Startup-henki tarttuu myös toimittajaan Los Angelesissa
Stefani Urmas
USC Annenbergin Specialized Journalism -ohjelmassa on parasta se, että kurssitarjottimensa voi rakentaa melko vapaasti. Kursseja saa valita muistakin tiedekunnista ja vuoden aikana on mahdollisuus joko sukeltaa todella syvälle omaan erikoisalaansa tai laajentaa näkemystään valitsemalla kursseja monelta eri opintosuunnalta.
Minä valitsin lähinnä datan visualisoimiseen, multimediatuotantoon ja -ohjelmointiin sekä digitaalisen journalismin tuotteistamiseen keskittyviä kursseja. Haluan oppia uutissovellusten ja -verkkosivustojen konseptointia ja löytää uusia ideoita laadukkaan, maksullisen journalismin tuottamiseen ja jakelemiseen.
Valtaosa Specialized Journalism -ohjelman opiskelijoista keskittyy johonkin tiettyyn toimittamisen erikoisalueeseen. Moni haluaa hieroa kirjoitustaitojaan, paneutua tutkivan journalismin projekteihin tai dokumenttifilmien tekoon. Onneksi myös uutisdesignerille on löytynyt hyödyllistä kurssitarjontaa.
Minulle syksyn parasta antia ovat olleet insinööriopiskelijoiden kanssa tehdyt projektit, joissa on lähdetty perustamaan startupeja ja ratkomaan kuluttajien ongelmia mobiiliteknologian avulla.
Lempikurssini on UX Design and Strategy -kurssi, jonka sain ottaa Viterbi-insinöörikoulun valikoimasta. Kurssia vetää huikea software design -pioneeri Jaime Levy, joka tuli 1990-luvulla tunnetuksi uraauurtavilla new media -projekteillaan. Hän perusti New Yorkissa vuonna 1990 WORD Magazinen ja CyberSlacker-verkkosarjakuvan, jota myytiin kirjakaupoissa korppu-disketeillä. Julkaistu digimagazine oli jotain niin uutta ja hienoa, että siitä innostui myös Billy Idol, jonka Cyperpunk-albumin mukana Jaime Levyn punkhenkinen julkaisu pääsi laajaan levitykseen.
Jaime Levy on ollut mukana kymmenissä startupeissa ja konsultoinut satoja yrityksiä. Viime vuodet Levy on toiminut vierailevana professorina UCLA:ssa ja USC:ssa. Hänen ronski opetustyylinsä ja tehokkaat esimerkkinsä uppoavat yleisöön ja jokaiselta luennolta palataan omien projektien äärelle inspiroituneina ja uusia ajatuksia täynnä.
Levyn UX Strategy -kurssilla jokainen kehittää tuoteidean, validoi sen käyttäjähaastatteluilla, perustaa startupin, tekee kuluttaja- ja markkinatutkimuksen, kehittää tuotteestaan sormeiltavan prototyypin ja jalkautuu kaduille ja kahviloihin kyselemään ihmisiltä, tuottaako ratkaisu heille lisäarvoa eli olisiko tuotteella tulevaisuutta. Joulukuun puoliväliin mennessä pitäisi olla valmiina mobiilisovelluksen prototyyppi ja presentaatio, jolla liikeidea myytäisiin investoijille.
Kurssin kantavana ideana on opettaa konkreettisesti lean startup -metodi, jossa pyritään mahdollisimman nopeasti build-measure-learn-luuppiin eli kehittämään tuotetta ketterästi ja systemaattisesti jatkuvassa interaktiossa kuluttajien kanssa. Toki kurssilla hierotaan myös tuotteen ulkoasun ja mobiilikäyttöliittymän yksityiskohtia, mutta tärkeimpänä tavoitteena on oppia ketterä tuotekehityspolku (design thinking + UX strategy) alusta loppuun.
