Opinnot alkavat kääntyä loppusuoralle Los Angelesissa. Viimeiset tentit ovat toukokuun alussa, samaan aikaan olisi tarkoitus palauttaa myös gradu. Lukuvuosi on ollut aika huikea. Ja valitettavan lyhyt.

Omalla kohdalla parasta antia ovat olleet journalismin liiketoimintamalleja ja yrittäjyyttä koskeneet kurssit niin journalistiikan kuin bisneskoulun tunneilla. Isolla kielialueella asiantunteva blogi voi kasvaa oman alansa erikoisjulkaisuksi. Myös hauskanpidolla ja internet-ilmiöillä voi rahastaa, jos on riittävän nopea ja ymmärtää netin liiketoimintamallit. Julkkisjuorut ovat jo aikoja sitten karanneet nettiin, eikä suomalaistyyppiselle iltapäivälehdelle taida olla juuri tilaa markkinoilla. Ainakaan Los Angelesissa.

Silti aika moni opiskelija haaveilee vielä vakituisesta työpaikasta sanomalehdessä. Tai aikakauslehdessä. Yrittäjyyttä korostaneilla kursseilla on kyllä käynyt varsin selväksi, että haaveilu kannattaa lopettaa ajoissa: ilmoitustuotot ovat tippuneet puoleen vuodesta 2005 ja pelkästään printistä katosi 25.000 työpaikkaa vuonna 2008. (Vertailun vuoksi: Suomen Journalistiliitossa on 16.000 jäsentä.)

Journalismin pelastajaksi on odotettu ensi viikolla myyntiin tulevaa Applen iPadia. Ainakin kustannusyhtiöden iPad-lehtidemot ovat olleet niin heppoisia, että ne näyttävät olevan tehty osakkeenomistajien rauhoittamiseksi, eivät lukijoiden houkuttelemiseksi. Lehtimäinen taitto, edes videoiden kera, ei toimi tietokoneen ruudulla eikä kännykässä. Olisi hämmentävää, jos se toimisi yhtäkkiä iPadin ruudulla. Toivottavasti olen väärässä, koska ala tarvitsee kipeästi piristysruiskeita.

Kun journalisteista on ylitarjontaa, palkat laskevat ja työehdot heikkenevät. Joskus Suomessakin toimituspäällikön suusta päässyt ”jos ei hommat kelpaa, tuolla on jonossa töihin tulijoita oven takana” alkaa olla totta. Viimeisimpänä silmään pisti paikallisen tv-aseman uutisankkurin tyly kohtalo. Hän pyysi siirtoa uusiin tehtäviin kahdeksan vuoden aamuvuoron jälkeen. Tuloksena oli potkut kolmessa minuutissa.

Suomalaisena on vaikea ymmärtää, minkälainen katastrofi on jäädä työttömäksi Yhdysvalloissa. Jos ei ole töitä, ei ole sairausvakuutusta. Liiton päivärahoista on turha haaveilla.

Keskiluokkaisenkin ihmisen elämä voi romahtaa hetkessä työttömyyden takia, koska turvaverkkoa ei ole. Siksi journalismikoulussa tuntuu vallitsevan välillä paniikkitunnelma töiden suhteen.

Annenbergille pitää antaa kuitenkin täydet pisteet tässä tilanteessa.

Se ei yritäkään valehdella oppilailleen, että kovasti raatamalla odottaa lopulta vakipaikka New York Timesissa tai CNN:llä. Leipä tuntuu olevan joko ”pieninä paloina maailmalla” eli freelancerina tai jossain uudessa, pienessä ja nälkäisessä mediayhtiössä. Itseäni kiinnostaisi kovasti mennä mukaan johonkin aloittavaan mediayhtiöön, koska tutkinnon suorittamisen jälkeen saan käytännössä automaattisesti vuoden työluvan Yhdysvaltoihin. Katsotaan, mitä syksy tuo tullessaan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Syömään! - 09.02.2010
• Ai mikä Suomi? - 25.01.2010
• Aurinkoinen syyslukukausi takana - 04.01.2010
• Los Angelesin liikenne on maineensa veroinen - 23.11.2009
• USC:n hakuprosessi - 25.09.2009