Tämän kuun lopussa Etyjin päämajassa Wienissä järjestettiin seminaari ja työpaja naisjournalistien turvallisuuteen liittyen. Mukana oli kouluttajia Euroopasta ja Yhdysvalloista sekä tietysti toimittajia, joista lähes jokainen paikalla ollut oli kokenut uhkia tai ahdistelua jossain muodossa.

Olin paikalla, sillä International Press Institute (IPI) tuottaa yhdessä Etyjin kanssa lyhyen dokumenttielokuvan sekä sarjan haastatteluja aiheeseen liittyen. Mukana hankkeessa on ainakin kolme naistoimittajaa, jotka ovat maksaneet uravalinnastaan jopa joutumalla hylkäämään perheensä ja ystävänsä kotimaassaan.

Etyjin päämaja Wienissä sijaitsee näyttävässä Hofburgin palatsissa.

Ensimmäinen toimittaja, jonka kanssa istuimme alas juttelemaan kameroiden edessä, oli Tadžikistanista. Kyseessä on maa, jossa suurin osa toimittajista on jo oppinut pitämään suunsa kiinni aroista asioista, kuten maan hallituksen korruptiosta. Haastattelemamme nainen oli päättänyt kirjoittaa viihteen ja kulttuurin sijaan politiikasta, joten hänelle ei tullut täytenä yllätyksenä se, että maan turvallisuuspalvelun miehet halusivat puhutella häntä usein. Lopulta miehet olivat hänen perässään työmatkoilla, jopa työpaikalla, ja toimittajan maasta poistuminen estettiin rajalla. Yhdessä kansainvälisten järjestöjen kanssa hänelle onnistuttiin lopulta järjestämään työmatka pois maasta, jonka jälkeen hän ei ole voinut palata.

Nykyään on toki helpompia keinoja vaientaa toimittajia kuin palkata väkeä seuraamaan näitä mustissa autoissa. Yksi kustannustehokkaimmista on ahdistelu ja uhkailu verkossa, sosiaalisen median avulla. Tarpeeksi suuri määrä tappo- ja raiskausuhkauksia ja uhkauksia toimittajan läheisiä ja perhettä kohtaan saavat kenet tahansa harkitsemaan alan vaihtoa. Näitä keinoja käyttävät sekä hallitukset, puolueet, poliittiset liikkeet että liikemiehet. Esimerkiksi Turkissa ja Venäjällä on viime aikoina suoritettu varsin näyttäviä, ylhäältä johdettuja ja tarkkaan suunniteltuja lokauskampanjoita kriittisiä journalisteja vastaan.

Länsimaat eivät tietenkään ole immuuneja ilmiölle. EU-maissa päättäjien on vaikeampaa iskeä suoraan toimittajia vastaan, mutta sosiaalisen median avulla on helppo yllyttää myös suuri osa kansasta mukaan häirintään ilman, että pääsyyllistä voidaan tunnistaa.

Suomessa viimeisimmät esimerkit nähtiin Turun puukotushyökkäyksen jälkeen, kun Turun Sanomien naistoimittaja sai vyöryn palautetta kirjoitettuaan aiheesta artikkelin. Menemättä sen tarkemmin tapauksen taustoihin, ahdistelun mekaniikka oli jo tuttu monille toimittajille.

Tämän kuun aikana haastattelimme useita suomalaisia toimittajia ja asiantuntijoita journalistien verkkohäirinnästä. Saimme selville, että toimittajat saavat Suomessa nyt uhkauksia enemmän kuin koskaan. Uhkausten lähteenä ovat erityisesti äärinationalistiset ja maahanmuuttovastaiset tahot, mutta uhkauksia saa myös kirjoittamalla niinkin herkistä aiheista kuin sudet, uskonto tai päihteet.

Vaikka toimitukset ja usein virkavaltakin ovat maailmanlaajuisesti heränneet uusiin ahdistelun ja vaientamisen muotoihin, niiden torjuminen on vaikeaa. Sosiaalinen media on saavuttanut niin suuren roolin, etteivät toimittajat usein pärjää ilman sitä. Se, ettei toimittaja itse ole vaikkapa Twitterissä, ei estä tähän kohdistuvaa törkyviestittelyä.  Facebook ja Twitter eivät myöskään ole jaloista lupauksistaan huolimatta onnistuneet suuremmin karsimaan yksittäisiin toimittajiin kohdistuvia hyökkäyksiä, vaikka hyviäkin esimerkkejä on nähty.

Etyjin päämajassa tapaamiamme toimittajia yhdisti se, ettei kukaan heistä ollut taipunut ahdistelun ja hyökkäysten alla. Kaikki olivat jatkaneet ammattiaan, yksikään heistä ei ilman suuria henkilökohtaisia uhrauksia. Jokainen oli samaa mieltä siitä, ettei demokratiaa ja oikeutta ole ilman moniäänistä ja luotettavaa journalismia.

International Press Institute (IPI) pitää kirjaa ja tekee jatkuvaa analyysia toimittajiin kohdistuvasta uhkailusta.

IPI on parin viime vuoden ajan koonnut huolellisesti listaa toimittajien uhkailusta ja häirinnästä, ja hankkeesta syntyneet tilastot, päätelmät ja raportit ovat luettavissa täältä.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Summauksena vuodesta: Silmukka kiristyy, mutta vieläkö medialla on toivoa? - 10.01.2018
• Seuraava vuosi on ratkaiseva lehdistönvapaudelle Itä-Euroopassa - 05.12.2017
• Ja vielä kerran valeuutisista - 25.10.2017
• Hiljaa virtaa Tonava, ainakiin Wieniin saakka - 31.08.2017
• Turkissa alkoi näytösoikeudenkäynti lehdistönvapautta vastaan – ja täällä minä istun toimistolla - 31.07.2017