”Usein kun toivotaan ihmisten ajattelevan luovasti, käytetään ilmaisua ’think outside the box’, mutta siinä piilee ansa”, design-tutkimusta Stanfordin yliopistossa vetävä Larry Leifer sanoo. ”Jos antaa laatikon olla olemassa, on sen vanki.”

Laatikkoa ei ole.

Ja näin, sormia napsauttamalla yksi henkinen este innovaatiolle on poissa. Vaikka lause vaikuttaa banaalilta, on se pieni askel ajattelun vapauttamiseksi totutuista kaavoista.

Stanfordin innovaatiojournalismin koulutusohjelman kolmen ensimmäisen viikon aikana olemme kuulleet erilaisia määritelmiä innovaatiolle, journalismille, ja innovaatiojournalismille. Olemme pohtineet tällä hetkellä erittäin akuutissa vaiheessa olevan journalismin tulevaisuutta ja yrittäneet avata oman ajattelumme rajoja: miten voisimme omalta osaltamme kehittää journalismia ja nähdä, millainen journalismi on elinkelpoista lähestyessämme uuden vuosituhantemme teinivuosia?

Tehtävä vaikutttaa mahdottomalta. ”Uusi” journalismi näyttää vaativan tuhattaitoisia toimittajia, joiden on hallittava liuta erilaisia työkaluja, ymmärrettävä teknologiaa laajasti, pystyttävä kertomaan monimutkaisista asioista selkeästi, luotava yhteyksiä ilmiöiden poliittisten, liiketaloudellisten, kulttuuristen ja teknologisten ulottuvuuksien välille ja tekemään tämä kaikki salamannopeasti — kuitenkin lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä.

”On mahdotonta olla renessanssinero. Kukaan ei voi olla kaikessa hyvä. On kuitenkin mahdollista olla niin sanottu ’T’-mallinen ihminen ’I’-mallin sijasta”, Leifer sanoo ja tarkoittaa monipuoliseen, lateraaliseen ajatteluun pystyviä ihmisiä vertikaalisen, kapeakatseisen, mutta erittäin syvällisen tiedon haltijoiden sijasta.

Leifer puhuu suunnittelijoille (ja kaikille luoville ajattelijoille) tärkeästä kyvystä liikkua joustavasti näkökulmista toiseen. Esimerkkiprojektissa tarvitaan insinööritaitoa, kauaskatsoisuutta, designia ja tuotantoa, joten eiköhän oteta yksi ihminen edustamaan jokaista nelikenttää. Jos kukin tekee vain oman hommansa ja ajattelu on lokeroihin kangistunutta, ahkeran työn tuloksena saadaan ”ihan ok” -tuloksia. Jos taas osataan liikkua joustavasti projektin aikana nelikentän osista toiseen ja roolista toiseen, saadaan todennäköisesti ”wau!”-tuloksia.

Samaa voidaan soveltaa innovaatiojournalismiin, kun Leiferin nelikenttä sopii kätevästi myös politiikan, kulttuurin, teknologian ja liiketalouden kuvaamiseen. Jos toimittaja osaa liikkua tämän nelikentän sisällä joustavasti ja vaihtaa näkökulmaa toiseen yhtä sulavasti kuin osaa kirjoittaa ”yhtä sulavasti”, tuloksena saattaa olla journalismia, joka tuottaa wau!-tuloksia riippumatta siitä, onko juttu blogattu, tviitattu, striimattu, stilisoitu, taitettu, ladottu, painettu — eli riippumatta työkaluista ja teknologioista.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Henkilökohtaisen brändin rakentaminen - 08.07.2010
• Ensimmäinen kuukausi kiivastahtisessa teknoblogissa - 01.04.2010