Koirankakkaa ja oopperaa Wienin historiallisilla kaduilla
Minna Heikura
Missä muualla kuin Wienissä voisi törmätä katuoopperalaulajaan! Olen kiinnostunut oopperasta, mutta en ole sellainen oppinut, joka pystyisi määrittelemään, mistä oopperasta sävelmä oli. Tummaan villakangastakkiin ja farkkuihin pukeutunutta miestä seurasi jo pimentyneessä illassa muutamia uteliaita katsojia toisten kiiruhtaessa ohi omia menojaan ja joidenkin laskeutuessa liukuportaita alas metrotunneliin. Mies lauloi komeasti, mutta Wienin vilkas kävelykatu Graben ei tarjonnut laulajalle sellaista akustiikkaa, että tumma ääni olisi päässyt oikeuksiinsa.
Olen vieraillut Wienissä kerran aiemmin noin viikon mittaisella lomamatkalla. Se oli samana keväänä, kun Wienissä järjestettiin viimeksi Euroviisut. Huhti-toukokuun vaihteen Wien oli tuolloin lämmin ja aurinkoinen, kukat olivat jo loistossaan ja koko kaupunki oli hyvin siisti. Pohdin tuolloin, johtuuko kaupungin siisteys lähenevistä Euroviisuista. Sittemmin muutamat itävaltalaiset opiskelijatuttavat valistivat, että Wienissä on aina siistiä.
Olin opiskelijavaihdossa Salzburgissa noin vuosi sitten. Puolisen vuotta kestänyt rupeama vahvisti mielikuvaa Itävallasta siistinä maana. Täällä esimerkiksi julkiset vessat ovat muun muassa rautatieasemilla usein selvästi siistimmät kuin monessa paikkaa vaikkapa Suomessa. Siksi olenkin ollut yllättänyt, että kuluneiden noin neljän viikon aikana mielikuva kliinisestä Itävallasta on saanut kolauksen. Yhtä lailla myös kauniin, historiallisen Wienin kaduilla voi astua koirankakkaan tai törmätä ostoskärryihin täynnä roskia. Kun kierrät turistina kaupungin ykkösnähtävyyksiä, voit välttyä näkemästä niitä kaupungin harmaan mutta myös kirkkaiden värien erilaisia sävyjä, jotka avautuvat vain kaupungissa asuville. Näiden sävyjen toivon kirkastuvan myös minulle niiden seuraavien kuukausien aikana, jotka asun Wienissä.
Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa olen saanut ympärilleni monikulttuurisen työyhteisön sekä työn, joka opettaa maailmasta joka päivä valtavasti uutta. Toistaiseksi noin neljä viikkoa kestänyt harjoittelu on myös muun muassa opettanut arvostamaan sitä, kuinka Suomessa saan harjoittaa omaa ammattiani ilman pelkoa vangituksi tai tapetuksi tulemisesta. Suomi on edelleen lintukoto verrattuna moneen muuhun valtioon maailmassa. Kansainväliset ”trendit” löytävät kuitenkin tiensä Suomeenkin, ja olemme joutuneet huomaamaan kuinka esimerkiksi vihapuhe ja trollaus muuttavat toimittajien työympäristöä.
Kuuntelin taannoin Ylen Pyöreä pöytä -radio-ohjelmaa, jossa käsiteltiin Timo Soinin saamaa huomattavaa mediajulkisuutta Populisti-kirjansa julkaisemisen yhteydessä. Tutkija Anu Koivunen ihmetteli ohjelmassa, kuinka lukuisista mediaesiintymisistä huolimatta yksikään toimittaja ei tarttunut Soinin puheisiin siitä, kuinka pitäisi ottaa oppia Puolasta, jossa populistit ovat onnistuneet sementoimaan valtansa. Koivusen mielestä tämä on asia, joka olisi otettava vakavasti ja kysyä myös Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Aholta, onko hän samaa mieltä. Puolassa valtaa pitävä Laki ja oikeus -puolue on ottanut maan julkisen palvelun television poliittiseen ohjaukseen ja pyrkinyt suitsemaan yksityistä mediaa. Puolan tilannetta seurataan tiiviisti myös täällä Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa. Ilmoille heitetyt ajatukset esimerkin hakemisesta Puolasta sekä mediaympäristön muutokset myös muissa Euroopan maissa saavat pohtimaan, miltä mediamaisema näyttää Suomessa muutaman vuoden kuluttua, ja olisiko meidän syytä olla huolissaan.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Journalismin merkitys on tärkeämpää kuin koskaan, mutta talousahdinko varjostaa median tulevaisuutta - 02.07.2020
- Koronavirus tuo vaarallisen lisähaasteen toimittajille lehdistön vapautta polkevissa maissa - 02.06.2020
- Ulkomaanharjoittelua Suomesta käsin – työtä lehdistönvapauden puolesta tehdään nyt etänä - 04.05.2020
- Koronapäiväkirja – Puolitiehen jäänyt unelma - 02.04.2020
- Toimittajan työ ilman internettiä ja sosiaalista mediaa on suunnistamista pilkkopimeässä - 10.03.2020