Kirjoitan tätä tekstiä vielä Berliinissä, mutta kun tämä viimeinen blogikirjoitukseni menee julki, olen jo takaisin Suomessa. 13 kuukautta Berliinissä, siitä kymmenen stipendiohjelmassa, on ohi. Mieli on väistämättä haikea.

Viimeisen Berliini-viikkoni aikana saimme yhdeksästä stipendiaatista kuusi vielä saman pöydän ääreen.

Viimeistä tekstiä suunnitellessani aloin muistella, mistä kaikesta olen aiemmin kirjoittanut. Millaisina nuo tekstit näyttäytyvät minulle nyt, ja miten niissä käsittelemäni aiheet ovat kehittyneet?

Berliinin maraton, jonka juoksin viime syksynä, on tältä vuodelta peruttu, kuten kaikki muutkin suuria väkimassoja kokoavat tapahtumat lokakuun loppuun asti. Berliinin kaltaiseen suurkaupunkiin se jättää väistämättä jälkensä. Kuinka erilainen omakin aikani täällä olisi ollut, jos keväältä ja kesältä ei olisi peruttu niin paljon erilaisia juttuja?

Mietendeckel eli vuokrakatto haihtui keskustelusta koronakriisin aikana lähes täysin. Ei kuitenkaan kokonaan, vaan edelleen on kiistelty ja otsikoitu siitä, onko systeemi laillinen vai ei. Kyseessä on niin vaikea ja monimutkainen asia, etteivät ongelmat sen ympärillä varsinaisesti yllätä – enkä ole jaksanut viimeisiä käänteitä enää edes seurata.

Jalkapallokaudesta tuli lopulta täysin poikkeuksellinen, kun Bundesliiga joutui jäämään maaliskuussa yli kahden kuukauden koronatauolle, ja kun pelit toukokuussa jatkuivat, ne pelattiin tyhjille katsomoille. Se oli kaltaiselleni futisfriikille ja seurojen kannattajille suuri pettymys. Berliiniläisittäin iloinen asia oli, että niin Hertha kuin Unionkin säilyivät sarjassa ja päätyivät lopulta samalla pistemäärällä taulukossa sijoille 10 ja 11 – Hertha paremman maalieron turvin paikallisvastustajansa edelle. Ensimmäistä kauttaan Bundesliigassa pelanneelle Unionille kausi oli suuri menestys, sillä säilyminen ei lopulta mennyt edes kovin tiukalle. Herthan kausi puolestaan oli nimellisestä Berliinin herruudesta huolimatta lähes traumaattinen. Marraskuussa valmennusvastuun ottanut futislegenda Jürgen Klinsmann lähti ovet paukkuen seurasta jo helmikuussa. Täydellisessä kaaoksessa ollut seura läiski tammikuussa taas kymmeniä miljoonia euroja uusiin pelaajiin, oli lähellä vajota putoamiskamppailuun ja joutui koronakriisin keskellä valtakunnallisen negatiivisen julkisuuden kohteeksi Salomon Kaloun varomattoman pukukoppivideon vuoksi. Sekoilusta kertoo kaiken se, että Herthalla oli yhden kauden aikana neljä eri päävalmentajaa. Oma saldoni Herthan ja Unionin kotiotteluista oli surkea: Herthan kohdalla yksi tasapeli ja yksi tappio, ei yhtään tehtyä maalia, ja Unionin kohdalla neljä tappiota. Ehkä oli berliiniläisseurojen kannalta lopulta hyvä, että en päässyt enää keväällä tuomaan huonoa onnea heille.

Saksan politiikassa lähes kaikki muut puheenaiheet unohtuivat, kun korona iski. CDU ei pystynyt valitsemaan itselleen uutta puheenjohtajaa, joka voisi olla myös kansleriehdokas Angela Merkelin seuraajaksi. Voi tosin olla niinkin, että seuraava kansleri ei tule CDU:sta, vaikka se gallupien perusteella varmasti onkin suurin puolue seuraavissa liittovaltiovaaleissa. Baijerin pääministeri ja paikallisen sisarpuolue CSU:n pomo Markus Söder on vakuuttanut koronakriisin aikana ja johtaa kaikkia kanslerikyselyjä ylivoimaisesti. Hieman huvittavaa on se, että saksalaisten kakkossuosikki seuraavaksi kansleriksi olisi nykyinen valtiovarainministeri Olaf Scholz, joka hävisi aisaparinsa kanssa viime vuonna puolueensa SPD:n puheenjohtajakaksikkovaalin. Scholz on tosin joutunut tulilinjalle Wirecard-skandaalin tiimoilta, mikä saattaa rokottaa hänen tähän asti kohtuullista gallup-suosiotaan.

