Ennen innovaatiojournalismin fellowship-jaksoani olin kuin useimmat suomalaiset. Google ja Facebook olivat minulle vain kaksi kivaa nettipalvelua, joita tulee käytettyä alati taajenevaan tahtiin. Yhdysvalloissa olen omistanut ison osan ajastani näiden kahden yhtiön tarkkailemiselle ja alkanut nähdä nettipalvelut uudessa valossa: yhtiöinä, ihmisinä, strategisina valintoina.

Miksi minua kiinnostavat Google ja Facebook?

Olen kiinnostunut journalismin tulevaisuudesta ja nettimaailmassa tapahtuvista innovaatioista. Google ja Facebook ovat ne kaksi muutosvoimaa, jotka vaikuttavat tällä hetkellä voimakkaimmin journalismin tulevaisuuteen. Eikä yksin journalismin, vaan kaiken vapaan kansalaisvaikuttamisen. Nuorten tietokonenerojen perustamien, sienirihmastoina laajenevien nettipalveluiden järisyttävä vaikutus ei ulotu ainoastaan sanomalehtiin ja televisioon. Ne avaavat uusia pelejä kaikkialla jättäen perinteiset sisällöntuottajat joko kyynelehtimään näppäimistönsä äärelle tai hakeutumaan yhteistyöhön nöyryyttäjiensä kanssa.

Google on haastanut toimialan toisensa jälkeen: uutisten lisäksi hakukoneyhtiö hamuaa kirjankustantajien bisnestä, kirjakauppiaiden bisnestä, koulutusalan bisnestä, kääntäjien bisnestä, puhelinvalmistajien ja -operaattorien bisnestä, mainostoimistojen bisnestä, arkisto- ja konttoripalvelujen tuottajien bisnestä – tahti on niin hurja, että kannattaa jo ennen virkkeen loppua vierailla google.com -sivun vasemmassa ylänurkassa tarkistamassa, onko Google ehkä taas lisännyt uuden idean palveluvalikkoonsa.  Facebook puolestaan tavoittelee asemaa kaikkien maailman ihmisten virtuaalisen identiteetin säilytyspaikkana, eikä se ole mikään leikkibisnes. Collegenuorten kampuksen seuraelämän vauhdittajaksi kehittämä Facebook on seitsemässä vuodessa kasvanut nollasta yli 400 miljoonaan käyttäjään, mikä alkaa lähennellä Euroopan unionin väkilukua, eikä vauhti vielä ota hidastuakseen.

Facebook ja muut sosiaaliset verkostot – joista tunnetuimpia ovat tällä hetkellä Twitter ja LinkedIn – muuttavat nopeasti ihmiskunnan mielentilaa Yhdysvaltain Piilaaksosta aina maailman kaukaisimpiin kolkkiin. Kun Facebookin vastikään 26 vuotta täyttänyt perustaja Mark Zuckerberg uudistaa kuningasideaansa, muokkaa yksityisasetuksia hiukankin tai ilmoittaa nettisivun ulkoasun uudistuksesta, amerikkalainen media reagoi yhtiön toimiin suurina uutisina. Iso joukko suosittuja nettijournalistisia sivustoja (TechCrunch ehkä tunnetuimpana) on erikoistunut raportoimaan teknologian visionäärien uusimmista innovaatioista.

Meillä Suomessa Googlen ja Facebookin muutosvoimaa ei ole toistaiseksi täysin ymmärretty. Suuret mediatalot kaihtavat raportoimista internetin innovaatioista. Syitä tähän voi olla monia: epätietoisuus nettiverkostojen tavoitteista ja mahdollisista ansaintalogiikoista, pelko oman perinteisen valta-aseman puolesta tai yksinkertaisesti vain aukko putkinäköisen katsannossa. Mielestäni ei ole yliampuvaa puhua karhu-efektistä. Kun emme puhu Googlesta tai Facebookista ääneen, moni uskoo pelottavan muutosvoiman katoavan tai pyyhkäisevän Suomen ohitse jälkeä jättämättä kuin Tshernobylin laskeuma.

Silti: halusimmepa sitä tai emme, mekin olemme osa maailmanlaajuista hakukoneiden, sosiaalisen median ja uuden avoimuuden yhteisöä, joka haastaa vanhat hierarkkiset rakenteet ja instituutiot tarjoamalla ihmisille mahdollisuuden suoraan, vaivattomaan verkostoitumiseen.

