Kohti moniäänisempää televisiota
Laura Kangasluoma
Kevätlukukautta on takana muutama viikko, ja yksi miellyttävimmistä kursseistani on nimeltään Television Symposium. Kurssi käsittelee televisioteollisuuden nykytilaa, muutoksia ja niiden tarvetta: jotta vanhat stereotypiat voidaan murtaa ja uudenlaisia tarinoita kertoa, tv-ala kaipaa moniäänisyyttä ja moninaisuutta.
Kurssia vetää Los Angeles Timesin taide- ja viihdetoimituksen assistant managing editor ja Pulitzerin voittanut tv-kriitikko Mary McNamara, ja jokainen luentokerta on rakenteeltaan samanlainen. McNamara aloittaa luennoimalla televisiosta, sitten katsomme jakson verran jotain tämän hetken tv-sarjaa, ja sen jälkeen yksi tai useampi sarjan tekijöistä saapuu luentosaliin paneelikeskusteluun. Yksi tammikuun vieraistamme oli Black-ish-sarjan luoja Kenya Barris. Black-ish on kuin nykypäivän poliittisempi versio The Cosby Show’sta: Barris itse on sanonut, että siinä missä The Cosby Show kertoi perheestä, joka sattui olemaan musta, Black-ish kertoo mustasta perheestä. Komedian keskiössä ovat keskiluokkaiset Johnsonit, ja perhesuhteiden lisäksi sarja käsittelee rohkeasti muun muassa poliisiväkivaltaa, n-sanan käyttöä ja Black Lives Matter -liikettä. The Cosby Show’n tavoin Black-ish sai oman spin-offinsa, kun Johnsonin perheen vanhin tytär Zoey lähti opiskelemaan ja syntyi sarja nimeltä Grown-ish (The Cosby Show’n tapauksessa Huxtablen perheen Denise-tyttären college-vuosista tehtiin sarja nimeltä A Different World).
Luennolla Barris puhui molempien ohjelmien synnystä ja siitä, miten epätodennäköistä oli, että juuri hän päätyi luomaan televisiosarjoja. Barris varttui Los Angelesissa Inglewoodin kaupunginosassa 80-luvulla ja on kertonut, että ohiajoampumiset olivat niin arkinen osa hänen elämäänsä, ettei hän osannut edes ihmetellä niitä. Barrisin vanhemmat erosivat, kun Barris oli viisivuotias. Kuusi vuotta myöhemmin hänen isälleen myönnettiin korvauksia työtapaturmasta, johon hän oli joutunut, ja isä antoi puolet rahoista Barrisin äidille. Äiti muutti itsensä ja lapsensa erittäin vakavaraiselle (ja valkoiselle) Hancock Parkin asuinalueelle, ja Barris päätyi yksityiskouluun. Lähtö Inglewoodista, täysin mustalta asuinalueelta, muutti Barrisin tapaa tarkkailla maailmaa: ”You’re only black in this country based on context”, Barris totesi kurssillamme ja kertoi, että tajusi olevansa musta vasta Inglewoodista muutettuaan. Nyt, 43-vuotiaana tv:n tekijänä, Barris on ihonvärinsä vuoksi yhä vähemmistössä. Yhden esimerkin tv-alan yksipuolisuudesta tarjoaa USC Annenbergin Media, Diversity & Social Change Initiativen toissa vuonna julkaisema raportti, joka tutki sekä tv-sarjojen ensimmäisten jaksojen että elokuvien ohjaajia syyskuusta 2014 elokuulle 2015. Lopputulos? Ohjaajista 87 prosenttia oli valkoisia ja vain 13 prosenttia edusti muita etnisiä ryhmiä.
Luku ei automaattisesti tarkoita, että valkoiset tekijät kertovat vain valkoisten tarinoita tai että heidän ohjaaminaan muiden etnisten ryhmien tarinat ovat surkeita – eihän esimerkiksi jokainen miehen ohjaama tarina naisesta tai heteron homosta ole huono. Se, mitä luku masentavasti kuvaa on se, keille ovet Hollywoodissa aukeavat. Barrisin oma kokemus paljastaa, että kun tarinaa on luomassa ihminen, jolla on sen kulusta omakohtaista kokemusta, todennäköisyys sille, että tarina tuntuu uskottavalta, kasvaa – siitä kertoo sekä Black-ishin että Grown-ishin suosio. Tekijöiden moninaistuessa muuttuu entistä epätodennäköisemmäksi, että tv-ala jatkaa vanhojen stereotypioiden toistamista: kun esimeriksi käsikirjoittajien työhuoneessa istuu joku, joka sanoo vastaan ja ehdottaa uusia näkökulmia, tarinat muuttuvat. Ala tarvitsee lisää Barrisin kaltaisia ihmisiä sekä luomaan, käsikirjoittamaan että ohjaamaan tv-sarjoja, sillä muuten liian moni tarina jää vajaaksi tai kertomatta.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- 4 askelta lopputyöhön Annenbergissä - 07.05.2018
- Ole ystävien seurassa – muuten et pärjää - 10.04.2018
- Toimittamista syytteen pelossa - 20.12.2017
- Talven pimeyteen on vaikea tottua - 18.12.2017
- Kielipuoli toimittaja - 30.10.2017
- Ensimmäinen osavuosikatsaus: löysin rantein - 03.10.2017
- Millaisia toimittajia, millaista journalismia? - 22.08.2017