Stipendiaatin välitilinpäätös
Katja Boxberg
Stipendivuosi on puolessa ja on välitilinpäätöksen aika.
Yhteenvetona voi todeta, että Tanskassa on ollut kivaa ja mielenkiintoista ja mikä parasta, lukuvuosi parani loppua kohden.
Olen oppinut uutta (jee!) ja ennen muuta kyennyt tarkastelemaan journalismia hiukkasen uudenlaisesta kulmasta. Olen tutustunut 11 uuteen kollegaan ja oppinut tuntemaan heidän ajatteluaan. Lisäksi olen tavannut ison joukon hyvin erilaisten alojen asiantuntijoita ja saanut kuulla heidän käsityksiään maailmanmenosta.
Olen päässyt takaisin yliopiston penkille ja todennut, että akateeminen maailma on edelleen tasan yhtä kaukana niin sanotusta reaalimaailmasta kuin ennenkin, niin hyvässä kuin pahassakin.
Olen saanut asua uudessa maassa ja tutustua Tanskaan sisältä päin. Olen kyennyt vertaamaan eteläisintä pohjoismaata tutumpiin verrokkimaihin ja oppinut (ehkä) katselemaan maailmaa hieman tanskalaisin silmin.
Olen myös joutunut kohtaamaan omat rajani esiteinien vanhempana ja joutunut myöntämään, että se mikä aikuiselle on yksi uusi asuinmaa entisten joukossa, voi lapsille olla monella tapaa järisyttävän vaikea kokemus.
Vuodenvaihteessa päällimmäisenä mielessä on silti monitahoinen kiitollisuus. Olen kiitollinen irtioton mahdollisuudesta. Olen kiitollinen mahdollisuudesta oppia uutta. Eniten olen ehkä kuitenkin kiitollinen siitä, että olen vielä löytänyt itsestäni journalismiin kohdistuvan innostuksen ja intohimon. Luulin nimittäin jo, että se oli kadonnut vuosien mittaan koettujen yt-kierrosten, organisaatiouudistusten ja koko ajan kärjistyneemmän suomalaisen keskustelukulttuurin vuoksi.
Journalismia tarvitaan yhä! Oikeastaan hyvää journalismia tarvitaan enemmän kuin aiemmin.
Demokratia tarvitsee journalismia. Ilman laatujournalismia populistit, kansankiihottajat ja äärioikeiston edustajat vahvistuvat kaikkialla.
Laadukas journalismi on iso, melkein mahtipontinen sanapari. Minusta se tarkoittaa kuitenkin arkista tekemistä. Se on ennen muuta ison kuvan tarkastelua. Se tarkoittaa tahallisen kärjistämisen välttämistä. Se tarkoittaa ratkaisujen etsimistä. Se tarkoittaa pyrkimystä merkitykselliseen tekemiseen mahdollisimman usein.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Saako olla pettynyt? - 25.05.2020
- Kun Constructive-kurssi muuttui virtuaaliseksi - 06.04.2020
- Voiko huippu-urheilua valmentaa nätisti ja kirjoittaako media liikaa koronasta? - 13.03.2020
- Hajanaisia ajatuksia Silicon Valleysta, journalismista ja kapitalismista - 04.02.2020
- Kuka päättää median agendan, asiat joista kannattaa pitää kiinni sekä pari kysymystä Århusista - 15.11.2019
- Happy news? 3 väärinkäsitystä ja keskeneräisyyden ylistys Århusista - 31.10.2019
- Aikaa ajatella, sanoivat kaikki 12 - 26.09.2019