Laika, ensimmäinen olento maan kiertoradalla. Laika, Kneipe Berliinin Neuköllnissä. Pieniä ja erityisiä molemmat. 1957 Laika-koira lähetettiin avaruuteen. Tuolle vuosikymmenelle kumartaa myös Laika-baarin sisustus. Baarimikko opastaa minut salin puolelle puisten pariovien  läpi. Niihin on kiinnitetty lappu: tupakointi sallittu vasta Tatortin jälkeen.  Niin, monissa Berliinin baareissa poltetaan edelleen sisällä, mutta ei Tatort-aikaan, selvä se.

Tatort on vuodesta 1970 lähtien saksalaisella alueella tehty suosittu poliisisarja.

Etsin katseellani valkokangasta, jonka perusteella valita istumapaikat. ”En minäkään tiedä missä se on”, huikkaa kiharatukkainen nuori mies sohvalta, vahvalla Etelä-Saksan murteella. Hymyilen. Toisella sohvalla oleva tyttö osoittaa päänsä yläpuolelle. ”Luulen, että valkokangas on tässä”. No niinpä onkin. Istun pienen pöydän ääreen, valkokangasseinän edustalle, oikealle seinustalle. Nopeasti sali alkaa täyttyä. Ystäväni saapuu myös. Ja samoin kuin valtaosa muista, myös hän tulee paikalle suuren oluen kanssa. Olemme liittyneet osaksi erityistä Tatort-perinnettä.

Tatort on vuodesta 1970 ilmestynyt saksalais-itävaltalainen poliisisarja, jonka suosio ei näytä laantuvan. Tatort on kerännyt  vuosien saatossa lukuisia palkintoja.  Vanhoja Tatorteja tulee eri kanavilta miltei päivittäin. Das Erstellä, eli ykköskanavalla, esitetään joka sunnuntai uusi, 88-minuuttinen jakso. Sarjaa seurataan aktiivisesti. Parhaimmillaan jaksokohtaisten twiittausten määrä on jopa 20 000 ja katsojia yli 10 miljoonaa. Eikä tässä kaikki, aivan erityisen Tatortista tekee tämä sen ympärille muodostunut perinne: sunnuntaisin uutta jaksoa keräännytään katsomaan yhdessä kahviloihin ja baareihin. Yksin Berliinissä Tatortia voi mennä katsomaan 28 eri paikkaan.

Sali on täällä Laikassakin tullut täyteen. Sohva on siirretty yhteisvoimin salin keskelle ja valkokangas levitetty seinälle. Yleisöön sopivat kaikki; nytkin sohvilla ja pöytien ympärillä istuu väkeä parikymppisistä hopeahapsiin. Kuuluu sitä Etelä-Saksan murretta, Berliinin murretta ja kaikenlaisia aksentteja.  Tuntuu mukavalta ajatella, että Tatort on perinne, jota vieraalle paikkakunnalle muuttaneet ihmiset voivat uudella kotipaikallaan jatkaa ja jakaa. Tunnelma on leppoisa. Kodikas. Ihmiset puhuvat mielellään, tuntemattomillekin. Näin ainakin täällä pienessä Laika-Kneipessa. Eikä se tunnelma muuttunut sen etäisemmäksi tai kylmemmäksi suuremmissakaan paikoissa, sillä perinne itsessään yhdistää ja luo puitteet tuntemattomienkin tuttavuudelle, tässä jaetaan jotain yhteistä.  Prost!

”Tupakointi sallittu vasta Tatortin jälkeen”, kertoo lappu Laika-baarin ovessa.

Saksalais-itävaltalaista Tatort-poliisisarjaa on tehty yhteensä yli 1000 jaksoa. Jokainen ohjelma muodostaa oman tarinansa, eri kaupungeissa on omat etsivänsä, jotka seikkailevat jaksoista toiseen saksalaisella alueella eli Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Tosin yksi poikkeus tässä saksalaisessa alueessa on. Se on Suomi. Yksi Tatortin ohjaajista on suomalainen Hannu Salonen. Hänen myötävaikutuksellaan tai ansiostaan yksi Tatort-jaksoista on tehty Suomessa. Ilomantsissa ja Helsingissä kuvattu ”Borowskin tango”  sai ensiesityksensä vuoden 2010 huhtikuussa.

Saksanopetuksella on Suomessa pitkät perinteet. Suomea ja Saksaa yhdistää myös vahva dekkareiden ja poliisisarjojen suosio. Tatortia on esitetty myös Suomen televisiossa, Rikospaikalla-nimisenä, viimeksi vuonna 2014. Tunnetuin Tatort-sarjan poliisihahmo, sittemmin edesmenneen Götz Georgen esittämä, Horst Schimanski sai jopa oman sarjansa. Myös tätä sarjaa esitettiin Suomessa, Schimanski näkyi Suomen televisioissa 1980-luvulla.

Mutta nyt Tatort alkaa. Koko sali hiljenee tutun tunnusmusiikin alkaessa.

Laika on yksi Berliinin 28 paikasta, jonne ihmiset kerääntyvät sunnuntaisin katsomaan Tatortia.

Kotiin palattuani laitan Laikassa ottamani Tatort-kuvan Instagramiin. Kyseisen jakson etsivää esittävä näyttelijä tykkää kuvasta.

PS. Ensi marraskuussa on luvassa oikea krimimaraton. 70 dekkaristia lukee kirjojaan eri puolilla Berliiniä.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Berliinin taivaan alla - 19.08.2019
• Et koskaan tiedä kuka viereesi istuu - 03.06.2019
• 83836 kuvaa – pelko ja viha ovat palanneet Saksan kaduille - 29.04.2019
• Stasin arkistoista löytyy 141 000 hyllykilometriä vakoilukansioita – haluaisitko sinä nähdä omasi? - 29.03.2019
• ”Wir sind mehr!” – laajalla rintamalla rasismia vastaan - 29.01.2019
• Wir sind das Volk – me olemme kansa! - 03.12.2018
• Müller, Einstein ja minä - 09.11.2018