Tarina hyvästä haltijakummista ja hevosenomistajista
Emma-Leena Ovaskainen
Washington Postin päätoimittaja Marty Baron on vierailulla Oxfordissa ja meneillään on luento, jossa hän puhuu Trumpin sodanjulistuksesta medialle.
Baron luettelee sanoja, joilla presidentti pommittaa mediaa: ‘disgusting’, ‘scum’, ‘the lowest form of humanity’, ‘stain on America’, ’the enemy of American people’. Inhottava, saasta, alhaisin elämänmuoto. Tahra. Yhteiskunnan vihollinen. Syytöksien seuraus on kahtalainen: samalla kun Trump yrittää herättää kansan epäluottamusta mediaa kohtaan, hän saa osan kääntymään perinteisen median pariin.
Trump on yksi syy siihen, että Washington Post on onnistunut nostamaan digitaalista lukijamäärää epätodennäköisen presidentinvalinnan jälkeen. Mutta toinen, Baronin mielestä vielä isompi syy, löytyy lehden omistajavaihdoksesta. Kun Amazonin omistaja Jeff Bezos osti Washington Postin vuonna 2013, alkoi tapahtua.
Tarina on kuin Disneyn sadusta: Bezos alkoi heiluttaa taikasauvaansa ja kohta Washington Postista kuului kummia: lehden tilauskanta on nousussa, se voittaa palkintoja niin jutuillaan kuin visuaalisuudellaan ja palkkaa uutta väkeä. Lehti on satsannut myös kirjeenvaihtajaverkostoon: Meksiko City, Pariisi, Istanbul ja Bryssel ovat uusimmat tulokkaat. Tällä hetkellä etsitään toimittajia Hong Kongin ja Rooman uusiin toimistoihin. Satumaista – mutta täyttä totta!
Marty Baron malttaa kuunnella kanssapanelistien vinoilua ”hyvästä haltijakummista” (’fairy godmother’) melkein koko luennon ajan, kunnes toteaa, että olisi ehkä parempi puhua ”kummisedästä”. Jonkinlainen myönnytys kuitenkin sille, että omistajan rooli lehden viimeaikaisessa menestyksessä on selvä.
Olipa Bezos haltijakummi tai kummisetä, oikeita asioita maailman rikkaimpiin kuuluva mies on tehnyt. Hän on satsannut ennen kaikkea lehden digitaaliseen kehitykseen, journalismin itsenäisyyteen ja ymmärtänyt maailmanlaajuisen yleisön merkityksen. Tähän ei pelkästään Trumpin valtaannousun aiheuttama kiinnostus perinteisiin medialähteisiin pysty.
Koska talousluvut ovat parantuneet hiljalleen Yhdysvalloissa, Marty Baron on valmis ennustamaan, että Trump onnistuu uusimaan ihmeensä. Mutta lehteä pitää myydä myös Trumpin jälkeen, ja siksi päätoimittaja korostaa, että vain lehden korkea journalistinen laatu pitää sen elossa. Visionäärisen haltijakummin lisäksi lehti tarvitsee myös sielua ja selkärankaa.
Hän vakuuttaa, että Washington Post on viime aikoina osoittanut, että molemmat ovat kunnossa. Lehden sielu on ylpeydessä, jolla se vahtii valtiovaltaa perustuslain mahdollistamin oikeuksin, presidentistä huolimatta. Lehden selkäranka on taas kyvyssä ottaa vastaan iskut, jotka yrittävät horjuttaa lehden tulevaisuutta.
Kun tässä yhteydessä puhutaan lehden tulevaisuudesta, ei enää puhuta paperilehdestä. Pääsen kysymään Baronilta, milloin Washington Post lopettaa lehden painamisen. Herra naurahtaa kohteliaasti, että tätä kysytään häneltä jatkuvasti, ja että jo useamman vuoden vastaus on ollut sama: ”Yllättävän moni, ennustuksista huolimatta, haluaa edelleen lukea lehtensä paperilla.”
Sen jälkeen hän palaa lainaamaan, ketäs muutakaan kuin Jeff Bezosta. Hän on luonnehtinut suhdettaan tulevaisuuden paperilehteen seuraavasti: ”Paperilehden tilaaminen on kuin omistaisi hevosen.” Painetusta lehdestä tulee luksustuote, johon vain harvalla on varaa.
Kun hinta on kohdallaan, ehkä pienen määrän lehtiä voi painaa tulevaisuudessakin. Niille, joilla on varaa omistaa hevonen.
Heitä on Yhdysvalloissa noin kaksi miljoonaa.
***
Marty Baronin luento kokonaisuudessaan. Mukana myös paneelikeskustelu ja yleisökysymykset:
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- All the lovely people - 20.06.2018
- Paljastuksia - 31.05.2018
- Hyvä paha lumi - 09.04.2018
- Facebook tappoi uutisen – eläköön uutinen! - 23.01.2018
- Välitilipäätös ja 3+1 lupausta uudelle vuodelle - 22.12.2017
- Suomi mainittu - 01.12.2017
- Nyt vähän hävettää - 31.10.2017