Berliiniin on tulossa talvi. Viimasta ja kylmästä huolimatta pieni lapsi on kyykistynyt katselemaan jotain kadulla olevaa. Se on varmaan kompastuskivi, ajattelen.  Puolisonikin pysähtyy joka kerta sellaisen nähdessään. Lapsen äitikin kumartuu katsomaan.

Kompastuskivet ovat berliiniläissyntyisen Gunter Demnigin aloitteesta syntynyt projekti, jolla muistellaan kansallissosialismin uhreiksi joutuneita ihmisiä. Katukivien sekaan on upotettu messinkipäällysteisiä betonikuutioita, joihin on kirjattu uhrin nimi, syntymäaika ja tiedot hänen kohtaloistaan; mille keskitysleirille hänet vietiin, kuoliko hän vai onnistuiko pääsemään elävänä pois.

Stolpersteine eli kompastuskiviä Berliinistä. Kompastuskiviä löytyy nykyisin kymmeniä tuhansia ympäri Eurooppaa, viime kesäkuusta lähtien myös Suomesta.

Berliinissä kompastuskiviä tulee vastaan miltei jokaisella kadulla. Historia ylipäätään on läsnä kaikkialla. Kansallissosialistien hirmuvallasta ja holokaustista on alettu puhua virallisesti etenkin Saksojen yhdistymisen jälkeen. Vuonna 2005 Berliinin keskustaan nousi valtava holokaustimuistomerkki kansallissosialistien uhrien muistoksi. Lisäksi on juutalaisten museo, natsien hirmutekoja esittelevä museo, ympäri maata ja naapurimaita löytyvät keskitysleirit, joihin on avattu museot. Saksalaisissa kouluissa holokaustista ja natsiajan hirmuteoista opetetaan  kaikkia, aiheesta löytyy valtava määrä kirjoja, elokuvia ja alati uusia lehtijuttuja. Keskustelua käydään edelleen, etenkin nyt kun natsitervehdyksiä on taas alettu esittää avoimesti, jopa Berliinin keskustassa.

Tulin Berliiniin tutkimaan äärioikeiston ja oikeistopopulismin nousua. Kirjoittaessani viime syksynä tutkimussuunnitelmaa, olin seurannut äärioikeiston ja oikeistopopulismin nousua jo hyvän aikaa. Näytti siltä, ettei koko ilmiö tule jäämään vain yksittäisten populistipuolueiden tähdenlennoiksi. Tässä on kyse jostain syvemmästä. Jostain, mitä halusin lähteä tutkimaan. Sitä, kuinka ajankohtainen tutkimusaiheesta on tullut, en osannut aavistaa.

Berliinin keskustaan kokoontui Saksojen yhdistymisen päivänä 3. lokakuuta tuhat äärioikeiston edustajaa osoittamaan mieltään. ”Wir sind mehr!” eli me olemme enemmän – huudahdukset leviävät Berliinin rautatieaseman edustalla 3.10.2018. 181003_1606.wir sind mehrWAV

Saksassa todellinen vyörytys lähti viime elokuussa Chemnitzistä. Satojen ihmisten väkijoukko jahtasi itäsaksalaisen Chemnitzin kaduilla maahanmuuttajia. Väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksi joutuivat myös toimittajat, joita äärioikeisto nimittää ”Lügenpressen” eli valemedian edustajiksi. Yksi heistä oli nuori saksalaistoimittaja, joka kertoo kokemuksestaan tässä haastattelussa.

Tapahtumien jälkeen uusi äärioikeistolainen ryhmittymä Revolution Chemnitz ilmoitti olemassaolostaan. Ryhmän julkilausuman mukaan äärioikeistolainen Nationalsozialistischer Untergrund (NSU) oli vasta alkua. NSU syyllistyi kymmeneen rasistiseen murhaan, pommi-iskuihin ja väkivallantekoihin. Kolmesta johtajasta kaksi tappoi itsensä ja ainoa eloonjäänyt, Beate Zschäpe, tuomittiin heinäkuussa 2018 elinkautiseen vankeuteen. Lokakuussa 2018  Revolution Chemnitz kertoi olevansa Saksan uusi äärioikeiston etujoukko, eliittiryhmä.

