Kiirettä on pitänyt. Uskomatonta kyllä, valmistujaisiin on enää kuusi viikkoa. Tämä kevät on mennyt pikakelauksella.

Tammikuussa aloitin kevätlukukauden motivoituneissa tunnelmissa. Tiesin, että valitsemani kombinaatio oli haastava, mutta halusin nimenomaan tietyille kursseille – tai tarkkaan ottaen tiettyjen opettajien kursseille. Enkä ole katunut. Vaikka työmäärä on ollut kova, olen saanut opetuksesta irti vielä enemmän kuin syksyllä. Silloin joukkoon sattui myös pari kurssia, jotka eivät olleet ihan toiveiden täyttymys. Tämä on tyypillistä: siinä vaiheessa kun tajuaa, miten systeemissä kannattaa luovia, on jo lähtökuopissa.

Dullesin lentokenttä Washingtonin kupeessa.

Kevään kohokohtiin on kuulunut maaliskuinen opintomatka Washingtoniin. Mahdollisuus vetää lonkkaa spring break -viikolla vaihtui aikataulutettuun reissuohjelmaan, mutta se oli sen arvoista. Ennen Washingtonin-viikkoa koulu maksoi myös osallistumiseni Kaliforniassa pidettyyn Yhdysvaltain tutkivien toimittajien NICAR-konferenssiin (National Institute for Computer-Assisted Reporting), jossa sain tilaisuuden oppia lisää ohjelmoinnista ja datajournalismista.

Trumpin erottama James Comey kertoi ajastaan FBI:n johtajana.

Helmikuussa National Security Journalism -kurssilla vieraili FBI:n entinen johtaja James Comey. (Kurssi on muutenkin päätön: neljää opiskelijaa ohjaa kaksi opettajaa.) Maanantai-iltojen vieraat Advanced Investigative Reporting -kurssilla ovat olleet myös kiinnostavia. Heistä kuumin nimi on ollut Buzzfeedin tutkiva toimittaja Jason Leopold, jonka Trump-uutisesta koko Yhdysvallat kohisi tammikuussa. Leopold uutisoi työparinsa kanssa, että Trump ohjasi asianajajansa Michael Cohenin valehtelemaan kongressille, mutta päivä jutun julkaisun jälkeen erikoissyyttäjä Robert Mueller kiisti sen sisältöä epämääräisin sanamuodoin. Leopold on tehnyt useita skuuppeja Trumpin Venäjä-bisneksistä, ja oli kiehtovaa kuulla hänen mietteitään myrskyn keskellä. Tarina ei ole vielä tullut päätökseensä, koska Buzzfeedin toimitus odottaa malttamattomana Muellerin koko raportin julkituloa.

Tunneilla istumiseen on mennyt vain murto-osa viikoista. Suurimman osan ajasta olen hakannut esseitä ja muita tekstejä joko kotini makuuhuoneessa tai jossain kampuksen nurkassa. Olen muun muassa analysoinut Irakin sodan aikaisia Pentagonin dokumentteja ja tehnyt liudan tietopyyntöjä eri yhdysvaltalaisiin virastoihin. Ja tietenkin valmistellut maisteriohjelman lopputyötä, pitkää artikkelia, sekä lukenut loputtomasti.

Vierailu Metastagen hologram-studiolla.

Se on tarkoittanut, että viime viikolla pääsin viettämään ensimmäistä koulutöistä vapaata viikonloppua tälle lukukaudelle. Taannoista midterms-rutistusta ei tule kyllä ikävä!

Seuraavina viikkoina edessä on lopputyön tekemisen lisäksi viimeinen essee, viimeinen juttu, viimeinen koe, viimeinen esitelmä ja viimeiset WebVR-ryhmätyöt.

Kirjoitan tätä ulkona odotellessani Experimenting with Emerging Technology -tunnin alkua. Lämpö on palaamassa Los Angelesiin yllättävän viileän ja sateisen jakson jälkeen. (En ollut tajunnut, että Kaliforniassakin voi olla talvella näin koleaa ja pimeää!) Sade on tehnyt terää luonnolle, ja kaikkialla on epätodellisen vihreää. LA:n mittaushistorian kylmintä helmikuuta on osin syyttäminen siitä, että kotitalouttamme on piinannut flunssakierre, joka on lisännyt opintojen vaikeuskerrointa. Mutta nyt aurinko paistaa ja elättelen toiveita, että viikonloppuna päästään jo biitsilukemiin.

Pakollinen auringonlaskukuva Santa Monicasta.

Tällä hetkellä opiskelukaverini touhottavat valmistujaisviittojen tilauksista ja -nauhojen kirjailuista. Seuraan näitä rituaaleja ymmyrkäisenä. Yliopiston kirjakauppa mainostaa, että valokuvat, vuosikirjat ja luokkasormukset kannattaa varata ajoissa, jos sellaisia haluaa. (Oma huomioni kiinnittyy lähinnä “thesis deadlines” -viesteihin, joita tippuu uhkaavasti sähköpostiin harva se viikko.) Ajatus hassusta hatusta tuntuu samaan aikaan kaukaiselta, kutkuttavalta ja haikealta mutta myös helpottavalta. Tällainen vuosi kasvattaa todella paljon ihmisenä ja ammattilaisena, mutta maisterintutkinto 11 kuukaudessa -tahtia tuskin jaksaisin toista vuotta perään. Ainakaan näin tuoreena nelikymppisenä! Mutta tiedän jo, että vaikka ikävöin juuri nyt eniten kiireettömiä päiviä ja pitkiä unia, tulen aivan pian ikävöimään tätä erityislaatuista, tapahtumarikasta, pikakelauksen lailla edennyttä vuotta Kaliforniassa.

Parhain terveisin,

Sara

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Tunteellinen maisteri - 17.06.2019
• Parasta Los Angelesissa - 18.01.2019
• Amerikan hullu vuosi - 20.12.2018
• 5 innostavinta ja lannistavinta asiaa - 29.10.2018
• To stress or not to stress - 20.08.2018