnalle ja luodaan globaalia jihadisti-identiteettiä. Samaan aikaan he pyrkivä pelaamaan valtavirtamedian kanssa, luomaan mediasta aseen psykologisessa sodankäynnissä, jonka maalitauluna on valtavirtamedian yleisö. Terrori-iskut ovat nimenomaan psykologista sodankäyntiä, jossa julkisuutta käytetään pelon ja epävakauden lietsomiseen ja vihollisen hämmentämiseen. Toimittajien on syytä olla tästä tietoisia.
Teesi 2. Globaaleille jihadisteille media on taistelujen keskiössä. Heille mediamenestys on jopa tärkeämpää kuin sotilaallinen menestys.
Amerikkalaisen Brookings-instituutin tutkija William McCants kävi läpi kolmen merkittävimmän jihadistiajattelijan strategisia tekstejä. Kaikki heistä uskoivat, että sotilaallista menestystäkin tärkeämpää on iskujen näkyvyys mediassa, siis mediavoitot. Toki ajan kanssa jihadistit tarvitsevat myös sotilaallisia voittoja, mutta niin kauan kuin jihadistit ovat vastustajiaan sotilaallisesti heikompia, mediavoitot riittävät pitämään yllä jihadistista tarinaa ja ideologiaa sekä houkuttelemaan liiikkeelle uusia kannattajia.
Teesi 3. Sosiaalinen media teki Isisistä ison, mutta valtavirtamedia on yhä tie valtavirtajulkisuuteen ja yleiseen tietoisuuteen.
Tutkimuskirjallisuudessa on melko hyvin käyty läpi Isisin läpimurto sosiaalisessa mediassa (Twitter ja Facebook) ja tämän merkitys Isisin kasvulle vuodesta 2012 alkaen. Isisin savustaminen ulos Twitteristä ja Facebookista on aiheuttanut järjestölle suuria ongelmia. Tästäkin huolimatta valtavirtamedia on jihadisteille yhä tärkein väylä valtavirtajulkisuuteen. Jihadistit pitävät valtavirtamediaa toisaalta ”valemediana”, toisaalta hakevat epätoivoisesti huomiota valtavirtamediasta, koska sen avulla he saavat yhteiskunnassa suuremman ja syvemmän merkityksen. Isisin brutaalit mediatempaukset teloitusvideoineen olivat täkyjä valtavirtamedialle. Jihadistit kantavat huolta medianäkyvyydestä jo iskujen varhaisessa suunnitteluvaiheessa.
Teesi 4. Terroriuhka Euroopassa ei ole ohi vaan voi jopa kasvaa lähitulevaisuudessa.
Tämä on toki spekulaatiota ja riippuu siitä, miten Isisin organisaatiolle ja verkostolle käy kalifaatin luhistuessa. Mutta kaikki haastattelemani asiantuntijat olivat sitä mieltä, ettei uhka ole ohi vaan voi jatkua vuosia eteenpäin. Keskeinen syy on Syyrian sodan synnyttämä uusi jihadistisukupolvi, josta tuhannet ovat taustoiltaan eurooppalaisia. Nämä jihadistiveteraanit saattavat joko palata Eurooppaan toteuttamaan iskuja tai pyrkivät aktivoimaan Euroopassa olevia verkostoja. Kalifaatin luhistuessa Isis pyrkii näyttämään voimansa toisaalla, ja iskut Euroopassa synnyttävät aina globaalin mediahuomion. Isisin lisäksi kannattaa muistaa, että myös al-Qaida on yhä olemassa ja voimissaan.
Teesi 5. Isisin kalifaatin luhistuminen voi pakottaa järjestön palaamaan ”globaalin ja yksilöllisen jihadin” toimintamalliin.
Myös tämä on osin spekulaatiota, mutta jos Isisiltä viedään alueet, miten muuten se voi jatkaa toimintaansa kuin al-Qaidan kaltaisena löyhänä verkostona ja ”toimintajärjestelmänä”? Globaali individualistinen jihad on syyrialaisen Abu Musab al-Surin kehittämä toimintamalli, jonka mukaan kukin jihadistisen ideologian omaksunut voi toimia (siis tehdä iskuja) yksilöllisesti ilman organisaatiota missä ikinä sattuu olemaan. Globaalin yksilöllisen jihadin tarkoituksena on al-Surin mukaan saada vihollinen ”tuntemaan, että vastarinta on muuttunut yleisen kansannousun kaltaiseksi ilmiöksi heitä vastaan”. Isis saattaa pyrkiä lähitulevaisuudessa luomaan itsestään juuri tällaisen vaikutelman.
Teesi 6. Isis on tietoinen poliittisista ja kulttuurisista jakolinjoista Euroopan sisällä ja pyrkii käyttämään niitä hyväkseen luodakseen epävakautta.
Isisin Euroopan-tuntemus pohjautuu siihen, että heidän riveissään on tuhansia eurooppalaisia. Isis seuraa tarkasti Euroopassa käytäviä poliittisia keskusteluja ja on niistä hyvin perillä, vaikka järjestön pääfokus onkin Lähi-idässä. Isis pyrkii hyödyntämään Euroopan olemassaolevia jakolinjoja propagandassa ja terrori-iskujen valmistelussa.
Teesi 7. Isisin päätavoite Euroopassa on polarisoida suhteet muslimien ja kaikkien muiden välillä.
