Yliopisto on jälleen jättänyt meidät viikkokausiksi heitteille, joten mielessä on nyt päällimmäisenä vapaa-aika tutkimuksenteon sijaan. Oxfordin mystisen lukukausisysteemin vuoksi en nyt kirjoita juuri mitään opinnoistani, vaan aiheena on tällä kertaa ”mitä olen oppinut Englannista ja englantilaisista, osa 1”: 

1. Täytyy olla kohtelias. Se on täkäläisille suorastaan pakkomielle, vaikka toki Lontoossa osataan myös olla helsinkiläisen tylyjä. Oxfordissa sen sijaan ventovieraille jutellaan baaritiskillä ja kaupan kassa kyselee, miten päivä on mennyt. Olen jo oppinut puhisemaan lenkkipolulla good afternoonit jokaiselle vastaantulijalle. Tampereella varttunut ystäväni oli tästä erityisen kauhuissaan: ”Miten sää hämäläinen voit semmosta tehdä? Noin nopeesti unohtuu suomalaisuuden pimeä ydin!” 

Kun matkustat Britanniaan, muista sanoa please ja thank you kaikissa mahdollisissa väleissä. Käytä potentiaalia. 

Olen kuullut arvion, että suomalaiset eivät ole niinkään tylyjä (rude), vaan tylppiä (blunt). Me kuulemma sanomme asiat liian suoraan, koristelematta, eikä semmoinen Briteissä sovi. 

Englantilainen sanoo ensimmäiseksi sorry liukastuessaan kadulla, ja varmaan jopa jäädessään auton alle. Ja pyytää anteeksi, kun sää on niin kehno ja vettäkin taas sataa. Sorry about the weather, toistelee fellowship-ohjelman vetäjä James, ihan niin kuin hänen pitäisi voida asialle jotakin. 

Tavatessa pitää muistaa aina kysyä, miten keskustelukumppani voi. Sitten pitää itse osata vastata nopeasti ja huolettomasti samaan kysymykseen, jotta päästään asiassa eteenpäin. Itse olen ottanut tavaksi sanoa ”not too bad, thank you”, koska se on lähinnä tamperelaista ilmaisua ”ei paskempaa”. 

2. Englantilainen on tarkka yksityisyydestään, eikä häntä voi pakottaa esimerkiksi esittämään todistusta henkilöllisyydestään. Tämä johtaa jännittäviin tilanteisiin esimerkiksi pankissa, jossa passin tai ajokortin sijaan saatetaan esitellä kaasulaskua. 

Identiteettivarkauksista puhutaan täällä paljon, eikä ihme. Moinenhan on lapsellisen helppoa, jos pankkitilin saa avattua näyttämällä Thames Waterin vesilaskua, jonka on kaivanut pahaa aavistamattoman kierrättäjän roskiksesta. 

3. Toisaalta byrokratia tunkeutuu kaikkialle kansalaisen, tai siis kruunun alamaisen, elämään. Oxfordin kaupunginvaltuustoa vastaavan elimen verkkosivuilla on lomakkeille omistettu sivusto. Niitä on kymmeniä. Suosikkini on lomake, jolla voi ilmoittaa hylätystä ostoskärrystä. Nyt tietysti – kun ostoskärryongelma on tuotu tietoisuuteeni – bongaan hylättyjä ostoskärryjä joka puolella. En ole kuitenkaan toistaiseksi tuntenut tarvetta lomakkeen täyttämiseen. 

4. Englanti on pohjoiseurooppalainen maa, mutta natiivit eivät tiedä sitä itse. Kyllähän näillä muuten olisi tuplaikkunat, kunnon eristeet ja keskuslämmitys. Varmasti olisi. 

5. Sekä yliopisto että journalismi ovat yhä hämmästyttävän miehisiä maailmoja. Opiskelijat ja toimittajat ovat kyllä enimmäkseen naisia, mutta professorit ja päätoimittajat miehiä. Tämä toki pitää paikkansa Suomessakin, mutta siellä ei kukaan kehtaisi järjestää paneelia journalismin tulevaisuudesta viiden kuusikymppisen miespuhujan varaan. 

Kyseisen paneelikeskustelun jälkeisenä päivänä osallistuin samaa aihetta käsittelevään workshoppiin kuunteluoppilaana. Minä ja brasilialainen journalisti-fellow olimme ainoat naiset 24 kravattikaulaisen miehen joukossa – ja me olimme ulkopuolisia seuraajia. 

6. Englanti on kasvissyöjän paratiisi. Älkää tulko minulle englantilaista keittiötä haukkumaan. Jokaisessa brittiläisen tuppukylän pubissa saa kasvisruokaa. Ei onnistu Parkanossa. 

7. Wales on vähän niin kuin Englanti, mutta halvempi.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Mitä on hyvä tietää ennen lähtöä Oxfordiin - 03.06.2010
• Nick, David, Gordon ja Morrismiehet - 05.05.2010
• Journalistien yhdistyneet kansakunnat - 01.03.2010
• Puhutaanpa säästä - 07.01.2010
• Librofiilin tunnustukset - 01.12.2009
• Oma kirkko ja tenniskenttä - 16.10.2009