Istuimme pöydän ääressä newyorkilaisen taivaita hipovan pilvenpiirtäjän sisuksissa.

Kuuntelimme Susan Kingiä, joka huolehtii Carnegie-säätiön viestintäpuolesta. Säätiö jakoi viimekin vuonna hyviin tarkoituksiin yli sata miljoonaa dollaria.

Vastapäisestä ikkunasta avautui huikea näky: pilvenpiirtäjäkolossit kurottautuivat taivaalle, jota verhoava pilviharso vaimensi auringon paistetta. Tuolla jossain tulivat kaksoistornit jylisten alas vajaa kymmenen vuotta sitten.

Oloni oli huomattavasti tavallisuudesta poikkeava.

King selosti meille Stanfordin yliopiston innovaatiojournalismin ohjelmaan osallistuville yhdistyksen vaiheita. Säätiö sai alkunsa, kun Skotlannista Yhdysvaltoihin siirtolaisena tullut, sittemmin teollisuusyrittäjänä upporikastunut Andrew Carnegie lahjoitti sille suuren osan omaisuudestaan.

Susan King esitti asiansa kiinnostavasti ja selkeästi niin kuin vastuutehtäviin nimetyillä amerikkalaisilla on tapana. Takanaan hänellä oli pitkä ja hieno journalistinen ura.

Vuorollaan jokainen vieraileva innovaatiojournalisti kertoi lyhyesti taustastaan. Ryhmässämme oli vahva edustus Tanskasta, Ruotsista ja Suomesta.

Susan King esittikin minulle yllättäen kysymyksen, tuntuuko siltä, että Yhdysvallat on kehityksessä edellä. Ymmärsin niin, että hänellä oli mielessä vertailu Pohjoismaihin.

Aika vaikea kysymys.

Sanoin, että vertailu on vaikeaa, kun Yhdysvallat on niin suuri maa ja Pohjoismaat pienen pieniä. Yhdysvalloissa pääomaa on erilailla paljon ja tutkimus on laajaa.

Mietin päiväkausia, ja itse asiassa vieläkin, onko Yhdysvallat Pohjoismaita edellä? Kingin kysymys epäsuorasti oletti, että varmaankin niin on. Mutta toisaalta hänen kysymyksensä sisälsi epäilyksen, että onko sittenkään.

Muiden pohjoismaalaisten kanssa tulee toisinaan päiviteltyä, kuinka jokin asia täällä suuressa lännessä toimii alkeellisesti.

Vuokranantajani Bostonin seudulla neuvoi maksamaan vuokran siten, että lähetän shekin postissa tiettyyn osoitteeseen. Kaliforniassa Palo Altossa käyttämäni bussit olivat vaatimatonta tasoa ja vuorovälit harvoja.

Yritin maksaa internetlaskuni pankin konttorissa, mikä ei kuitenkaan ollut mahdollista. Minua neuvottiin menemään yhteyden tarjoavan Comcast-yhtiön toimipisteeseen. Taksiautoista suuri osa on nähnyt parhaat päivänsä joskus viime vuosisadan puolella.

Asuntoni lattia on niin vino, että kun laitan Ikeasta ostamani pyörillä varustetun tuolin keskelle lattiaa ja istun sen päälle, tuoli lähtee vierimään kohti seinää. Tuskin on ruotsalaisen tuolin vika.

Mutta toisaalta onhan täällä moni asia kehitetty aika pitkälle. Google, Microsoft ja Apple ovat aikamoisia yhtiöitä. Kuussakin lännenmiehet kävivät jaloittelemassa jo vuosikymmeniä sitten, ja vieläkin he vierailevat avaruudessa tämän tästä.

Tutkimusrintamalla vaikkapa Stanfordin ja Harvardin yliopistot sekä Massachusettsin teknillinen korkeakoulu ovat kovan luokan laitoksia.

No onhan Suomessakin Nokia, Ruotsissa Ericsson ja Tanskassa tuulivoimaloita Norja on muuten vain rikas.

On selvää, että Pohjoismaat voivat menestyä vain jos verrataan keskiarvoja. Sellainen vertailu on melkoisen vaikeaa. Pitäisi päättää ensiksikin mitä on kehitys.

Onko esimerkiksi se, että ihmisillä on paljon autoja, välttämättä kehittyneisyyden merkki? Voisiko kehityksen merkki olla, että ihmiset tulevat toimeen vähäisellä automäärällä, kun julkinen liikenne ja pyöräilyverkostot toimivat.

Yhdysvaltojen asemaa keskiarvovertailussa heikentävät ainakin asunnottomat. Kadulla pysyvästi nukkuva ei saa millään mittarilla korkeita arvosanoja.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Katoavaa kansanperinnettä - 21.06.2010
• Sittenkinkö Ruotsi-Suomesta? - 18.05.2010
• Tapasin entrepenöörin - 06.04.2010
• Lentoauto ja Nokian perikato - 15.03.2010
• Kohti nettipersoonaa - 19.02.2010