Polarisoinnin taktiikkaa Isis on käyttänyt aiemmin onnistuneesti Irakissa ja Syyriassa. Isisillä ei tietenkään ole samankaltaisia mahdollisuuksia polarisaation lisäämiseen Euroopassa kuin mitä sillä oli Lähi-idässä, mutta terrori-iskuilla tätä tavoitetta voidaan ajaa myös Euroopassa. Iskuilla Eurooppaan pyritään luomaan ilmapiiri, jossa valtaväestö syyllistää kaikkia muslimeja terrorismista, ja valtavirtamuslimit tuntevat joutuneensa nurkkaan. Tällaisessa ilmapiirissä jihadistit pystyvät paremmin levittämään propagandaansa, jonka keskeinen väite on se, että länsi sortaa muslimeja kaikkialla ja että jihadistit ovat muslimien ainoita todellisia suojelijoita.
Teesi 8. Isis on tietoisesti käyttänyt hyväkseen Euroopan pakolaiskriisiä. Isis pyrkii tekemään pakolaisista syntipukin lisätäkseen Euroopan polarisaatiota.
Isisin ideologiassa pakolaiset ovat pettureita, jotka ovat jättäneet islamilaisen valtion. Toisaalta Isis osasi hyödyntää nopeasti pakolaisvirtoja ja Euroopan heikkoa ulkorajaa lähettämällä ainakin Pariisin/Brysselin terrorisolun pakolaisvirran mukana Eurooppaan 2015. Ehkä tätäkin vakavampi ongelma on se, että Isis ymmärtää hyvin, kuinka räjähdysherkkä teema pakolaiskriisi on Euroopassa poliittisesti. Niinpä Isis tekee kaikkensa saadakseen pakolaisina Eurooppaan saapuneita muslimeja toteuttamaan iskuja, pieniäkin, ja antamaan niistä ”kunnian” Isisille.
Teesi 9. Globaalit jihadistit hyötyvät äärioikeiston mahdollisesti noususta – ja päinvastoin.
Tästä kaikki haastattelemani asiantuntijat olivat melko yksimielisiä. Ääripäät ruokkivat toisiaan. Isisillä ja äärioikeistolla on ainakin yksi yhteinen tavoite: ajaa kaikki Euroopan muslimit nurkkaan ja saada heidät tuntemaan, etteivät he kuulu Eurooppaan. Jos äärioikeisto levittää ideologiaa, jonka mukaan jihadistin ja valtavirtamuslimin välillä ei ole eroa, silloin äärioikeisto pelaa Isisin pussiin. Isis haluaa äärioikeiston poliittista voittoa Euroopassa, koska se palvelee heidän tavoitteitaan. Pelolla poliittista uraa tekevät poliitikot luonnollisesti hyötyvät siitä, jos terrorijärjestö onnistuu tekemään pelosta tärkeimmän äänestäjiä liikuttavan poliittisen voimavaran. Tämä voi johtaa jatkuvasti eskaloituvaan ”pelon politiikan” noidankehään.
Teesi 10. Myös ”liberaalin vasemmiston” tai ”liberaalin median” poliittinen korrektius voi hyödyttää terroristeja, jos se estää yhteiskuntia puuttumasta islamilaisen ääriajattelun ongelmiin Euroopassa.
Euroopalla on ongelmia salafi-jihadististen liikkeiden kanssa, eikä hyssyttely auta tämän tosiasian edessä. Isis ja al-Qaida ovat käyttäneet hyväkseen Euroopan vapauksia ääriajattelunsa levittämisessä. Kyse ei ole vain terrorismista vaan ääriajattelusta, joka uhkaa eurooppalaisia vapauksia. Euroopan yhteiskuntien on aika vastata näihin haasteisiin. Median tulee noudattaa erityistä varovaisuutta terrori-iskuista raportoidessaan (ettei pelaisi terroristien pussiin), mutta ääri-islamiin liittyvistä muista yhteiskunnallisista ongelmista ei missään nimessä saa vaieta. Toimittajien tulisi olla tietoisia myös siitä, että jihadistit pyrkivät hyödyntämään propagandassaan tarinaa muslimeista uhreina. Jihadistiteoreetikot ovat itse sanoneet, että viesti muslimeista uhreina ja sorrettuina uppoaa hyvin ainakin osaan läntisestä yleisöstä. Myös tällaisen pehmeän propagandan edessä toimittajien on syytä säilyttää kriittisyytensä.
***
Tärkein teeseistäni on luonnollisesti numero yksi – siis se, että terroristit pyrkivät tekemään mediasta aseen, ja että toimittajien tulee olla tästä tietoisia. Jo tietoisuus jihadistien mediastrategioista auttaa tekemään journalistisesti paremmin harkittuja valintoja. Jos journalistit ovat tietoisia ja tekevät työnsä kriittisyyttä noudattaen, silloin uskon, että laadukas media voi itse asiassa olla tehokas vastalääke minkä tahansa äärijärjestön propagandalle. Valtavirtamedian pitää muistaa roolinsa portinvartijana ja filtterinä siitäkin huolimatta, että meno sosiaalisen median puolella on välillä villiä. Valtavirtamedia ilman filtteröintiä, siis kriittistä journalistista toimitustyötä, on oivallinen ase kenelle tahansa propagandan levittäjälle.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Mitä toimittajan tulee tietää terrorismin ja median symbioosista - 26.05.2017
- Puhtoinen lähiöni Schillerkiez - 12.05.2017
- Terrori-iskun tapahtuessa toimi näin - 31.03.2017
- Trump räiskii mediaa lonkalta – suosittelen tutustumista saksalaisiin lehtiin - 08.02.2017
- Isku Berliinin joulumarkkinoille - mitä se kertoo Isisin terrorisolujen järjestäytymisestä? - 21.12.2016
- Norsut posliinikaupassa, eli mitä yhteistä on Berliinillä, Isisillä, Assadilla, Saddamilla ja Putinilla? - 19.12.2016
- Vihakone jyllää Saksassakin - 29.11.2016
- Berliini on umpitukossa - 28.10.2016