Berliinin ravintolat kärsivät koronan aiheuttamasta sulusta tietysti rajusti, joten ravintoloita käsitellyt kirjoitukseni ei ole enää täysin validi. Suomalaisvaikutteinen Palsta ei oviaan enää avannut, ja meksikolainen La Luchakin on tällä hetkellä suljettuna. Ravintolaskeneen toki kuuluu se, että uusia ravintoloita syntyy ja vanhoja katoaa. Yritimme vaimoni kanssa parhaamme mukaan tukea suosikkipaikkojamme koronan aikanakin tilaamalla ja noutamalla. Uusissa ravintoloissa vierailu hyytyi kuitenkin helmikuun jälkeen pahasti – osin siksi, että ravintoloiden uudestaan avauduttua aloimme käydä vanhoissa suosikeissamme. Yhteensä ravintolakirjassamme on nyt noin 70 eri paikkaa. Jos Berliiniin pitäisi yleisen tason ravintolasuositus antaa, niin kehottaisin satsaamaan erityisesti aasialaisiin ja italialaisiin paikkoihin. Niitä täällä riittää, ja hinta/laatu-suhde on kohdallaan. Unohtaa ei sovi tietysti döner- ja currywurst-kioskejakaan!

Berliinin eri kaupunginosiin tutustumista jatkoin, kun koronarajoitukset lievenivät. Jaoin kaupunginosia käsittelevän kirjoitukseni Facebookin Suomalaiset Berliinissä -ryhmässä, ja sain sieltä vinkkejä alueisiin, joita olin hieman morkannut tai joita en niin hyvin tuntenut. Käsitykseni esimerkiksi Schönebergistä ja Marzahnista täydentyivät. Lisäksi otin haasteeksi käydä Berliinin metroverkoston kaikilla päätepysäkeillä. Tämä haaste vei minut äärimmilleen itään, länteen, etelään ja pohjoiseen – paikkoihin, joihin ei muuten olisi ollut mitään syytä mennä. Halusin tutustua tämän vuoden aikana Berliiniin mahdollisimman laajalti, ja pintapuolisesti siinä kyllä onnistuinkin. Uskon, että aika harva Berliinissä vain vuoden asunut on liikkunut yhtä laajalla säteellä kuin minä.

Metrolinjojen päätepysäkeillä vierailu mahdollisti Berliinin laaja-alaisemman tarkastelun kaupungin eri laidoilla.

Kesäkuisessa kirjoituksessa käsittelin koronakriisin hoitoa Suomessa ja Saksassa. Berliinissä toimittiin nopeasti ja saatiin tukea perille – mutta myös huijareille, joista ensimmäinen sai heinäkuun puolivälissä tuomion. Vaikka kaikki raha ei mennyt Berliinissä oikeaan osoitteeseen, eipä se rahanjako kovin hyvin onnistunut Suomessakaan. Matkustusrajoitukset Suomen ja Saksan välillä on nyt – ainakin toistaiseksi – purettu. Berliinissä on voimassa laaja maskipakko sisätiloissa, mutta ei täällä sellaista tunnetta ole, että koronaa pelättäisiin. Tulevaa on silti vaikea ennustaa, joten koronatilanne saattaa olla niin Berliinissä kuin Suomessakin jo erilainen, kun tätä tekstiä luet.

Tätä kaikkea stipendivuosi antoi

Kun stipendivuosi alkoi, toivoin saavani vuodesta irti monin eri tavoin. Nyt tuntuu siltä, että se onnistui ja opin vuoden aikana paljon.

Saksan kielen taitoni kehittyi huomattavasti. Ei se vieläkään niin sujuvaa ole kuin toivoisin, mutta enää ei tunnu siltä, että heitti kouluvuosina opetellun kielitaidon hukkaan, vaan puhun ja kirjoitan nyt parempaa saksaa kuin koskaan aiemmin. Lukeminen on jo erittäin sujuvaa, ja kuulun ymmärtäminenkin monin paikoin hyvää. Koronan takia sosiaaliset kontaktit ja samalla saksan puhuminen vähenivät, mikä oli harmi.