Lokakuun kolmantena, Saksojen yhdistymisen päivänä äärioikeistolaiset ympäri maata kokoontuivat Berliiniin.  Menin päärautatieasemalle, jonka edustalle 1000 mielenosoittajan joukko kokoontui ennen kaupungin keskustan läpi kulkenutta marssia. Saksanlippujen meri tuntui epätodelliselta näyltä. Täällä, maassa jossa suhde omaan lippuun on ymmärrettävistä syistä johtuen traumaattinen, lippuja heilutetaankin nyt avoimesti. Eikä vain Saksan lippuja vaan myös Saksan keisarikunnan punamustavalkoisia lippuja. Aukion reunalle pystytetty kyltti julistaa poliitikkojenvaihtoa, ei kansojenvaihtoa.

Banderolleissa lukee ”Wir sind das Volk”, me olemme kansa. Tuo DDR:n kansalaisten hallitusta vastaan käyttämä mielenosoitushuuto on nyt otettu uuteen käyttöön. Täällä huudetaan Merkelin eroa.

Toimittaja Sascha Lübbe kirjoitti berliiniläiseen Zitty-lehteen laajan artikkelin siitä, voisiko Chemnitzin kaltaiset tapahtumat toistua Berliinissäkin. Näitä kansia näkyi ympäri Berliiniä vielä pitkään kyseisen numeron julkaisemisen jälkeen.

Tätä näkyä katsellessani mietin, että tutkimusaiheeni, äärioikeiston ja oikeistopopulismin nousu sulavat monin paikoin samaksi ilmiöksi. Tässäkin joukossa on sekä natsitervehdyksiä tekeviä uusnatseja, erilaisia äärioikeistoradikaaleja että tavallisia ihmisiä, jotka kannatavat Alternative für Deutschlandia (AfD) eli Vaihtoehto Saksalle –puoluetta. Yhdessä he muodostavat suuren joukon, joka alkaa huutaa, että ”Wir sind mehr”,  me olemme enemmän. Lopulta koko joukko alkoi huutaa ulkomaalaisia häipymään.

Viime syksystä lähtien kansallismielinen AfD on ollut Saksan liittopäivien kolmanneksi suurin  puolue. Sittemmin puolueen kannatus on kasvanut vaali vaalilta. Nyt myös tämän syksyn osavaltiovaaleissa Bayernissä ja Hessenissä AfD marssi vaalivoittoon perinteisten puolueiden menettäessä kannatustaan.

Äärimmäisenä oikealla ovat kansallismielisen ja oikeistopopulistisen Alternative für Deutschland (AfD)- puolueen kansanedustajien paikat. Afd on nyt Saksan kolmanneksi suurin puolue 94 kansanedustajallaan.

Jälkisanat. Äidin ja lapsen lähdettyä menen katsomaan mitä he olivat maassa nähneet. Ei siinä ollutkaan menneisyyden kauhuista muistuttavaa kompastuskiveä.  Katuun oli liimattu nykyhetkestä kertova tarra: ”Rechtspopulismus stoppen.  Rassismus bekämpfen”. Seuraava kirjoitus on tarina tarran takaa, eli kertomus siitä, miten äärioikeiston ja oikeistopopulismin nousuun on Saksassa reagoitu.

Berliinissä katuihin ja seiniin on liimattu tarroja, jossa kehotetaan toimimaan rasismia ja oikeistopopulismia vastaan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Berliinin taivaan alla - 19.08.2019
• Et koskaan tiedä kuka viereesi istuu - 03.06.2019
• 83836 kuvaa – pelko ja viha ovat palanneet Saksan kaduille - 29.04.2019
• Stasin arkistoista löytyy 141 000 hyllykilometriä vakoilukansioita – haluaisitko sinä nähdä omasi? - 29.03.2019
• Tatort – joka sunnuntai yhdessä takaisin rikospaikalle - 28.02.2019
• ”Wir sind mehr!” – laajalla rintamalla rasismia vastaan - 29.01.2019
• Müller, Einstein ja minä - 09.11.2018