Saksan medialla ei ole viime lauantain jälkeen ollut pulaa uutisaiheista. Ensin 19-vuotias Lena Meyer-Landrut voitti Euroviisut. Senhän tietävät kaikki. Suomikin antoi Fräulein Meyer-Landrutin esitykselle 12 pistettä. Satellite-ralli on vyörynyt jo pidemmän aikaa ulos kaikista tuuteista ja Lenasta on tullut suurin saksalainen naistähti sitten Nenan. Kaikkihan muistavat vastikään 50 vuotta täyttäneen Nenan kasarihitin 99 Luftballons.

Samaan aikaan Lenan voiton kanssa Saksa valmistautuu kuumeisesti jalkapallon MM-kisoihin ja jokaikistä maajoukkueesta tulevaa rasahdusta käännellään ja pyöritellään loputtomiin.

Kaiken tämän futis- ja viisuhuuman keskellä jysähti kolmas massiivinen uutispommi. Saksan liittopresidentti Horst Köhler ilmoitti maanantai-iltapäivänä eroavansa välittömästi tehtävästään. Näistä kolmesta uutistapahtumasta Köhlerin ero on ylivoimaisesti hämmentävin. Se on joko äärimmäinen esimerkki median vallasta tai sitten poliitikkona kokemattoman miehen herkkänahkaisuudesta. 

Horst Köhlerin ero johtui yhdestä tökerösti muotoillusta lauseesta, jonka hän toukokuun loppupuolella päästi suustaan julkisen palvelun kulttuuriradiokanavan haastattelussa.

Köhlerin kömmähdys sattui Deutschlandradio Kulturin haastattelussa, joka käsitteli Afganistanin sotaa. Köhlerin mukaan saksalaisten täytyy tottua siihen, että maan taloudellisia intressejä ulkomailla turvataan tarpeen vaatiessa sotilaallisella voimalla.

Tuollaista epätodelliselta kuulostavaa rehellisyyttä kuulee harvoin poliitikon suusta, mutta saksalaisen poliitikon suusta kuultuna lausunto on tuplasti ongelmallinen. Kaikki sotilaallisen mahdin osoittamiseen viittaavat saksalaissitaatit puretaan ulkomailla, mutta ennen kaikkea Saksan sisällä, pohjamutia myöten osiin. Köhler sanoi jotain, jonka voi tulkita etäiseksi tuulahdukseksi ajoilta ennen toista maailmansotaa. Ja kaikki kansallissosialismiin edes aavistuksen verran viittaavat poliittiset puheenvuorot ovat Saksassa absoluuttisen tabuja. Niin ei puhuta. Piste.

Köhlerin lausunto aiheutti poliittisen myrskyn ja hän joutui selittelemään sanojaan. Liittopresidentti täsmensi puhuneensa taistelusta somalimerirosvoja vastaan Adeninlahdella, eikä missään nimessä Afganistanin sodasta. 

Köhlerin puheesta noussut kohu kesti muutaman päivän, ei sen enempää. Kaikki luulivat asian olleen jo loppuunkäsitelty, kun Köhler maanantaina täysin ja totaalisen yllättäen ilmoitti eroavansa tehtävästään välittömästi. Miehen mukaan arvostus ja luottamus oli mennyttä. Jotensakin kyseenalainen arvio.

Köhlerin, 67, eroilmoitus löi kaikki ällikällä. Liittopresidentti oli mokannut, mutta pitikö hänen erota? Kaiken lisäksi Köhler on ollut kansan keskuudessa erittäin pidetty valtionpäämies. Hän piti koko Saksaa koskettaneen puheen Winnendenin koulusurmien uhrien hautajaisissa 2009 ja hän puhui 2005 arvokkaasti ja tyylikkäästi Israelin parlamentissa, saksaksi. Ja nyt tämä entinen kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja otti ja erosi yhden pölhön lauseen takia.

Liittopresidentin virka on Saksassa seremoniallinen, mutta viranhaltijan odotetaan nousevan maan moraaliseksi äänitorveksi ja omaksitunnoksi, joka tarkkailee tapahtumia poliittisten kahinoiden yläpuolelta. 

Oli miten oli, Köhlerin ero paiskasi piskuisen Deutschlandradio Kulturin keskelle journalistista pyörremyrskyä.

Kulttuuriradiokanavan kohuhaastattelu tehtiin jossain Aasian yläpuolisessa ilmatilassa, kun liittopresidentti oli palaamassa virkalentokoneellaan Afganistanista. Köhler kävi Afganistanissa kannustamassa maassa sotivia saksalaissotilaita, joita on viime kuukausina menehtynyt kiihtyvään tahtiin.

Köhler otti Deutschlandradio Kultur -kanavan toimittajan vastaan Saksan ensimmäisen liittopresidentin, Theodor Heussin, mukaan nimetyn Airbus A310-virkakoneen uumenissa sijaitsevassa työhuoneessaan. Lyhyen kahdenkeskisen haastattelusession teemana oli Saksan armeijan rooli Afganistanissa.

Radiotoimittaja Christopher Ricken mukaan Köhler ei ollut väsynyt ja liittopresidentille piti olla selvää, että haastattelun aihe oli Afganistan. Normaali työtehtävä, ei ongelmia, kaikki ok. 

Näin suomalaisesta näkökulmasta tuntuu hieman ihmeelliseltä, että kulttuuriradiokanavan toimittaja on mukana maan presidentin virkamatkalla. Ehkäpä taustalla on jokin maailmanpoliittinen perinnejäänne. Deutschlandradio Kultur on nimittäin osittain rakennettu USA:n armeijan rahoittaman RIAS-radiokanavan (Rundfunk im amerikanischer Sektor) raunioille. Länsi-Berliiniin 1946 perustettu RIAS suuntasi lähetyksensä kylmän sodan hengessä vuosikymmenien ajan Itä-Saksan puolelle. Sitten muuri murtui ja RIASin toiminnot sulautettiin lopulta Deutsche Welleen ja Deutschlandradio Kulturiin.

Köhlerin haastattelun lopputulos oli joka tapauksessa se, että kulttuuritoimittaja teki haastattelun, joka kaatoi Euroopan mahtavimman maan valtionpäämiehen. Yksi lause, ja Köhler kaatui. Pam. 

Joku poliittinen kommentaattori sanoi pari päivää sitten osuvasti, että Köhlerin ero näin mitättömän asian takia oli hyvä asia; miten Saksalle olisi käynyt, jos Köhler olisi ollut liittopresidenttinä todellisen suurkriisin aikaan? Joku toinen sanoi, että jos ei kestä kuumuutta, niin ei kannata olla keittiössä. Tämä tuskin on ongelma Köhlerin seuraajan kohdalla; liittopresidentin paikkaa pedataan työministeri Ursula von der Leyenille, seitsemän lapsen äidille.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kaspar Hauser vs. kristillisdemokraatit - 03.05.2010
• Onnea sinä! Tämän tekstin voit lukea täysin ilmaiseksi! - 01.04.2010
• Kai Diekmannin 16-metrinen penis - 02.03.2010
• Saksa ei ole tuulikaappimaa - 29.01.2010
• Missä on seuraava Rudi Dutschke? - 04.01.2010
• Herranjestas! Saksalainen elokuva voi olla kiinnostavaa - 07.12.2009
• Elämää metrotunneleissa - 28.10.2009