Koska, kenelle, milloin kuuluu tipata? Olen vaivannut loputtomasti niin Googlea kuin opiskelukavereitani sääntöjen selvittämiseksi. Tässä vastaus kaikkeen:

New Yorkissa ravintoloissa täytyy tipata 20 prosenttia, pienemmillä paikkakunnilla 15 prosenttiakaan ei vielä ole törkeä loukkaus. Ravintolassa tipataan, jos niissä on pöytiintarjoilu, siis jos tilaus tehdään tarjoilijalta pöydässä istuen ja tarjoilija kantaa ruuan pöytään.

Jos tilaat itse tiskiltä ja kannat ruuan itse pöytään, tippaaminen ei ole välttämätöntä, mutta jos käyt samassa pikkupaikassa useasti, silloin on hyvä tipata toisinaan. Tässä kylläkin mielipiteet eroavat, ja jotkut sanovat, että riippuu vähän paikasta. McDonald’silla ja vastaavissa ei tarvitse tipata, mutta jos kyseessä on pieni yksityisyrittäjän pyörittämä paikka, jossa vain tilaat tiskiltä, mutta joku tuo ruuan pöytään ja siivoaa jälkesi kun olet syönyt, tällöin tippaaminen olisi paikallaan. Itse olen sitten vähän fiiliksen mukaan jättänyt joissain tiskiltätilaamispaikasta kymmenisen prosenttia tippiä.

Street food -kärryille ei tarvitse jättää tippiä, logiikkana on se, että ruokaa laittavat usein ruokakärry-yrityksen yrittäjä, ja tippiä jätetään työntekijöille, ei yrittäjille. Tämä logiikka ei tietenkään ole aukoton, sillä ennen kampaamoissa ei tipattu yrittäjä-kampaajaa vaan vain palkollisia, mutta nykyään tipataan kaikkia. Ravintoloissa tippaus hoituu maksun yhteydessä tai käteistipin voi jättää pöydälle maksun jälkeen. Kampaamoissa taas ei tipata maksun yhteydessä, vaan tippi sujauteteaan pieneen kirjekuoreen, johon kirjoitetaan kampaajan nimi.

Itse en ole ruokakärryissä yleensä tipannut, paitsi vakiruokakärryn vakipitäjälle maksoin silloin tällöin 4 dollarin rullasta 5 dollaria, ja myyjä vaikutti aina ilahtuneelta (normaalisti tarjoilijat eivät sen kummemmin reagoi ilahtuneesti tippiin, tietenkään, koska tippi kuuluu asiaan). Lasteni kampaajalle juoksin viemään tipin jälkikäteen seuraavana päivänä, kun tajusin toimineeni urposti.

Baarissa tippiä tulee jättää 1-2 dollaria juoma, parasta olisi jättää ainakin ekasta juomasta 2 dollarin tippi. Tai jos istuu pöydässä pitkään ja maksaa juomat vasta lopussa laskulla, 20 prosentin tippi on käypänen myös. Nykyään myös baristoille on usein tapana jättää tippiä.

Entäs sitten takeaway-ruoka sit down -ravintolasta? Käytin tämän asian selvittelyyn yhden iltapäivän Googlessa. Eräs asiantuntija kertoi ruokaa hakiessaan kysyvänsä, kuka hänen take away -annoksensa on pakannut. Jos ruuan on pakannut tarjoilija, hän tippaa, jos kokki tai muu keittiöhenkilökunnan jäsen, hän ei tippaa. Syy: jos tarjoilija pakkaa ruuan, se on pois hänen muusta, tippejä tuottavasta työajasta. Keittiöhenkilökunta taas ei saa tippejä muutenkaan. Selityshän on ihan järkevä, mutta järjettömän työlästä tuota on selvitellä, että kuka on tehnyt mitäkin.

On ravintoloita, jotka ovat yrittäneet luopua tippauksesta, enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Kysymys on monitahoisempi kuin suomalaisesta näkökulmasta luulisi: nimittäin monet tarjoilijatkin ovat vastustaneet tipeistä luopumista, ja miksipä eivät, sillä tippauksesta luopuneet ravintolat ovat usein huippuravintoloita, joissa myös tarjoilijat ovat tienanneet siten huippusummia. Tuntipalkalle jääminen saattaisi siten tiputtaa ansioita. Myös asiakkaat ovat vastustaneet kokeiluja. Eräskin Huertas-ravintolassa asioinut asiakas jätti ravintolan Facebook-sivuille kiukkuisen arvostelun, että miten kehtaatte määräillä miten hän käyttää rahojaan ja on törkeää kieltää häntä tippaamasta. Hän haluaa tipata silti, vaikka tarjoilu kuuluukiin jo hintaan.

Kävelin viime kesänä Via Carota -ravintolan ohi ja ihastelin näyttävää, lisäkkeenä tarjoiltua vihersalaattia. Pari viikkoa sitten New York Times ylisti sitä. Tällä viikolla kävin testaamassa. Hyvää oli, ja melkein hintansa väärti ($18 dollaria ilman tippiä, verojen ja tippien kanssa noin $24).

New Yorkissa on kyllä voimassa minimipalkka, mutta se on pienempi heille, jotka työskentelevät niin sanotuissa tippaustehtävissä. Eli asiakkaan todella odotetaan tippaavan.

Jos muistat tästä postauksesta yhden asian, muista tämä: Muista tipata! Tippi ei ole mikään ylenmääräinen kiitollisuuden ja armeliaisuuden osoitus asiakkaalta, vaan tarjoilijan peruspalkkaa, joka kuuluu hänelle, vaikka lakisyytettä hän ei voikaan nostaa eikä kutsua paikalle poliisia, vaikka jättäisit tippaamatta.

Kun katsot ravintolan hintoja, lisää hintoihin karkeasti ottaen kolmannes (koska verot tulevat päälle myös) ja mieti sitten, onko sinulla rahaa ja kiinnostusta mennä niillä hinnoilla syömään.

Sitten voit rauhassa purnata ruokaseurueellesi siitä, kuinka paljon helpompaa kaikilla olisi, jos listassa näkyisi valmiiksi todellinen hinta ja kuinka yrittämisen riskin tulisi kuulua yrittäjälle eikä palkansaajalle. Niin minäkin teen.

Ps. Myös takseille tipataan. Ja laukunkantajalle hotellissa. Ja talonmiehelle jouluna. Muiden muassa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Valmistujaisista, totuudesta ja vaikeista valinnoista - 05.06.2019
• Yövahti vauvalle ja muut newyorkilaiset lastenhoitoniksit - 02.04.2019
• Kun Kekkonen Kennedyn kanssa lounasti ja muita hyödyllisiä linkkejä toimittajille - 18.01.2019
• Amerikkalainen kiire on kammottavaa ja kadehdittavaa - 17.12.2018
• Peppusilikoneja ja koodausta - Viikko huippuyliopistossa - 18.10.2018
• Mitä on datajournalismi? - 06.08.2018
• Kerro elämäsi merkityksellisimmästä ihmisestä? Eli näin haetaan yliopistoon - 30.05.2018