Journalismia on kuvattu ”historiankirjoituksen karkeaksi ensiversioksi” (the first rough draft of history). Historiantutkijat kirjoittavat jälkikäteen seuraavat versiot laajemman lähdeaineiston pohjalta.

Britannian EU-erossa eli brexitissä osa brittimediasta on ollut paitsi todistajan myös osallisen roolissa. Brexit-päivänä 31. tammikuuta 2020 eroa kannattaneet brittilehdet eivät peittele osuuttaan. Päinvastoin. Muutamat lehdet ovat tehneet laajat liitteet, joissa ne korostavat omaa rooliaan. Nyt juhlitaan! We did it!

Kombo brexit-päivän lehdistä.

Aloittakaamme lehtikatsaus lähikaupan laajan lehtiosaston alahyllyltä. EU-eroa kannattanut iltapäivälehti Daily Mail julistaa etusivullaan brexitin tarkoittavan ”uutta aamunkoittoa Britannialle” (A New Dawn for Britain). Daily Mailin brexit-paketti on kuitenkin vaatimaton verrattuna The Suniin.

The Sun, toinen poliittista tuulta herkästi haisteleva merkittävä iltapäivälehti, on tehnyt lukijoilleen lahjaksi neljän tabloid-sivun kokoisen ”Brexit Day Souvenir” -julisteen, jossa 119 historian henkilöä Henrik VIII:sta Charles Chapliniin, Beatlesin jäsenistä George Orwelliin ja David Bowiesta Alan Turingiin ”hyvästelevät” EU:n puhekuplalla ”See EU!” Kuvan keskellä ovat Sir Isaac Newton, pääministeri Boris Johnson ja jalkapalloilija Wayne Rooney.

On mahdotonta tietää, mitä Isaac Newton, John Lennon tai Alan Turing ajattelisivat Britannian EU-erosta, mutta never mind. Meillä on kansalliset ikonimme, emme tarvitse Eurooppaa, The Sun viestii kollaasillaan.

The Sunin juliste.

Julisteen alanurkassa on kauhugalleria, jossa on EU-jäsenyyden tunnettuja kannattajia zombiemaskeissa. ”Shattered remains” -ryhmässä ovat muun muassa entiset pääministerit Tony Blair ja David Cameron sekä laulaja Lily Allen, kirjailija JK Rowling ja näyttelijä Hugh Grant.

The Sunin kauhugalleria.

Julisteen kääntöpuolella on The Sunin omakohtainen historiikki ”How The Sun got Brexit done: 30 years of campaigning”. Se on iltapäivälehtimäisen iskevään tyyliin purettu kuuden käännekohdan listaksi.

The Sunin historia kietoutuu Britannian mutkikkaaseen EU-suhteeseen. Rupert Murdoch osti lehden vuonna 1969, ja The Sun muutettiin tabloid-muotoon. 1970-luvun alussa lehti tuki pääministeri Ted Heathia, joka halusi tehdä Britanniasta EEC:n jäsenen. Tammikuussa 1973 The Sun juhli EEC-jäsenyyttä. Se oli lehden mielestä ”maailmanhistorian paras kauppaliitto”.

Parissakymmenessä vuodessa kurssi kääntyi täydellisesti. Marraskuussa 1993 The Sun kehotti lukijoitaan näyttämään ”Up yours” -käsimerkkiä EU:n komission puheenjohtajalle, ranskalaiselle Jacques Delors’lle. Lehti syytti EU:ta Britannian talouden tuhoamisesta. Taustalla oli ERM eli Euroopan valuuttakurssimekanismi. Britannian liittyminen ERM:iin oli romahduttanut punnan kurssin syksyllä 1992.

Syyskuussa 1994 The Sunin etusivulla oli banaani. Lehden mukaan EU-johtajat aikoivat kieltää liian käyrät ja pienet banaanit. Tämän uutisen takana oli alun perin The Telegraphin EU-kirjeenvaihtajana vastaaviin direktiiviskuuppeihin erikoistunut Boris Johnson.

The Sunin EU-historian todelliset suurteot olivat kuitenkin vasta edessä. Lehti oli vuosikausia vastustanut Britannian liittymistä EU:n rahaliittoon ja yhteiseen valuuttaan. Kun pääministeriksi noussut Tony Blair julkisti suunnitelmansa Britannian liittämisestä yhteisvaluuttaan vuonna 1998, The Sun aloitti raivokkaan kampanjan. Lehti kutsui Blairia ”Britannian vaarallisimmaksi mieheksi”. Lähes puoli miljoonaa henkilöä allekirjoitti lehden vetoomuksen, jossa vastustettiin punnasta luopumista.