Opin tuntemaan ja ymmärtämään niin Saksaa maana kuin Berliiniäkin kaupunkina tämän vuoden aikana paljon. Tässä auttoivat yliopiston ja stipendiohjelman tarjonta, matkustelu, median seuraaminen ja tietysti ylipäätään ympärillä olevan maan ja kaupungin aistiminen ja havainnoiminen.

Ehdin lukea paljon, niin kirjoja kuin lehtiäkin. Katsoin paljon myös televisiota. Lisäksi ehdin myös kirjoittaa paljon. Lukemiseen ja kirjoittamiseen oli nyt aivan eri tavalla aikaa ja energiaa kuin Suomessa. Tauko ja etäisyys töistä antoi myös mahdollisuuden reflektoida omia tekemisiä tähän asti ja tunnustella sitä, mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä. Motivaatio töihin palaamiseen on kohdallaan.

Juoksin myös paljon – etenkin sen jälkeen, kun korona iski. Onnistuin laihtumaan stipendivuoden aikana muutaman kilon, mikä on eräänlainen saavutus sekin! Palaan Suomeen hyvässä ja virkeässä kunnossa, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Sain mahdollisuuden palata yliopistolle lähes kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen, erilaisessa elämäntilanteessa ja erilaisella elämänkokemuksella. Sain syvennettyä tietämystäni esimerkiksi alustajäteistä, Googlesta ja Facebookista. Ymmärrän ja hahmotan paremmin myös yritysten strategioita ja strategista johtamista.

Ammatillisesti tärkeää oli tietysti tutkimusprojektini, joka käsitteli saksalaisten ja pohjoismaisten medioiden sisältöstrategioita digitaalisten tilausten saamiseksi. Alkuun tuntui, että ihmisiä on vaikea tavoittaa ja saankohan tutkimukseeni riittävästi hyviä haastateltavia, mutta lopulta saldo oli mainio ja vaikuttava: mukaan lähtivät Saksasta Frankfurter Allgemeine Zeitung, Die Zeit, Süddeutsche Zeitung ja Der Spiegel, sekä pohjoismaista Helsingin Sanomat, Expressen, VG ja Ekstra Bladet, neljä isoa mediaa neljästä eri maasta. Perinteiseen tapaan esittelimme stipendivuoden tutkimusprojektiemme tulokset Schwanewerderin huvilalla Wannsee-järven äärellä – saksaksi tietenkin. Jos olet kiinnostunut tutustumaan englanniksi kirjoittamaani tutkimusprojektiini, pääset sen pariin tästä.

Tutkimusprojektini esittely saksaksi oli hieno hetki, joka summasi vaivannäköä niin tutkimustyön kuin kielenopiskelunkin suhteen.

Mitä jään kaipaamaan?

Suomeen palatessa mietin sitä, mitä jään Saksasta ja Berliinistä kaipaamaan, ja mitä taas en. Tässä pieni lista:

+ Oluet ja viinit, niin ruokakaupoissa kuin ravintoloissakin. Laatu ja hinta kohdallaan. Suomessa tulee varmaan itku, kun pitäisi ostaa näitä. Juon ensimmäisen kuukauden todennäköisesti vain lonkeroa, jotta sokki ei olisi niin välitön.

+ Ravintolat. Kuten olen jo useamman kerran vuoden aikana kirjoittanut, täällä ulkona syöminen on sekä halpaa että nautinnollista.

+ Suurkaupunkiasumisen tunne. Vaikka Berliini ei syki samanlaisella bisnespulssilla kuin monet maailman metropoleista, täällä tuntee asuvansa suuressa maailmassa ja merkittävässä paikassa. Tällainen kokemus ei välttämättä elämässä enää toistu.

+ Vehreys. Etenkin vanha Länsi-Berliini on todella vihreä, monilla kaduilla on paljon puita. Myös puistoja ja muita viheralueita on paljon. Lenkkeilijälle Berliinistä löytyy paljon hyviä ja viihtyisiä reittejä. Erityisesti Grunewaldissa lenkkeilyä tulee varmasti ikävä.

