Voiko huippu-urheilua valmentaa nätisti ja kirjoittaako media liikaa koronasta?
Katja Boxberg
Liian paljon, liian vähän, liian isoin kirjaimin, liian yksipuolisesti?
Aika vähän me tiesimme koronaviruksen mahdista viime viikolla, kun keskustelimme Constructive Institutessa Århusissa siitä, miten viruksesta olisi järkevintä raportoida.
Keskustelu oli osa säännöllistä Viikon uutinen -harjoitusta, jossa stipendiaatit esittelevät valitsemansa uutisaiheen muille ja sitten keskustellaan. Tarkoitus on pohtia uutisoinnin kulmia ja sitä, mitä aiheen käsittelyssä kenties olisi voitu tehdä toisin.
Vaikka viruksen leviämisestä tiedetään nyt paljon enemmän kuin viikko sitten, keskustelun annista jäi silti käteen muutama hyvä neuvo.
- Kerro asiallisesti tosiasiat, mutta vältä ylidramatisointia. Raportoi myös edistysaskeleista, silloin kun niitä on.
- Huomio asiantuntijoiden käyttöön. Ole erityisen huolellinen eksperttien valinnassa ja käytä vain asiantuntevia lähteitä.
- Pohdi, miten paljon uutisointia on tarpeeksi.
- Kiinnitä huomiota myös kuvien käyttöön. Valitse kuvat huolella ja vältä paniikkia luovia kuvia.
- Faktat, faktat ja faktat. Muista päivittää tietosi äläkä unohda, että faktat voivat muuttua päivittäin.
Koronan lisäksi keskustelimme helsinkiläisen muodostelmaluistelujoukkueen valmentajan tapauksen uutisoinnista.
Valmentaja Mirjami Penttinen määrättiin alkuvuodesta kilpailukieltoon sopimattomien valmennusmenetelmien vuoksi. Asiasta kertoi ensimmäisenä Yle, mutta Århusissa käydyn keskustelun pohjana käytimme lähinnä Helsingin Sanomien uutisointia aiheesta.
Esittelin tapauksen vaiheet tanskalaisille stipendiaateille ja kerroin, että itseäni vaivasi uutisoinnissa sen henkilöityminen pysyvän tuntuisesti Penttiseen.
Mielestäni aiheen (kyseenalaisten valmennuskäytäntöjen) käsittelyä ei laajennettu riittävästi. Ainakaan ulkopuolisille ei syntynyt kuvaa, että toimittajat olisivat pyrkineet laajentamaan raportointia muihin seuroihin ja/tai lajeihin.
Valmentajan käytöstä mitenkään puolustamatta, Penttinen tuskin kuitenkaan on ainoa urheiluvalmentaja, joka on käyttänyt kyseenalaisia menetelmiä. Lukijoilta olisi voinut pyytää kokemuksia valmentajista/valmennuksesta ja epäasiallista valmennusta kohdanneille olisi voinut antaa neuvoja asian käsittelemiseksi.
Olisin itse mielelläni lukenut urheiluvalmennuksen asiantuntijoiden ja/tai urheilupsykologien näkemyksiä paljon enemmän.
Tanskalaisstipendiaatit kertoivat, että maassa oli taannoin samantyyppinen valmennuskohu, jossa keskiössä oli uinti. Myös Tanskassa kohuvalmennus oli ilmeisen tehokasta, sillä menestystä tuli, mikä nähtävästi sielläkin osaltaan vaikeutti asiaan puuttumista.
Olisi ollut myös mielenkiintoista kuulla urheilijoiden ja valmennettavien näkemyksiä siitä, millainen on hyvä valmentaja.
Joku stipendiaateista olisi halunnut tietää, onko huippu-urheilijoita mahdollista valmentaa menestyksekkäästi ja samalla olla valmentajana asiallinen ja hyväkäytöksinen.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Saako olla pettynyt? - 25.05.2020
- Kun Constructive-kurssi muuttui virtuaaliseksi - 06.04.2020
- Hajanaisia ajatuksia Silicon Valleysta, journalismista ja kapitalismista - 04.02.2020
- Stipendiaatin välitilinpäätös - 08.01.2020
- Kuka päättää median agendan, asiat joista kannattaa pitää kiinni sekä pari kysymystä Århusista - 15.11.2019
- Happy news? 3 väärinkäsitystä ja keskeneräisyyden ylistys Århusista - 31.10.2019
- Aikaa ajatella, sanoivat kaikki 12 - 26.09.2019