Sitten koitti EU-kansanäänestys kesällä 2016. The Sun oli kampanjoinut kansanäänestyksen puolesta jo 1990-luvulta lähtien. Keväällä 2016 lehti väitti etusivullaan, että kuningatar Elisabeth kannattaa EU-eroa. Uutinen oli ankka – mutta niin olivat faktantarkistusten perusteella lukemattomat muutkin The Sunin ja monen muun eroa kannattaneen brittilehden ”EU-skuupeista”.

EU-skeptinen brittimedia oli vuosikymmenien aikana luonut osaltaan vankkaa kannatusta EU-erolle. EU näyttäytyi uutisissa byrokraattisena hirviönä, joka halusi riistää briteiltä oman elämänmuodon keksimällä kaikenlaisia turhia sääntöjä. EU määrää yhden koon kondomit – ne ovat liian pieniä briteille. EU määrää lehmille vaipat. Ja niin edelleen. Kun monissa valeuutisissa, taustalla oli hippunen totuutta ja tukeva tujaus mielikuvitusta.

HS:n entinen EU-kirjeenvaihtaja Pekka Mykkänen käsitteli disinformaation osuutta brexitissä Mustassa laatikossa keväällä 2019. Mykkäsen mukaan brittimedian rooli oli merkittävä. Koska asialliset EU-uutiset eivät kiinnostaneet yleisöä, eetterin täyttivät aivan toisenlaiset jutut – suoranaiset valeuutiset, Mykkänen totesi esityksessään. HS:n digitilaajat voivat katsoa Mykkäsen esityksen tästä linkistä.

The Telegraphin kansi.

The Telegraph tarjoaa lukijoilleen kahdeksan broadsheet-sivun verran historiaa. Konservatiivipuoluetta kosketusetäisyydeltä seuraileva The Telegraph ottaa The Sunin tapaan osansa kunniasta, pitkästä euroskeptisestä taistelusta, jonka päätteeksi lehden entisestä EU-kirjeenvaihtajasta tuli pääministeri.

”The Story of The Telegraph and Brexit”, julistaa liitteen etusivun otsikko. Toimittaja Harry de Quetteville on kirjoittanut laajan artikkelin Britannian EU-suhteen, The Telegraph -lehden ja konservatiivipuolueen mutkikkaasta suhteesta. De Quetteville on toiminut aiemmin muun muassa lehden Ranskan-kirjeenvaihtajana.

Jos The Sunin EU-vastainen kampanjointi näyttää, miten laajoihin kansanjoukkoihin on vedottu, The Telegraphin EU-uutisointi paljastaa konservatiivisen brittieliitin mutkikkaan suhteen.

Vielä 1970–1980-luvulla monet keskeiset brittikonservatiivit ajattelivat, että yhdentyvä Eurooppa on suoja sosialismia vastaan. Sitten näkökulma vaihtui. Sosialismilta suojannut EU alkoi näyttäytyä sosialismia levittävänä instituutiona.

Kun työväenpuolueen Tony Blair hallitsi Britanniaa 1997–2007, EU-vastaisuudesta tuli yksi konservatiivien tärkeistä poliittisista aseista. Rintamassa mukana oli myös The Telegraph -lehti, jonka Brysselin-kirjeenvaihtajana Boris Johnson oli luonut maineensa 1990-luvun alussa.

Upporikkaat identtiset kaksoset David ja Frederick Barclay ostivat Telegraphin vuonna 2004. Uusien omistajien myötä lehti antoi entistä enemmän huomiota konservatiivien lisäksi myös uudelle euroskeptiselle ja oikeistopopulistiselle Ukip-puolueelle, de Quetteville kirjoittaa The Telegraphin brexit-saagassa. Ukip haastoi Nigel Faragen johdolla konservatiivit. Juuri Ukipin nousu pakotti konservatiivit ajamaan kansanäänestystä EU-jäsenyydestä, sanoo konservatiivien entinen puheenjohtaja Ian Duncan Smith The Telegraphissa.

Mutta miten elämä jatkuu brexitin kannattajien voitonpäivän jälkeen? Luultavasti kuin arki brittiläinen talven keskellä. Sumussa ja epätietoisuudessa. Kuten The Telegraphin pilapiirtäjä Matt sen muotoili eräässä piirroksessaan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Brasiliaa johtaa koronankieltäjä, jonka sanalliset hyökkäykset mediaa vastaan ovat lietsoneet kannattajia väkivaltaan  - 11.05.2020
• Britannian todellinen kruununjalokivi BBC on vaarassa – näin mediaprofessori Jean Seaton pelastaisi yhtiön - 06.03.2020
• Livejournalismia Lontoossa - 24.01.2020
• Oxfordin aivovuoto ja journalistiheimon toveruus - 05.12.2019