+ Ilmapiiri. Berliini on kaupunkina omalla tavallaan rujo, mutta rouheudessa on myös viehätyksensä. Lisäksi Berliini on äärimmäisen salliva ja rento. Kotiovesta voi lähteä ihan missä vaatteissa tahansa, tukka pystyssä, eikä kukaan kiinnitä huomiota. Berliini ei ole pätkääkään sliipattu tai hienosteleva kaupunki.

– Tupakointi. Tämän oli ehtinyt Suomessa jo vähän unohtaa. Ruokailu terassilla ei ole niin mukavaa kuin se voisi olla, jos vierestä leijailee savua. Samoin kesällä ikkunoiden auki pitäminen tarkoittaa samalla sitä, että omakin asunto käryää tupakalta, jonka savu leijailee jostain sisäpihalta meillekin. Tupakointi on Berliinissä huomattavasti esimerkiksi Helsinkiä yleisempää niin nuorten kuin vanhojenkin keskuudessa.

– Herroittelu. Vierastan itse liiallista muodollisuutta, ja korvissa särähtää aina, kun tutut ihmiset puhuvat Herr Partasesta. Teitittelyyn olen jo tottunut (ja kieliopillisesti se on helpompaakin, kun ei tarvitse taivuttaa verbiä), mutta herroittelu tuntuu kankealta ja turhalta. Suomessa on kiva olla taas vain Joonas.

– Dubbaukset. Ei jestas sentään, kuinka turhautunut olen tähän. Sen muistin ja tiesin, että sarjat ja leffat on dubattu saksaksi – noloa ja itse tuotoksia raiskaavaa touhua. Mutta oikeastaan vielä raivostuttavampaa on, kun esimerkiksi tv-uutisissa tai oikeastaan missä tahansa insertissä puhutaan englannin tai muiden kielten päälle saksaa. Kaiken lisäksi alkuperäinen kieli kuuluu sieltä taustalta, mikä aiheuttaa ärsyttävän kakofonian. En viitsi enää edes katsoa sellaisia ohjelmia, joissa puhutaan muuta kuin saksaa, koska se saa verenpaineeni nousemaan. Odotan jo sitä, että pääsen Suomessa eroon uutislähetysten ja haastattelujen dubbaamisesta.

– Saksalaiset tyynyt. Aivan luokattomia. Käsittämättömän muotoisia ja täynnä tyhjää. Kun lasket pääsi tyynylle, on kuin sitä ei olisikaan, korkeintaan vain irtokangasta pääsi ympärillä.

Nyt tämä kirjoitus alkaa mennä jo liian negatiivisen puolelle. Huonoista tyynyistä, dubbauksista ja tupakansavusta huolimatta tulen varmasti palaamaan Berliiniin vielä monet kerrat. Kaupunki on jättänyt minuun jälkensä ja tulee aina olemaan osa minua, osa elämääni. Vaikka lennot koronan takia kallistuisivatkin, eiköhän Berliiniin silti jatkossakin ole helppo ja suhteellisen halpa tulla.

Tämä vuosi on ollut ainutlaatuinen elämänkokemus, jota tulen aina muistelemaan lämmöllä – niin kotona Suomessa kuin fiilistelemällä Berliinissäkin.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Oudoksi muuttunut stipendikevät Berliinissä – näin erilaiselta Suomen ja Saksan toiminta on koronakriisissä näyttänyt - 16.06.2020
• Berliinin kaupunginosat – betonihelvetistä ravintolakeitaisiin, turistirysistä vehreisiin idylleihin - 13.05.2020
• Ravintolavinkkejä Berliiniin – näihin paikkoihin kannattaa koronakurimuksen jälkeen suunnata syömään - 07.04.2020
• Olutmerkit ja maisemat vaihtuvat, kun matkustaa ympäri Saksaa – mutta niin vaihtuvat sekaisin olevan politiikan voimasuhteetkin - 16.03.2020
• Tältä näyttää Saksan ja Berliinin mediamarkkina – tarjontaa riittää jokaiseen arvomaailmaan - 12.02.2020
• Unohtumaton jouluelämys ja historiallinen asetelma – tällaisia ovat Berliinin futisylpeydet Union ja Hertha - 09.01.2020
• Pääkaupungin kuuma peruna ja poliittista kipuilua – syksyn huomiot Berliinistä ja Saksasta - 04.12.2019
• Berliinin maraton takana – toisenlainen kestävyystesti käynnissä yliopistolla - 01.11.2019