Minä olen työstänyt parkkiapplikaatiota, jolla olisi tarkoitus luoda helpotusta Los Angelesin krooniseen pysäköintiongelmaan. Tarkoituksenani on luoda sosiaalinen verkosto, eräänlainen parkkiyhteisö, jossa käyttäjät auttavat toisiaan löytämään vapaita parkkipaikkoja jaetun gps-paikkatiedon avulla. Algoritmi tunnistaa automaattisesti, kun käyttäjä lähtee liikkeelle ja pysäköintiruutu vapautuu. Tämä tieto välitetään muille käyttäjille. Samalla järjestelmä oppii tunnistamaan kadut, joilta vapaita paikkoja löytyy todennäköisimmin ja tarjoamaan käyttäjille reittisuosituksia parkkipaikan löytämiseksi. Tuotteeni on vähän kuin ”Waze for parking”, kuten yksi haastattelemani käyttäjä kiteytti.
”Tuotteella ei ole mitään virkaa ennen kuin on todistettu, että se ratkaisee jonkin kohderyhmän ongelman ja tuottaa käyttäjilleen lisäarvoa”, kuuluu professori Levyn motto. Ja kun tällaiselle tuotteelle onnistutaan luomaan Killer UX (kaikki kova on Losissa killeriä), menestyksen pitäisi olla taattu.
Kuluttajien käyttäytymisen lisäksi Levy kannustaa paneutumaan syvällisesti kilpailijoihin – keinoja kaihtamatta. Levy ei epäröisi lähettää harjoittelijaa vakoilemaan kilpailijan toimintaa tai tilaamaan tuote-esittelyä peitenimellä ja tekaistuilla yhteystiedoilla. Markkinointitutkimusta varten kaikki kurssilaiset tekivät alias-tunnukset Facebookiin ja perustivat feikkitilin Gmailiin, joita käyttämällä kilpailijoiden digituotteisiin alettiin tutustua. Niin kuulemma Silicon Valleyssä toimitaan.
Toinen mielenkiintoinen startup-kurssi on Annenbergin ja Viterbi-insinöörikoulun yhteinen Journalism reengineered -kurssi, joka on tuonut toimittajat ja insinöörit yhteen. Porukka on jaettu ryhmiin ja kullekin tiimille on annettu iso datasetti, jota tutkitaan ja tuotteistetaan. Minun ryhmäni sai käyttöönsä Los Angelesin kaupungin keräämän liikennedatan kuuden vuoden ajalta. Kaupungin tieverkosto on täynnä sensoreita, jotka mittaavat liikenteen nopeutta ja volyymiä ympäri vuorokauden. Tuhansien sensoreiden välittämä data on taltioitu servereille ja nyt siitä pitäisi louhia tietoa ja tarinoita ja tiivistää se tuotteeksi, josta olisi hyötyä kaupunkilaisille. Olen oppinut paljon datajournalismista, datan visualisoinnista (D3, Tableau) ja tuotekehityksestä. Myös tällä kurssilla korostetaan ketteriä lean startup -metodeja, kuluttajalähtöistä design-ajattelua ja yrittäjähenkisyyttä – toimintatapoja, jotka toisivat vauhtia myös mediatalojen tuotekehitykseen.
On upeaa päästä työskentelemään motivoituneiden ja lahjakkaiden ihmisten kanssa, joilla kaikilla on hyvin erilainen tausta ja erilaiset vahvuusalueet. Tiimissämme on data-analyytikko Italiasta, tiedetoimittaja Yhdysvalloista, informatiikkainsinööri Kiinasta, tietotekniikkainsinööri Intiasta sekä uutisdesigneri Suomesta eli minä. Kokoonpano kuvastaa hyvin USC:n oppilasrakennetta, joka on todella kansainvälinen.
Syksy on siis kulunut startupien, datajournalismin ja liikenteen parissa. Aika kuluu USC Annenbergissa kuin varkain. Syksyn tuloa ei huomaa säästä, joka on täällä Los Angelesissa tasaista auringonpaistetta päivästä toiseen, vaan lähinnä kiireen määrästä ja siitä, että päivät ovat alkaneet venyä kampuksella todella pitkiksi. Hommia saa painaa vähintään kuutena päivänä viikossa aamusta iltaan. Professorit pitävät vauhdin päällä, sillä kotitehtävien deadlineja on liki joka päivä. Onneksi jatkuva auringonpaiste ja todella inspiroiva opetus ja mahtavat kurssikaverit antavat uskomattoman paljon virtaa.