Oman Amerikan-jaksoni yhdistelmä – Piilaakson teknologiahautomo länsirannikolla ja Washingtonin poliittinen noidankattila itärannikolla – tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tämän muutoksen seuraamiseen. Kaliforniasta leviävät innovaatiot, jotka mullistavat maailmaa nykyään tehokkaammin kuin politiikka. Itärannikolla taas tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat ratkaisevasti innovaatioiden soveltamiseen. Esimerkiksi juuri nyt Washingtonissa velloo väittely internetin pitämisestä neutraalina ja vapaana suurten puhelin- ja kaapelitelevisioyhtiöiden valtausyrityksistä. Niiden omistajat haluaisivat iskeä kouransa netin yhteyskanaviin ja päästä määräämään, miten nopeasti tai hitaasti mikäkin nettipalvelu kullekin käyttäjälle latautuu. Vastustajien tärkeimpänä äänitorvena toimii Federaation viestintäkomissio FCC, joka puolustaa terrierimäisesti verkon vapautta.

Google pitää majaa Mountain View’ssä Piilaaksossa. Stanfordin opiskelijat Sergey Brin ja Larry Page perustivat yhtiönsä 1990-luvulla yliopiston kuppiloissa ja vuokraamassaan autotallissa, ja vielä nykyäänkin maailmanlaajuisen kasvuyrityksen päämajaa sanotaan kampukseksi. Esikuvana firman rakentamisessa on toiminut Stanfordin yliopisto. Googlekin ylpeilee vapaalla ja luovalla ilmapiirillään: työntekijät saavat käyttää 20 prosenttia työajastaan omiin projekteihinsa; koko ajan tarjolla on ilmaista ruokaa, juomaa, hierontaa, videopelejä ja mielettömän mukavia kirkkaanvärisiä sohvia. Harva haluaa lähteä työpaikalta kotiin.

Facebookin pääkonttori on Palo Altossa, reippaan kävelymatkan päässä Stanfordin kampukselta. Kun kasvu on historiallisen hurjaa, eikä toimitusjohtaja Zuckerberg omien sanojensa mukaan ole kiinnostunut rahasta vaan maailman muuttamisesta, tunnelma tämänkin yhtiön ympärillä on uskomaton. Kaikki tosin viittaa siihen, että romanttiset alkuajat ovat takana. Yhä uudet rahamiehet himoitsevat virtuaalista imperiumia, ja mainososasto hivuttautuu koko ajan näkyvämpään rooliin.

Kumpikin muutosyhtiöistä on perustanut edustuston myös Washingtoniin. Google järjestää erinomaisia paneelikeskusteluja ja tarjoaa Twitterin kautta kutsumilleen vieraille ilmaista naposteltavaa. Facebook palkkasi hiljattain neljännen työntekijän pääkaupunkikonttoriinsa, jonka toimialana on public policy. Tekemistä riittää, sillä Facebookin yksityisasetusten pitävyydestä ja käytettävyydestä on alettu kiinnostua kongressialoitteita myöten.

Jos itse et vielä ole kiinnostunut internetin suurimmista muutosvoimista, nyt on korkea aika. Sekä Googlen että Facebookin menestyksen taustalla on kasvutarina, johon liittyy myös traagisia piirteitä. Perehtyminen kannattaa aloittaa lukemalla esimerkiksi seuraavat uudet amerikkalaiskirjat. Ne ovat saatavilla Amazonista.

• Ken Auletta: Googled. The End of the World As We Know It.
• Ken Doctor: Twelve New Trends That Will Shape the News You Get.
• Ben Mezrich: The Accidental Billionaires. The Founding of Facebook – A Tale of Sex, Money, Genius and Betrayal.
• David Kirkpatrick: The Facebook Effect.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Onko Piilaakson malli journalismia vai ei? - 17.06.2010
• Steve Jobs, kaikkien amerikkalaisten sankari - 13.04.2010
• Tervetuloa maailman mahtavimpaan maahan! - 12.04.2010
• Nimeni on Fellow. Innovaatiojournalismin Fellow. - 15.03.2010
• Journalismin ope ihan pienellä Google-kytkennällä - 04.03.2010